KEVÄTTOIVEET vk25

TiggerX: Voi että..... mäkin olin jo ihan varma kun sulla lämpökin oli koholla. Nytpä tiedetään, että se kohoaa menkoistakin. Voin kuvitella kuinka pohjalla kävit kun ne alkoivat, otan osaa ja voimahaleja minultakin! Onneksi sinulla on tukena noin ihana mies, joka jaksaa kannustaa uuteen yrityskiertoon ja on itsekin täysillä mukana! Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.. tuntuu kyllä niin väkinäiseltä yrittää löytää sanoja tässä tilanteessa.



Ja sama Annuliinulle. Vaikka eikö sulla ole vielä toivoa? Vai joko se täti pahanen saapui? Ei mulla tosiaan tulis mieleenkään hylätä teitä sen takia, että itse pääsin niin helpolla. En vieläkään ymmärrä kuinka tässä näin kävi, niin pessimistinen kun olen. Yritän vaan parhaani mukaan tukea teitä, mutta noita sanoja on joskus vaikea löytää, kun tuntuu ettei sitä kuitenkaan voi toista sanoilla lohduttaa. Mutta tosi kiva kuulla, että tämä viestiketju on ollut avuksi ja meistä plussaajista on täällä hyötyä eikä me olla vaan muistutuksia siitä kuinka helppoa se joillain on... nimittäin jos sellaisia ilkeitä tunteita tulee, niin sanokaa. Itse en tuonne odottajien puolelle ole jaksanut siirtyä. Kirjoittelen teille mitä kirjoitan, en minä jaksa enää muihin tutustua. Noita tammikuussa synnyttäviä on ihan miljoona eikä sellainen ketju toimi, jossa on niin paljon ihmisiä ettei kehenkään tutustu. Muutenkin olen huono tutustumaan.



Maria80: Onko jokin tosiaan hullusti, kun sinusta ei kuulu? Tai sitten olet siirtynyt ymmärrettävästi odottajien puolelle. Vaatiihan se aikaa kirjoitella molempiin.



surullinensiili: Joko on merkkejä ovulaatiosta?



ON: Alhainen verenpaine vaivaa. Sain tänään ilkeän huimauskohtauksen töissä. Vähän raskaita töitä kuumassa ulkona ja rupesi vain pyörryttämään niin että jouduin maahan pitkälleen ja lopulta lähes konttasin sisälle. Sen jälkeen kun jo pystyin nousemaan pystyyn, verenpaine oli 98/66. Eli mitä lie ollut huimauksen aikana. Ilkeä tunne kyllä se kun on pitkään pyörtymisen rajamailla. Tuntuu kyllä sillä hetkellä että kuolee.. Neuvolasta kysyin neuvoa millä säilyttää työkyky, niin ei ne oikein osanneet muuta sanoa, kuin että suolaista ruokaa ja kivennäisvettä. Jos toisille suositellaan vähäsuolaista ruokavaliota niin mulla on päinvastoin. Heh. Aina ollut alhaiset paineet ja raskaus vielä alentaa niitä. Ei ihme, että tekeekin mieli kaikkea suolaista.

Ei tarvitsekaan löytää mitään hienoja sanoja lohdutukseen,se jo mitä tuossa sanoit tuntui hyvältä! :) Kiva,että olet päättänyt jäädä tänne meidän seuraan! Koska sitten kun täällä ihmiset alkaa plussata tai seuraavat oireitaan,varmaan teille jo plussanneille tulee rutkasti kysymyksiä! Nyt on tosiaan fiilis paljon parempi, töissä kiirettä riitti ja olen vielä juhannuksenkin töissä,joten aika seuraavaan ovikseen kuluu nopeesti. Mutta jännä se kyllä on miten sitä pettyykin!

Hitsi, mullakin on tosi alhainen verenpaine, joten tuleekohan mullekin sitten raskaudessa tuota huippausta...koitahan jaksaa töissä nyt helteillä, ja paaljon suolaa ja laksitsia,heh!

Huomasinkin vasta nyt että olit eilen illalla kirjoitellut tuonne!

Heh, vai ikävä ;) Kiva että tulit takaisin, ja tosiaan nyt sitten saamme yhdessä jännätä seuraavaa kiertoa! Paitsi, eihän sitä vielä tiedä tuleeko täti vai ei! Ei luovuta toivosta, vaikka tämä kommentti ei varmaan yhtään helpota... Mutta jos täti nyt tulee, niin täällä on yksi joka on hengessä ja veressä mukana sun fiiliksessä!! Ja tsempataan toisiamme, tää vertaistuki täällä on kyllä helpottanu mua ainaki tosi paljon! Ja sitten vielä surullinensiili,samat sanat sinulle, tukena ollaaan!:)

Aika inhottavaa kommenttia sinun kaverisi oli heittänyt...muaki tollanen kyl suututtais. Tuntuu että omassakin lähipiirissä on aika moni tullu tosi helposti raskaax...kyllähän se tietty vähän pahalta silleen tuntuu, myönnetään..(en tarkoita kandivaihetta ja Minksia nyt, koska te olette ihania!) Mutta tiedän yhen jos toisenkin pariskunnan jotka ovat yrittäneet jo ikuisuuden ja ovat lapsettomuustutkimuksissa, eli heitäkin tietysti on...välillä tulee paniikki, että mitä jos itsekin kuuluu niihin pareihin,joiden ' kemiat' tai ' solut' ei vaan sovi yhteen eli periaatteessa kummassakaan ei ole ' vikaa' , mutta lasta vaan eivät voi saada...olis kyllä maailman loppu mulle ja varmaan onkin monille!

Mutta meillä siis toivoa vielä on!



annaliinu: miten kauan olittekaan jo yrittäneet?

Palasin juuri pikku matkalta ja nyt lomalaisena hyvää aikaa piipahtaa katsomassa teidän kuulumisia. Edellisviikon ketju oli jo poistettu (aika nopeasti muuten), joten en pääsyt lukemaan viime viikon tapahtumia.



TiggerX: Pahoittelut tädistä!! Aina se vaan tuntuu yhtäkurjalta. Mulla nykyään menkkojen pari ekaa päivää tulee sellaisia itkukohtauksia niin pahalta tuntuu. Sitten taas toivo nostaa päätään ja mieli piristyy. Hyvä jos sulla fiilikset jo paremmat!



Minks: Kiva lukea sinun alkuraskauden kuulumisia, toivottvasti kaikki plussattais pian ja voitais siirtyä yhdessä o-puolelle.



ON: kp 24/28 ei oikeastaan mitään oireita. Lämmöt tosi korkealla, mutta niin ne on mulla aina oviksen jälkeen. Mahassa ei tunnu mitään . Olisin tosi ihmeissäni jos raskaus alkaisi tällailailla. ei mitään nippailuja yms. Mutta toivotaan ;)



Mukavaa iltaa!



maria

Yritin eilen kirjoittaa viestiä miehen koneelta, mutta siitä puuttui jotkut ihme javatuet eikä onnistunu :( Pitkä viesti eikä lähteny, ärsyttävää tuollanen.



Annaliinu: Todella töykeä sinun ystäväsi vai voiko tuollaista ystäväksi kutsua. Kyllä satuttaa tuollaiset kommentit. Mulle totesi anoppi ja hänen siskonsa vuosi sitten että sulla ei olekaan vauvaa lällällää, meinasi itku tulla kesken sukujuhlien. Molemmat olivat tulleet mummoiksi juuri ja vauvat olivat paikalla. Todella ihania ihmisiä muuten, tuli mulle ihan yllätyksenä. Mutta kertoo hyvin sen että ei kukaan voi toisen tunteita aavistaa ja vaikka olisi kuinka huumorintajuinen niin joissain asioissa voi kyllä hymy hyytyä. Älä nyt ihmeessä ota kuuleviin korviisi tuollaisia törkeitä kommentteja! Hän on ilmeisesti myös yksi heistä jotka eivät tiedä kuinka onnellisia ovatkaan. Ja Minksille ja muille kerrasta tärpänneille, te olette enemmän kuin ihana piriste tällä palstalla älkää nyt mihinkään kadotko, onhan sekin tosi asia että nuoria ihmisiä kun ollaan niin varmasti suurimmalla osalla kuitenkin aika helposti tärppää, mitä mä oon ymmärtäny niin te ainakin arvostatte sitä että onnisti kerrasta muita väheksymättä.



Tikru: Paljon paljon voimahaleja! Mitä se täti nyt sinne löysi? Kyllä pystyn niin yhtymään sun pettymykseen. Täällä kun tietää miten toivottu se toisenlainen tulos olis niin kokee myös pettymyksen toisten kanssa. Toivottavasti saadaan jakaa ilo seuraavassa kierrossa!



Mistähän se johtuu että jos ei heti tärppää niin alkaa lietsomaan lapsettomuus pelkoja? Musta tuntuu jo nyt että pakko mussa on jotain vikaa olla kun ei oo tärpänny vaikka aika huolettomasti on ehkäisy unohdettu aika kriittisinäkin päivinä. Nyt sitten kun ei ovulaatiosta tietoakaan niin eikös naiseus oo taas ihan kuopassa. Miehelle se on niin helppoa kun tavaraa riittää niin paljon kun tarvii, mutta naisilla kierto on kuitenkin niin herkkä että tuntuu että se on musta kiinni koko onnistuminen.



ON: kp22/26-31 eikä mitään tietoa onko ovis tulossa vai menossa. Testasin jo yhden negankin tuossa sunnuntaina kun jo mietin et olikohan ne kunnon menkat viime kuussa mutta kyllä ne vaan oli. Katsellaan ja kuulostellaan edelleen. Torstaina olis taas mahdollisuus juominekeihin ja epäilykset kyllä herää jos en ota. Siis testatako torstaina vai keksiäkö hyvän verukkeen miksi on mentävä autolla?

Minks: Etkös sinä sanonut että pidät päiväkirjaa? Pidätkö sitä ihan aina vai vaan nyt raskausjuttujen takia? Kuinka sä sitä kirjoitat? Joka päivä, sillon tällön? Näytätkö miehelles mitä oot kirjoittanut? Vai kirjoitatko sitä mahdollisesti tulevalle lapselle? (Näinkin olen kuullut tehtävän). Mua kiinnostais alkaa pitään päiväkirjaa, mutta mä en taas tiedä mistä alottais. Tuntuu et salaa asioita mieheltä jos ei sille näytä, mutta toisaalta onhan ne henkilökohtaisia mietteitä. Olisko muillakin asiaan mielipiteitä?

Ihana saada teiltä kannustusta ja lohdutusta! Täältä Kevättoiveista on löytynyt juuri samanhenkistä ja muutenkin mukavaa porukkaa. Teidän kanssa voi jakaa hölmöimmätkin ajatukset ja huolet ja tietenkin kaikki ilotkin. Kiitos teille kaikille! :) Miekin olen kauhean huono tutustumaan, (kuten Minks), joten kiva, että sain liittyä joukkoon.



Minks: Kiva, että pysyit täällä etkä kadonnut odottavien joukkoon. On mukava, kun ryhmässä on eri vaiheissa olevia, niin saadaan monipuolisempaa keskustelua aikaan.



Ei se ystäväni tainnut ymmärtää, miten onnekas onkaan, kun heillä tärppäsi heti yrityksen alettua. Mua vähän kyllä huvitti, kun sama tyttö stressasi häitään ja niiden miljardeja yhdentekeviä yksityiskohtia vuosikausia, mutta sitten käski mua olemaan stessaamatta niinkin tärkeässä asiassa kuin perheen perustamisessa. Ei ovistesteihin turvautuminen tee kenestäkään mitään " raskauden hikipinkoa" , vaikka hän niin tuntui ajattelevankin. Niin tosiaan, mulla on ihan samanlainen lapsettomuuden pelko kuin surullisellasiililläkin. Jotenkin pelkään heti pahinta, vaikka yrityskiertoja taitaa olla takana vasta 6-8. (Puolet viime vuonna tähän aikaan, talvi taukoa rokotus- ja työjuttujen vuoksi ja yritystä taas maaliskuusta lähtien.)



ON: Menkkatuntemukset katosi jonnekin, ja nyt on kp 28/28. Aloin jo iltapäivällä innostua ja tein testin: nega. Olisi kiva tietää joku varma tulos ennen juhannusta, niin tietäisi samalla myös, voiko juhannuksena nauttia siideriä saunomisen ja sateen lomassa. En siis vielä tiedäkään, olenko samassa vaiheessa Tikrun kanssa. Katsellaan ja odotellaan... En kyllä vielä innostu, kun olen muuttunut aikamoiseksi pessimistiksi näissä lapsijutuissa. Mutta kun TiggerX kerran uskalsi alkaa neuloa tulevalle vauvalle, niin minäkin rohkaistuin ja uskalsin alkaa kunnostaa vanhoja lasten huonekaluja, jotka löysin mökiltä. Toin sieltä myös muutamia vanhoja vauvan vaatteita: niitä samoja marimekon palloja, joita nytkin myydään. Onhan tämä jotenkin naurettavaa, mutta vauvakuumeiselle kaikki taitaa olla sallittua ;)



Huomiseen!



Annaliinu kp 28/28

Eihän nyt miehen kanssa ihan kaikkea kuulu jakaa! :) Päiväkirjat sun muut on ihan henk.koht. asioita. Mitäpä niitä muille näyttämään. En mä varsinaista päiväkirjaa ole pitänyt koskaan, mutta aina kun siltä tuntuu, olen kirjoitellut, välillä koneella, välillä " päiväkirjavihkoihin" . Nyt raskausaikana kirjoitan ylimääräiseen taskukalenteriin, se oli niin nätti etten ollut heittänyt pois, sellainen vaaleanvihreä-pehmeäkantinen söpö pieni. Sinne kirjoittelen melkein joka päivältä ihan lyhyesti vain oireitani. Voipahan sitten palata ja katsoa esim. nyt teille mitä oireita oli ennen plussaamista ym. Ja neuvolassa kun aina kysyvät miten on mennyt, niin helppo sieltä kattoa, muistaa paremmin. Muutenkin sitä nytkin jo palailee taaksepäin ja seuraa oireilujaan. Oon vähän pitänyt kirjaa myös vartalonsenteistä. Näkee itsekin kui ne muuttuu.



Kerrotko sä sit kaiken miehellesi? Sain sellaisen hassun käsityksen.. Ihmisethän on tietty erilaisia. Ehkä meillä on normaalia itsenäisemmät elämät, kun yhdessäkään ei olla kun viikonloput. Välillä tuntuu, että kommunikoidaanko me liiankin vähän. Mutta ei kummallakaan ole tarvetta muuttaa tapojaan.. Mä olen kyllä pohjimmiltani tosi syvällinen ja herkkä, joten kirjoittaminen on mun kanava purkaa tunteitani. Ja en koe tarvetta näyttää kirjoituksiani kenellekään. Toisaalta, nyt kun sanoit, niin miksei tuota raskauskalenteria voisi lapselle näyttää. Ei se mitään arkaluontoista sisällä. Tosin voisi kumittaa sitten ne pienet sydämet niiden päivien kohdalta, kun on miehen kanssa tuhinoitu :)



Huomenna on lääkäri. Tulin sitä varten Tampereella käymään keskellä viikkoa. En tiedä vieläkään tuleeko mies mukaan. Se on sen asia. Ymmärrän, jos on töissä kiirettä eikä voi olla pois, mutta toisaalta olen harmissani, ellei hän koe tätä töitä tärkeämmäksi asiaksi. Esikoinen ja mahdollisuus kuulla sekä sydänäänet että nähdä ultrassa. Olisi kivaa jakaa se ilontunne just lapsen isän kanssa. Mutta en mä rupea vonkaamaan. Kun on se sisätutkimuskin. Jotenkin vaan ei haluaisi, että mies jää niin ulkopuolelle kaikesta odotusaikana. Joutuu sitten yksin hehkuttamaan ja tunteilemaan tulevasta pienokaisesta. Mutta onhan se äidin ja lapsen suhde niin spesiaali jo alusta lähtien.. tuntuu jo nyt, että meillä on jokin yhteys, sen fyysisen lisäksi :)

Alkoholista piti vielä sanomani jotain. Jos te olette negaa saaneet ja vaikka olisitte kiertonne lopussa, niin kyllä minusta voitte aika huoleti alkoholia nauttia. Itse otin rohkaisuryypyn vielä kp 39/31 ennen kuin luin raskaustestin. Niin varma olin negatiivisesta tuloksesta. Jälkikäteen tietty kauhistelin mitä menin tekemään, mutta niin mulle sanottiin, että silloin kun ei vielä tiedä niin kaikki on niin alussa ettei ole haittaa antibiooteista tai alkoholista. En kyllä itseäni joisi humalaan asti, jos raskaus on mahdollinen, mutta ei nyt pieni määrä haittaa. Esim jos pari siideriä juo pitkän ajan kuluessa niin tuskin siitä haittaa on. Nyt tietysti joku vetää herneen nenään ja en minä tässä halua olla yleisiä ohjeita antamassakaan! Mietin vain miten itse käyttäytyisin tuossa tilanteessa, kun ei halua sanoa yrityksestä ulkopuolisille ja asia uhkaa paljastua jos vetää ihan nollalinjaa. Juo sivistyneesti, jos se on mahdollista tulevassa juhannusseurassa :) Ja juottaa salavaivihkaa vaikka miehellä omiakin juomia :)

Minks: Ekassa tämän kevään yrityskierrossa en juonut alkoholia ollenkaan kierron loppuvaiheessa ja jouduin selittelemään asiaa kaiken maailman päivällisvieraille. Ja turhaahan se oli, kuten nyt tiedämme... Siitä viisastuneena olen ajatellut ottaa pienen lasillisen viiniä, jos jossain tarjotaan ja nauttia muutenkin vähän seuran vuoksi. Ei mitään kännäystä, ei todellakaan, mutta sen verran, että kukaan ei huomaa mitään. Ja kuten sanoit, lasin voi aina vaivihkaa siirtää miehelle ;)

Mä oon kyllä niin vahvasti negan kannalla että vois vaikka ottaakin, mutta mä en halua jäädä kaverille yöksi joten hyvä syy mennä autolla, eikä siis " tarvitse" ottaa mitään. Meillä on täällä tällä hetkellä kolme kissaa joten olishan niillä vähän liian pitkä aika yksin selvästi :) Kyllä sitä aika hyvin pystyy juomistaan peitteleen eli et vaan näyttää juovalta, ja pysyy ainakin illassa jännitys :)



Minks: En todellakaan kerro miehelle kaikkea. Esim. päiväkirjaa kirjoitan aina niin ettei mies ole kotona. Mä oon jotenkin tosi huono puhuun omista asioista joten myös minä teen vuodatukseni paperille. Mä olen myös todella herkkä ja tunteidensa purkamisessa kirjoittamalla on se etu että ne ei kommentoi tökerösti :) Mä mietin usein et puhutaankohan me miehen kanssa liian vähän toisillemme siis tunteista ja muista murheista. Kumpikin on vaan tainnu oppia siihen että ongelmista ei puhuta ja " heikkouksia" ei näytetä. Ehkä joskus tulee senkin aika. Mua hämää nytkin että mies on seläntakana enkä tiedä lukeeko se näitä juttuja (sen kone on viereisellä seinällä). Taidan alkaa pitään tuollaista odotuspäiväkirjaa onhan niitä tuntemuksia kiva itsekkin sitten lukea, niin eihän suunnitelman toteutumisella ole kuin yksi este, se odotuksen alkaminen :) Toivottavasti miehesi lähtisi mukaan lääkäriin. Mä varmasti loukkaannun jos miehellä menee työt sen edelle aikanaan, mutta eipä sitä voi näyttää. Menee itseltäkin ilo kun toinen on jotenkin nuiva asian suhteen. Multakin meni into koko vauvatouhuun kun mies aina laskee siitä leikkiä ja sanoo et minä en ainakaan sit mihinkään tuu ja mitään tee. Vaikka tietää että se on leikkiä se satuttaa.



Annaliinu: Mä en kyllä pidä ovistestejä pahana, mä nyt kyllä sattuneesta syystä olen muutenkin aika innokas testien puolestapuhuja. Ovistesteillä voi kai myös nähdä tapahtuuko ovulaatio ylipäänsä. Eikös se voi olla niinkin että kierto on säännöllinen mutta ovulaatioo ei tapahdu? Eli ei tikkuja välttis aina vaan sen etsimiseen tarvita. Ja tuntuu et säästäisi paljolta vaivalta, tikuttaa puoli kiertoa ja puuhailee otollisina hetkinä, ei stressiä joka päivä/joka toinen päivä pupuilusta. Hmm täytyykin miettiä jos vaikka tuota kokeilis ens kierrosta :) Kurja homma et negan testasit mutta äläpäs vielä luovu toivosta ei vuotoa=toivoa :)



ON: kp 23/26-31, ajattelin testata huomenna mutta nyt kun näen noi luvut konkreettisena unohdan ajatuksen, taas yksi testi hukkaan. Nyt täytyy pitää mieli tyynenä ja odotella ainakin ensi viikon vaihteeseen, tosin täti on jo silloin varmasti tullut kylään joten se siitä jännityksestä ja odotuksesta. Näin tänään yhden tutun 5kk vanhan vauvan, voi että se oli söpö. Sillä on niin suloiset silmät ja aivan valloittava hymy, mä olin ihan myyty :)

Ihan pikainen oman navan tutkiskelu: menossa kp 29/28 eikä mitään tunnu missään! Kerran kiertoni oli 30 tai 32 päivää, kun olin murehtinut rahahuolia oikein kunnolla siinä kuussa. Ajattelin pidemmän kierron aiheutuneen siis stressistä. Muulloin kierto on pilkulleen 28 päivää. Ja nyt ei ole tapahtunut mitään! Kummallista. Taistelin tänään itseni kanssa, menenkö ostamaan testejä vai en. En mennyt, vaan päätin sinnitellä juhannuksen yli.



Hyvää keskikesää kaikille! Muistakaa olla lemmekkäitä ja tehdä kaikki hedelmällisyystaiat juhannusyönä ;)

Annuliinu: Vieläkö on ollut hiljaista tädin puolesta? Siisitiä! Pysyis vaan poissa!



surullinensiili: Joo kyllä sitä kummasti aina mieli tekee kissojen luo eikä halua niitä pitää pitkään keskenään. Meillä ne on kerran tai pari olleet yhden yön ja päivän keskenään, mutta se on kyllä tosi harvinaista. Sain tuolta isommalta nyt vihdoin pissanäytteen ja vien näytteen tutkittavaksi. Kontrollinäyte, onko lääkeraksuruokinta tehonnut virtsakiteisiin. Ei näytteessä ainakaan mitään kiteitä silmin näkynyt, vaikka pH on edelleen turhan korkea, 7.



Meissä on sitten jonkin verran samaa, kun ollaan molemmat kirjoittelijoita (näkeehän sen jo tännekin kirjoitettujen viestien pituudesta). Ei kai ne miehet nyt selän takana viestejä lue.. omaani ei ainakaan vois vähempää kiinnostaa. En mäkään lue sen viestejä, kun se jossakin auto ym. palstoilla kirjoittelee. Ei kiinnostaisikaan mitkään jarrulevyjenvaihtokokemukset tms. :) Ja kyllähän se on normaalia ettei kaikkia heikkouksia näytä ja kerro, tosin missä se raja sitten menee milloin puhutaan liian vähän tunteista.. Minä olen oppinut ettei mies puhu ellei siltä kysy tai lähde itse kertomaan miltä milloinkin tuntuu. Ja eikös se ole jo vähän legenda, että mies kertoo sitten tunteistaan, kun on hiprakassa. Kyllä meidänkin mies sitten avautuu kuinka ihana vaimo mä olen :) Eihän siinä mitään, hyvä että edes silloin kertoo :) Kyllähän sitä aistii toisen tuntemuksia ilman puhumistakin. Ja jos aistii negatiivista, niin silloin kysytään mikä vaivaa. Positiivisista tuntemuksista tulee kerrottua ihan itsestään. Mutta jos susta tuntuu, että puhutte liian vähän niin kerro se. Luulen vaan, että aika useassa suhteessa tunteista puhuminen jää mitä paremmin toisen oppii tuntemaan..



Joo oli mun mies mukana lääkärissä :) Tosi kiva että oli! Tais olla itsekin aika haltioissaan, kun tuijotteli sitä ultraäänikuvan ruutua, hymyili ja katsoi mua aina välillä :) Oli se mukava hetki. Sydänääniä se ihmetteli miten ne sellaisilta kuulosti. Joka tapauksessa kaikki on kunnossa lääkärin mielestä ja ensi viikolla on sitten varsinainen np-ultra. Mutta kyllä tuostakin näki jo paljon, kun meidän pikkanen oli niin hyvässä asennossa, ihan sivuttain, näki ison pään, vartalon ja pienet kädet ja jalat :) Sitten se potkaisi tasajalkaa ja jäi hassusti keinumaan pussiinsa :) Pian sen jälkeen kääntyi selkä " kameraan" ja jäi vissiin nukkumaan. Söpö :) Pulssi taas 160.



Toivotaan, että annuliinulla tai surullisellasiilillä on juhannuksen jälkeen meille hyviä uutisia :) Mutta tosiaan, surullinensiili pidättele vielä hermojasi ja testaa kun on sen aika :)



Missäs kandivaihe? Odottajien puolella?

annaliinu: Sullahan kuulostaa vallan hyvältä! :) bd bd bd bdbdbdbdbd

pidän täällä peukut pystyssä että olis tärpännyt! Voih, kunpa taas itsekin olisi tuossa vaiheessa jännäilemämssä! Elämä on silloin paljon mielenkiintoisempaa!



surulllinensiili: tosiaan voi olla liian aikaista vielä testata, joten malttia! Tiedän kyllä että mieli tekisi testata, mutta katso sitten juhannuksen jälkeen. Ja minun milelstäni voit kyllä juhannuksena ottaa alkoholia kohtuudella aivan hyvin. Eihän monikan tiedä olevansa raskaana ennenkuin menkat myöhässä ja ovat ennen sitä ehtineet juhlia! Mutta tietty onhan se noin niinku yleisesti ottaen terveellisempää olla ilman alkoholia, eipähän tuu ylimääräisiä kaloreita,heh! :)



Minks: voih, kuulostaa nuo neuvolakäynnit niiiiin ihanilta!!! Voi kumpa pääsis jo itsekin siihenkin vaiheeseen! :) Haluun kyllä sitten varmaan joka käynnille miehen mukaan, mutta ei se varmaan ihan jokaiselle pääse, mutta mies ainakin haluaa ehdottomasti tulla mukaan kuuntelemaan sydänääniä, toiv. vaan pääsee töistä aina sit lähtemään!



ON: kp6 menossa ja ihan mälsää...oispa jo oviksen aika...mies onneksi tulee tänään samalle paikkakunnalle viettämään juhannusta. Minä olen vaan valitettavasti töissä...plaah.... koko juhannuksen! Aamu 9.00-21.00 koko vloppu....raskaaksi menee etten sanoisi! Onneksi oviksen aikaan on taas lomaa. Mulla on muuten kauhee huoli että entä jos ei seuraavastakaan tärppää?? vaikka tiiän et se on vielä ihan normaalia....mut silti....ku sit heti neuroottisena alkaa ajatella et itessä on joku vika....noh, odotellaan!



Hauskaa juhannusta kaikille! Pupuilua,taikoja, ja plussasäteitä!!! ;)

Työpaikka tyhjeni lähes kokonaan ja mä jäin nuorimpana pitämään firmaa pystyssa virka-ajan loppuun asti. Edessä pitkä viimeinen tunti...



Tuli aivan liikutuksen kyyneleet silmiin, kun luin Minksin vauvan hypänneen tasajalkaa :) Aivan ihanaa! Voi, kuinka onnellinen olen puolestasi :)



Surullinensiili: juhannuksen jälkeen onkin sitten jännä aika. Vai testasitko jo? Ei surra lapsettomuutta vielä, eihän?



ON: Edelleenkään ei mitään. Ei tunnu miltään, ja sehän tässä niin outoa onkin. Aivan kuin menkat olisivat olleet tuntemusten perusteella sunnuntaina ja kestäneet kaksi tuntia ilman vuotoa. Sen jälkeen olo on ollut ihan normaali: ei nipistelyä, ei turvotusta, ei mitään muutakaan epämääräistä möyrimistä mahassa. Pissahätä tosin tuntuu olevan parin tunnin välein, mutta se taitaa johtua runsaasta hellejuomisesta. On ehkä aivan pakko hakea kotimatkalla testi. Eihän tätä jännitystä kestä kukaan! Vaikka aamulla se testi kai pitäisi tehdä, mutta huomenna ollaan jo anoppilassa, enkä kyllä tee sitä siellä. Oletteko te tehneet testin aina aamuisin vai voiko päivälläkin saada pätevän tuloksen?



Minullakin on hiljainen mies, joka ei paljon tunteista puhu. Ja onhan se hiljainen muutenkin. Yleensä se sanoo tärkeimmät asiat vahingossa sivulauseissa, mitä jaksan aina ihmetellä. Jos se voittaisi lotossa miljoonan, se muistaisi senkin kertoa vasta kahden päivän päästä jossain sivulauseessa. Mutta maailman paras mies se on, minulle tarkoitettu :) Ja kutsuuhan se mua pelkästään erilaisilla hellittelynimillä, mistä tiedän, että kyllä se taitaa musta vähän tykätä ;)



Aurinkoista juhannusta kaikille! Tule, surullinensiili, heti viikonlopun jälkeen kertomaan testitulokset! Siihen asti loikoilen kumiveneessä ja ongin särkiä...

Jäi pois edellisestä:



TiggerX: Suahan mun pitikin lohduttaa. Mäkin niin kovasti murehdin, että jos ei tärppääkään ja olen ollut pettynyt ihan alusta asti aina, kun yritys on huomattu turhaksi. Olin oikeasti luullut, että vauvoja vaan tulee jostain. Miten naiivia, mutta kaiken ehkäisyvalituksen ja pelottelun jälkeen luulin hommaa oikeasti helpommaksi. Ja kun vauvaa ei heti tullutkaan, aloin olla ihan varma, että me jäädään miehen kanssa lapsettomiksi. Olen vähän tällainen murehtija... Mutta todennäköisyyshän on paljon suurempi tulla raskaaksi kuin olla tulematta, joten toivoa on! :)

Ihan pikaisesti ennen lähtöä...



Hieno homma annaliinu ettei mitään oo kuulunu täällä on kaikki sormet ja varpaat pystyssä :) bd bd bd bd bd bd



Minks: Voi että! Mäkin täällä melkein poraan kun niin ihanalta kuulosti tuo teidän lääkärireissu.



ON: Mä yritin jo miehelle ehdottaa että tehtäis verestä testi mulla olis siihenkin mahdollisuus, tosin pitäis löytää testi johon käy myös seerumi, kotitestit usein taitaa olla vain pissatesteiksi käypiä. Mä oon jo yrittäny tsempata itseäni odottaan reilusti ensi viikonloppuun, nyt on niin monta turhaa negaa takana että enää en testaa " turhaan" .



OIkein oikein lämmintä ja rauhallista juhannusta kaikille! Nauttikaa viimeisestä juhannuksesta kahden kesken :) bd bd bd bd bd

On jäänyt kirjoittelut vähille, kun oltiin su-ma ystävien kanssa Tallinnassa, ja tiistai meni toipuessa.. ;) Nyt olenkin ollut töissä pitkää päivää, huh mitkä juhannusruuhkat!



Tänään oli siis se np-ultra Kättärillä. Oli kamalaa kun näin juuri ennen heräämistä aamulla sellaisen unen missä myöhästyin ultrasta, eikä mua enää otettu sinne. Sitten aamulla ultraan mentäessä bussi jättikin tulematta ihan oikeasti, ja me vähän myöhästyttiin siitä ilmoittautumisesta.. Piti mennä taksilla, mä tietty kyynelehdin koko matkan kun muistelin sitä painajaisunta ;)

No mutta lopulta kaikki hyvin.



Siellä se pikkuinen ensin nukkui, sitten lääkäri taputteli vatsan päältä vähän, ja heti alkoi kiukkuinen sätkinä ja kääntyily. On kyllä äitiinsä tullut kun ei suostunut niskaa näyttämään juuri yhtään, melkein tunnin verran sitä yritettiin saada parempaan asentoon :) Siellä se ojenteli jalkojaan ja käsiään, makasi kasvot ultraan päin, välillä pyörähti vähän mahalleen jalat sykerössä vatsan alla, ja sitten taas potkisteli. Ei kyllä tullut mitään tunnekuohua, enemmänkin nauratti. Se pikku otus oli niin hassun näköinen :) Mutta oli ihanaa nähdä pieni, ja saatiinhan me pari kuvaakin kotiin vietäväksi (jotka jo unohdin töihin tänään). Nyt sitten vaan odotellaan rakenneultraa elokuun alussa, mullahan ei ole YHTÄÄN NEUVOLAKÄYNTIÄ KOKO KESÄNÄ, kun Helsingissä on terveysasemilla kesäsulku tms. Viimeksi käynyt neuvolassa rv 11, seuraava käynti rv 22. Näin hyvää huolta esikoisen odottajista pidetään! Että terveisiä vaan lisää lapsia toivovalle Matti Vanhaselle! (mur)



Niin, ja lääkärin mukaan sikiön koko vastaa viikkoja 13+2, joten sen 12+5 sijasta olenkin kai neljä päivää pitemmällä. La pysyi samana, mutta uusien viikkojen mukaan 40 vk olisi täynnä Tapaninpäivänä..!



Kandi 13+2

Mitenkäs juhannus meni? Me pyöräiltiin mökille ja takasin yhteensä 50km... Toivottavasti siis pyöräilystä ei ole haittaa niin kiinnittymiselle kuin mahdolliselle raskauden alullekaan. Grilliruokaa on kyllä nyt tullut syötyä niin paljon että piisaa koko kesän tarpeisiin, kuten myös vohveleita :) Juhannustaikoja ei enää tarvinnut tehdä kun on jo tuo mieskin tuossa vierellä :)



Mitenkäs annuliinulla? Ja entä pomppuX? Onko loma päällänsä kun ei oo mitään kuulunut? Koskas Söpösimmu tulee takaisin, sillä voi kans olla hyviä uutisia. Mutta edelleenkin missä on maria80 johan tässä huoli on hirveä kun ei tiedä onko kaikki hyvin. Eikös toisella marialla ala kans oleen piinailua aika vai joko on jotain varmistunut?



ON: Mä näin ihan hassun unen, olin laittanut vahingossa vauva-lehden jääkaappiin ja äiti löysi sen, eipä siinä sitten enää oikein voinut asiaa kieltää :) Hassuja noi unet. Menossa kp 27/26-31 eikä ainakaan toistaiseksi merkkejä mistään suuntaan eikä toiseen. Katsellaan ja kuunnellaan, kunpa se täti vaan ei nyt tulisi kylään. Töissä on inhottava olla tuskissaan ja vuotaa. En malta testata, kuitenkin on taas negaa ja se masentaa kyllä aina.



Tää on kyllä niin mukava kun saa täällä seurailla muidenkin tilannetta. Teki tiukkaa kun ei kahteen päivään ehtinyt käydä katsomassa olisiko jollain jotain hyviä uutisia. Täällä siis jänskätään tällä hetkellä kovasti ainakin annaliinun puolesta :)

Olipas ihana Juhannus, kaunis sää, hauskaa seuraa ja hyviä ruokia. Nyt taas paluu arkeen.. Joka ei nyt tunnu yhtään kurjalta sillä mulla on nyt sellainen tunne että jotain kivaa saattais olla tapahtunut: kp 30/28, ei menkkoja, ei mitään tuntemuksia mahassa, lämmöt 37,3, joka mulla tosi paljon, tissit kasvaneet ja kipeet, pissattaa vähän väliä ja kauhea nälkä aika usein. Itse asiassa tein äsken testinkin ja siihen ilmestyi ehkä maailman haalein viiva (vai näinkö näkyjä ;). En kyllä vielä uskalla tuulettaa mutta ihan hyvältä tää vaikuttaa. Testaan varmaan huomenna uudestaan.



Surullisellesiilille ja Annuliinulle paljon paljon plussatuulia!! Teilläkin on tosi jännät ajat meneillään.



Kandevaihe: ihana tuo sinun ultrakäynti.. hassua miten niin pieni voikin olla jo niin valmis, käsineen jalkoineen, kasvoineen..



Tiggerx: nyt vaan keskityt paripäivää kesän viettoon ja romanttisiin hetkiin miehen kanssa.. Kohta tärkeät päivät käsillä.



Hassua kun mekin ollaan neljä kuukautta yritetty ja nyt olis yksi mielenkiintoinen työjuttu edessä, ja melkeen jo totesin ettei niin haittaiskaan vaikka täti tulisi kylään, niin eiköhän se just silloin jätä tulematta. No joka tapauksessa työjutut kyllä järjestyy, kyllä tää olis niin niin toivottu ja odotettu plussa.





hauskaa sunnuntaita kaikille,

maria