Masennun lomalla

Niin ja vertaan tätä masentuneisuuteen, sillä aloitekykykin on aivan nolla. Jos joku sanoo, että käy lenkillä ja tiedän, että se tekisi hyvää, niin en vaan saa lähdettyä.

Ihan sama. Hukkaan on mennyt koko loma ja ahdistunut olo on vaan. Lomaa aina odotan ja suunnittelen etukäteen mitä kaikkea muka teen, todellisuus on sitten jotain ihan muuta...  kirjastosta hain kirjoja enkä ole saanut luettua ollenkaan. Väsyttää vaan ja maanantaina on taas jo palattava raatamaan.

Mulla on aina liian korkeat odotukset lomalle. Petyn joka kerta. Olisi kai vaan osattava olla onnellinen arjessa. 

Kohtalotoveri ilmoittautuu. Makaan vaan ja en jaksa mitään. Tänään onneksi aurinko paistoi, tuli parempi olo. Luulen, että tämä pitkä pimeä aika ja työstressi on tyhjentänyt akkuni. Ketuttaa toki, kun vapaapäivät menevät tällä palstalla roikkuen...

Kohtalotoveri täälläkin. Tuntuu että elämä valuu hukkaan. Olen levoton ja apea. En saa ryhdyttyä mihinkään, en keskity, mutta en pysty lepäämäänkään. Ehkä olen sellainen arkenakin, mutta kun on velvollisuuksia, sitä ei huomaa.

Meillähän tästä pääsisi!!

Tähän aikaan vuodesta tämä kaikki korostuu. Olen miettinyt, että voisiko masennuslääkettä syödä muutaman kuukauden vuodessa ja sitte lopettaa kun kevät tulee. En ole mikään ilopilleri silloinkaan, mutta tämä pimeys vetää pohjalle lopunkin. Piristyn aina helmikuun puolivälissä. Rakastan aurinkoisia pakkaspäiviä, kun on lunta. Ehkä pitää muuttaa pois pk-seudulta talvisin.