Lue keskustelun säännöt.
Tunteiden ja sekoamisen pelko
27.12.2019 |
Kaipaisin vertaistukea vähän jopa hölmöön ongelmaan. Pelkään siis omia tunteitani, niitä epämukavia (ahdistus, suru, masisolo ym.) ja pelkään, että sekoan ja menetän kontrollin itsestäni ja elämästäni.
Tiedän, että tunteet tulisi kohdata ja antaa niiden tulla sellaisenaan, mutta suurimman osan ajasta tämä on hyvin vaikeaa pelon takia. Minulla on traumatausta ja tiedän pelkojen tulevan menneisyydestä.
Lähinnä kaipaisin samanlaisia kokemuksia ja vertaistukea! 🙂
Kommentit (7)
Kuulostaa hyvin tutulta. Traumaterapia auttoi mua. Yksin ei välttämättä olekaan turvallista kohdata liian traumaattisia muistoja. Toisaalta on hyvä alkaa vähän kerrassaan purkaa niitä, koska ne pantatut tunteet muodostuvat ikään kuin painekattilaksi, ja siitä voikin tulla se kontrollin menettämisen pelko, että mitä jos ei jonain päivänä jaksakaan niitä tunteita enää pidätellä. Mun kokemus on kuitenkin ollut se, ettei ne tunteet kerralla vyöry niskaan. Psyyke kyllä pyrkii suojelemaan ihmistä loppuun asti.
Koita löytää pehmeitä ja turvallisia keinoja kohdata ja purkaa tunteitasi, vähän kerrassaan. Ehkä aluksi vain totuttele ajatukseen, että sulla näitä vaikeita tunteita on. Koita kohdata niitä joidenkin "helpompien" asioiden kohdalla ensin, ei niiden pahimpien traumamuistojen. Terapiassa mulla meni pitkän aikaa, ennen kuin oli saatu purettua lukemattomia suojakeinoja pahimpien traumojen ympäriltä. Jos niihin olisi sukellettu saman tien pää edelle, olisin saattanutkin seota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Olen käynyt traumaterapiassa ja toivottavasti nyt saisin jatkoa, kun nähtävästi jäänyt vielä asioita käsittelemättä. Keinoja ja oppeja siis löytyy jo, mutta pahimpina hetkinä meinaavat unohtua.
Auttaa kuulla, ettei ole yksin näiden fiilisten kanssa 😊
Kuulostaa tutulta minullekin :/ olen ollut hyvä juoksemaan karkuun tunteitani, olen vasta oppinut pysähtymään niiden äärelle ja silloin pelkäsin juuri tuota sekoamista omista tunteista. Minua auttoi tiedostminen, että maailma ympärilläni ei ole muuttunut, se on edelleen se sama maailma kun 10 Min sitten, oikeasti ympärilläni ei ole tapahtunut yhtään mitään, mieleni vaan heitti häränpyllyä. Hengittäminen syvään auttaa myös palauttamaan mielen siihen paikkaan missä juuri on. Sitä kautta aloin luottamaan siihen, että olen turvassa tunteiltani, eikä ne pysty minua atuttamaan ja tunteminen on 100 kertaa parempi kun, että ei tuntisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta minullekin :/ olen ollut hyvä juoksemaan karkuun tunteitani, olen vasta oppinut pysähtymään niiden äärelle ja silloin pelkäsin juuri tuota sekoamista omista tunteista. Minua auttoi tiedostminen, että maailma ympärilläni ei ole muuttunut, se on edelleen se sama maailma kun 10 Min sitten, oikeasti ympärilläni ei ole tapahtunut yhtään mitään, mieleni vaan heitti häränpyllyä. Hengittäminen syvään auttaa myös palauttamaan mielen siihen paikkaan missä juuri on. Sitä kautta aloin luottamaan siihen, että olen turvassa tunteiltani, eikä ne pysty minua atuttamaan ja tunteminen on 100 kertaa parempi kun, että ei tuntisi mitään.
Sulle ei ikinä tullut mitään haittaa paniikeistasi? Ei yhden yhtä seuraamusta tai hankalaa tilannetta? Kaikila ei ole noin lieviä oloja, vaan panikoinnista esim töissä tai muissa ihmissuhteissa tulee kielteisiä seurauksia. Jolloin ei voi sanoa, että maailma olisi täsmälleen samanlainen kuin ennen paniikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pelkosi. Se oli itsellänikin ongelma kohdata noita nuorempana. Yritä olla vastustamatta niitä ikäviä tunteita. Elä ne. Aikansa ne voi tuntua voimakkaalta, mutta se helpottaa ajan kanssa. Voimia <3