Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys on tehnyt minusta aran (Ja nyt pitäisi aloittaa uusi harrastus)
30.12.2019 |
En taida pystyä siihen. Olen se, joka jää aina ulkopuolelle teki itse mitä tahansa tai on tekemättä. Se, joka jostain syystä ärsyttää muita pelkällä olemuksellaan.
Harrastus on ihan vaan tanssi, joka olisi sopivan lähellä kotia. Mutta en vaan pysty. Ajatuksiin hiipii muiden katseet ja tuijotus, se, kun muut alkaa ystävystyä ja muodostaa ryhmiä ja minä en koskaan pääse niihin sisälle. Tai jos pääsen, lennän pihalle nopeasti. Alan olla surullisen lisäksi myös katkera ja sekin varmaan näkyy ulospäin.
Kommentit (16)
Mä olen tässä hiljattain ajatellut, että vain tekemällä tulee muutos. Teet mitä vain, niin tilanne on aina eri, kuin että jättäisit tekemättä. Kotiin jäämällä tiedät mikä on lopputulos. Tekemällä jotain siihen tulee muutos. Pidä keskittymisesi siinä tanssissa, halussa oppia, silloin tulee luontainen yhteys muihin samanlaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tuosta olisi jotain apua. Mietin itsekin uuden harrastuksen aloittamista, en vain tiedä vielä mikä kiinnostaisi eniten. Hyvää uutta vuotta! (っ◕‿◕)っ ♥
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tässä hiljattain ajatellut, että vain tekemällä tulee muutos. Teet mitä vain, niin tilanne on aina eri, kuin että jättäisit tekemättä. Kotiin jäämällä tiedät mikä on lopputulos. Tekemällä jotain siihen tulee muutos. Pidä keskittymisesi siinä tanssissa, halussa oppia, silloin tulee luontainen yhteys muihin samanlaisiin.
❤️
Kiitti, mä tarvitsin näitä sanoja nyt - enkä edes ole ap.
Minä olin harrastuksessa, mutta sain kuulla, että "tuota saa hävetä silmät päästään" ja muuta tuontapaista. Harrastus jäi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä onkin niin, että arkuus on tehnyt sinusta yksinäisen. Jos käännät asian toisinpäin, voikin olla, että asialle on tehtävissä jotain. Voitko tietoisesti ajatella, että tuossa tilanteessa sinun ei tarvitse arastella, siellä kaikki muutkin ovat sitä varten, että voivat harrastaa jotain mistä ovat kiinnostuneita, että ihan varmasti joku muukin on ensi kertaa asialla? Ettei tarvitse osata heti kaikkea. Toivottavasti rohkaistut menemään! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että missään harrastuksessa aikuisena olisi jotain syrjitty. Paitsi kerran jotkut kiukkuiset tädit jotka tuli omalla kiukkuporukalla kurssille, ei puhuneet muille. Kyllä hiljaisetkin on osa porukkaa ja se ulkopuolisuuden tunne on silloin jotain itse kehitettyä.
Vierailija kirjoitti:
En muista, että missään harrastuksessa aikuisena olisi jotain syrjitty. Paitsi kerran jotkut kiukkuiset tädit jotka tuli omalla kiukkuporukalla kurssille, ei puhuneet muille. Kyllä hiljaisetkin on osa porukkaa ja se ulkopuolisuuden tunne on silloin jotain itse kehitettyä.
Ja minullakin on sosiaalista ahdistuneisuutta. Kun tullaan uuteen harrastukseen ollaan kuitenkin samassa tilanteessa, ei kukaan tunne ketään. Harva siinä on heti ihan rento joten ei tuo arkuus ole kellekään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene harrastamaan ja harrasta täysillä, keskity tanssiin ja jätä pois odotukset että saat kavereita. nauti ihan itsesi takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet vaan. Lupaat itsellesi olla siellä vaikkapa yhden vuoden, tuntui miltä tahansa alkuun. Sitten näet, mitä tapahtui ja jos ei edelleen tunnu hyvältä tai tanssi ei olekaan kiva harrastus, lopetat ja tiedät yrittäneesi kunnolla.
Kuorestaan saattaa päästä hyvinkin nopeasti, kun hyvin sattuu. Minulla myös on taipumusta vetäytymiseen ja arkailuun ellei ole ammattitilanne, jossa saan itsevarmuuden työroolista ja kompetenssista.
Kuolinvuoteella ihmiset ovat eniten harmitelleet elämätöntä elämää, ei niinkään elettyä.
Aloita jostain helposta - mene vaikka vapaaehtoisesti ulkoiluttamaan vanhuksia laitokseen, se tuo molemminpuolista iloa.
Yleensäkin tällaiset ystäväpalvelut ovat todella loistava juttu, sillä tavalla hyödytte molemmat.
Jos vanhukset eivät ole juttusi, voit mennä vaikka ulkoiluttamaan kodittomia eläimiä yms. Eläimet ainakin ovat kivoja ja hyväksyvät ihmiset sellaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aloitus tiivistä täysin omat fiilikseni kaikista harrastukissta joissa olen ollut! ja olen nytkin itse yhdessä tanssiryhmässä (silti)taas mukana. En todellakaan kuulu sinnekään porukkaan, itse olen hitaampi oppimaan ja kömpelömpi kuin muut vieläpä, ja just tuo, muut ovat hitsautuneet edes jotenkin yhteen, puhuvat ja moikkailevat toisilleen. Olen kuin näkymätön sielläkin, ja itse tunnen monesti yksinäisemmäksi vain itseni tuolalisten "kohtaamisten"eli pikemminkin sivuuttamisten jälkeen:( Kaikesta huolimatta kannattaa edes kokeilla, itseki nyritän jatkaa vaan, koska pidän kuitenkin siitä tanssimisesta:)
Jokainen tanssii kurssilla vain itseään varten. Ei opettajaa varten eikä ainakaan muita kurssilaisia varten.
Up