Lue keskustelun säännöt.
Suomen kieli kehittyy?
30.12.2019 |
Olen ärsyyntynyt nykyisestä virheellisestä tyylistä jättää possessiivisuffiksi pois. Jopa mediassa näkee muotoiluja tyyliin: "minun auto". Oikea muoto on kuitenkin "minun autoni".
Huoh. Opetelkaa nyt edes yksi kieli kunnolla. Hyvä vaihtoehto voisi olla vaikka oma äidinkieli?
https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_…
Seuraava evoluutioaskel lienee se, että "minu pizza" tai "mitä sinä sanoa" tulevat yleisesti hyväksytyiksi kirjakielen muodoiksi.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tämä ammattiloukkaantujien piipitys rasismista. AP:n aloitus koski suomen kielen kielioppia, joka on varsin eksakti. Asia on joko kirjoitettu kieliopillisesti oikein tai sitten ei ole. Sillä ei ole merkitystä kuka jonkin lauseen sanoo.
Juuri tämänkaltainen ihmeellinen uhriutuminen ja proaktiivinen puolestaloukkaantuminen johtaa sivistyksen alasajoon.
Ei suomen kielioppi ole mitenkään eksakti. Suomessa joudutaan käymään jatkuvaa rajanvetoa siitä, mitkä muodot hyväksytään kirjakieleen ja mitkä ei. Kun suomen kirjakieltä rakennettiin 1800-luvulla, tehtiin monia päätöksiä, jotka olivat täysin arbitraarisia. Eivät ne säännöt mitään muuttumatonta jumalan sanaa ole.
Suomessa puhekieli eroaa poikkeuksellisen paljon kirjakielestä, mikä vaikeuttaa ihan natiivienkin kirjoittamista, puhumattakaan maa hanmuut tajien kielen opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on pitkään ihmetyttänyt tämä:
Mä olin aivan ihmeissään... / Te olitte ihmeissään... / jne.
Mä oon pahoillaan... / Te olitte pahoillaan... / jne.
Tuohan on kolmannen persoonan taivutusmuoto.
Onko muka vaikeampaa sanoa "oon ihmeissäni" tai "olette pahoillanne"?
Eilen juuri Sorjosta katsellessani kiinnitin tähän huomioni jälleen kerran.
Toinen asia on nykyään maanlaajuinen "laiskuus" jättää viimeiset kirjaimet pois. Olemme ehkä viron tiellä, joka on kehittynyt paljon lyhytmuotoisemmaksi kieleksi ainakin taivutuksen osalta. Lähtötilanne oli ilmeisesti jotakuinkin sama.
Esimerkkejä nykyhämeestä:
Myyn toril mansikoi(t).
Jaakon kaa mentäis pelaa ja tsillaa.
Itse asiassa Jaakkokin taipuu suomalaisten suissa nykyään usein ilman astevaihtelua, eli "JAAKKON kaa mentäis jne." Minusta töksähtävää.
Ja tuo "kaa". Kammottava. Kuuluuko se alkujaan johonkin karjalan murteeseen, onko tietoa?
En pääsääntöisesti valita siitä jos ulkomaalaiset käyttävät suomea, päinvastoin. Luulisi kuitenkin että pidemmän ajan kuluessa ne jotkut jatkuvat virheet viimein katoaisivat kun kieli on muuten hyvin hallussa. Ainakin itse pyrin tuohon muita kieliä opiskellessani, ensin opetellaan sen verran että onnistutaan kommunikoimaan ja sitten hiotaan niitä virheitä.
Mutta kun nykyään katsoo millaista kieltä "toimittajatkin" käyttävät niin enpä tiedä voidaanko kohta enää vaatia yhtään mitään kielioppia.
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo "kaa". Kammottava. Kuuluuko se alkujaan johonkin karjalan murteeseen, onko tietoa?
En tiedä, mutta Pirkanmaalla asuneena se oli ainakin lapsena käytössä. Keski-Suomessa asuneet taisivat sanoa "kans".
Vierailija kirjoitti:
Mua on pitkään ihmetyttänyt tämä:
Mä olin aivan ihmeissään... / Te olitte ihmeissään... / jne.
Mä oon pahoillaan... / Te olitte pahoillaan... / jne.
Tuohan on kolmannen persoonan taivutusmuoto.
Onko muka vaikeampaa sanoa "oon ihmeissäni" tai "olette pahoillanne"?
Eilen juuri Sorjosta katsellessani kiinnitin tähän huomioni jälleen kerran.
Toinen asia on nykyään maanlaajuinen "laiskuus" jättää viimeiset kirjaimet pois. Olemme ehkä viron tiellä, joka on kehittynyt paljon lyhytmuotoisemmaksi kieleksi ainakin taivutuksen osalta. Lähtötilanne oli ilmeisesti jotakuinkin sama.
Esimerkkejä nykyhämeestä:
Myyn toril mansikoi(t).
Jaakon kaa mentäis pelaa ja tsillaa.
Itse asiassa Jaakkokin taipuu suomalaisten suissa nykyään usein ilman astevaihtelua, eli "JAAKKON kaa mentäis jne." Minusta töksähtävää.
Ja tuo "kaa". Kammottava. Kuuluuko se alkujaan johonkin karjalan murteeseen, onko tietoa?
"Toril mansikoit" ei taida olla mikään uusi ilmiö vaan ihan tyypillinen piirre länsimurteissa.
"Kaa" taitaa olla käytössä Kymenlaaksossa tai siellä päin ja hyvin vanhaa perua. Siinä on jotain viron kielen vaikutustakin, koska virossa on käytössä suffiksi -ga (komitatiivin pääte).
"Olin ihmeissään" aiheuttaa itsessänikin suuttumusta. Sehän on täysin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ihmetyttää joidenkin tapa taivuttaa nimiä väärin: Seppolla, Riittalle, Mattilla. Eikös astevaihtelu koske myös (kotimaisia) nimiä? Vai onko tuo jokin murrejuttu?
Vierailija kirjoitti:
Mua on pitkään ihmetyttänyt tämä:
Mä olin aivan ihmeissään... / Te olitte ihmeissään... / jne.
Mä oon pahoillaan... / Te olitte pahoillaan... / jne.
Tuohan on kolmannen persoonan taivutusmuoto.
Onko muka vaikeampaa sanoa "oon ihmeissäni" tai "olette pahoillanne"?
Eilen juuri Sorjosta katsellessani kiinnitin tähän huomioni jälleen kerran.
Toinen asia on nykyään maanlaajuinen "laiskuus" jättää viimeiset kirjaimet pois. Olemme ehkä viron tiellä, joka on kehittynyt paljon lyhytmuotoisemmaksi kieleksi ainakin taivutuksen osalta. Lähtötilanne oli ilmeisesti jotakuinkin sama.
Esimerkkejä nykyhämeestä:
Myyn toril mansikoi(t).
Jaakon kaa mentäis pelaa ja tsillaa.
Itse asiassa Jaakkokin taipuu suomalaisten suissa nykyään usein ilman astevaihtelua, eli "JAAKKON kaa mentäis jne." Minusta töksähtävää.
Ja tuo "kaa". Kammottava. Kuuluuko se alkujaan johonkin karjalan murteeseen, onko tietoa?
kaa = kanssa
Ainakin täällä pk-seudulla yleisesti käytetty puhekielen lyhenne. Varsinkin lapsena oli ahkerasti käytössä.
"tuutsä mun kaa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on pitkään ihmetyttänyt tämä:
Mä olin aivan ihmeissään... / Te olitte ihmeissään... / jne.
Mä oon pahoillaan... / Te olitte pahoillaan... / jne.
Tuohan on kolmannen persoonan taivutusmuoto.
Onko muka vaikeampaa sanoa "oon ihmeissäni" tai "olette pahoillanne"?
Eilen juuri Sorjosta katsellessani kiinnitin tähän huomioni jälleen kerran.
Toinen asia on nykyään maanlaajuinen "laiskuus" jättää viimeiset kirjaimet pois. Olemme ehkä viron tiellä, joka on kehittynyt paljon lyhytmuotoisemmaksi kieleksi ainakin taivutuksen osalta. Lähtötilanne oli ilmeisesti jotakuinkin sama.
Esimerkkejä nykyhämeestä:
Myyn toril mansikoi(t).
Jaakon kaa mentäis pelaa ja tsillaa.
Itse asiassa Jaakkokin taipuu suomalaisten suissa nykyään usein ilman astevaihtelua, eli "JAAKKON kaa mentäis jne." Minusta töksähtävää.
Ja tuo "kaa". Kammottava. Kuuluuko se alkujaan johonkin karjalan murteeseen, onko tietoa?
kaa = kanssa
Ainakin täällä pk-seudulla yleisesti käytetty puhekielen lyhenne. Varsinkin lapsena oli ahkerasti käytössä.
"tuutsä mun kaa?"
Miksi sanoa/kirjoittaa ”mun kaa”, lyhentääkseen viestiä, kun voi sanoa/kirjoittaa ”mukaan”.
Sama määrä kirjaimia ja kieliopillisesti oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Miksi?
1980-luvulla peruskoulussa opetettiin kirjoittamaan: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Tuo on kyllä ihmetyksen aihe. Juhlapäivien nimet kun menee todella usein pieleen, varmasti englannin vaikutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Miksi?
1980-luvulla peruskoulussa opetettiin kirjoittamaan: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
1980-luvulla opetettiin sitten kirjoittamaan kieliopillisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Miksi?
1980-luvulla peruskoulussa opetettiin kirjoittamaan: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Onko varmaa? Mun mielestä ne pitäis suomenkieliopin mukaan kirjoittaa just niinku ne siinä lehdessä oli eli pienellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Miksi?
1980-luvulla peruskoulussa opetettiin kirjoittamaan: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Onko varmaa? Mun mielestä ne pitäis suomenkieliopin mukaan kirjoittaa just niinku ne siinä lehdessä oli eli pienellä.
En ymmärrä miksi muistaisin peruskoulussa saamani opetuksen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihmeissäni, kun jouluaaton sanomalehden etukannessa luki "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Miksi?
1980-luvulla peruskoulussa opetettiin kirjoittamaan: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Onko varmaa? Mun mielestä ne pitäis suomenkieliopin mukaan kirjoittaa just niinku ne siinä lehdessä oli eli pienellä.
En ymmärrä miksi muistaisin peruskoulussa saamani opetuksen väärin.
Muistat varmaan ihan oikein mutta koulussa opettivat sinulle väärin.
http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miten-kirjoitet…
Possissiivisuffiksin käyttämättömyys lehdissä ym. raivostuttaa mua alvariinsa! Kuten myös kielten ja kansallisuuksien isolla alkukirjaimella kirjoittaminen lauseen keskellä. 🤯😵
En ole muuten vielä toipunut siitä, että nykyään hyväksytään muoto 'alkaa tekemään'. Silkkaa v*ttumaisuuttani usein itse tahallani puhuessani painotan mielestäni ainoaa oikeaa tapaa: 'alkaa tehdä'.
Vielä ei sentään olla saavutettu Mikael Jungnerin fantasiaa, jossa suomen kielen sijamuodot heitetään romukoppaan.
https://www.talouselama.fi/uutiset/mikael-jungner-ehdottaa-valtavia-muu…
Ylipäätään ja ylipäänsä ovat molemmat oikein. Sekin on ongelma, kun ihmiset näkevät virheitä sielläkin, missä niitä ei ole.