Eroaminen - miten teillä prosessi eteni, yrittikö tuleva ex tehdä kaikesta vaikeaa?
Meillä ero todennäköisesti edessä, mies pettänyt luottamuksen vaikka edellisellä kerralla sanoin, ettei uusia mahdollisuuksia enää tule. En vain tiedä, miten etenisin. Mies ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta voi alkaa suuttuessaan huutamaan ja riehumaan ja puhua mitä sylki suuhun tuo, vaikka lapsi olisi paikalla. Miten kertoa, että tämä oli tässä niin, että siitä koituisi mahdollisimman vähän draamaa?
Toiseksi talous: yhteinen asunto on laitettava myyntiin. Sitä on maksettu sen verran, että molemmat saa pienen pesämunan, vaikka pienellä häviöllä myytäisiinkin. Miten olette saaneet sovittua myyntiasiat? Miten asuminen toteutetaan, kun asunto on vielä myymättä?
Huonekalut, muu omaisuus? Miten jaoitte?
Ja tärkein: huoltajuus. Toivon sydämestäni että mies löytää itsestään sen verran järkeä, ettei ala hankaloittamaan lapsen elämää. Jos näin ei käy, minkälainen prosessi on yksinhuoltajuuden hakeminen?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies mitenkään voi ymmärtää omaa käytöstään?
Ei. Eikä ymmärrä yhtään, kuinka järkyttynyt ja loukkaantunut olen. Suoraan sanoen tunnen itseni ihan helvetin tyhmäksi. Ja mitättömäksi, valitseehan mies toisen tien mieluummin kuin minut ja perheen.
Lähtisin tuosta muuttamalla toiseen asuntoon. Tai oikeastaan tekisin miehelle varsin selväksi, että jos hän ei muutu - ero tulee päivänä x.
Exäni teki ja tekee edelleen kiusaa kaikessa missä pystyy. Hankin ensin oman asunnon, sitten ilmoitin lähteväni. Väkivaltainen hän ei ole, paitsi henkisesti minua kohtaan, mutta en uskaltanut puhua erosta ennen kuin olin järjestänyt asiat mahdollisimman pitkälle. Exä halusi ostaa osuuteni asunnosta, mutta taisteltiin pitkään että sain osuudestani järkevän hinnan. Kaikista eroamisen vaikeuksista huolimatta olen silti tyytyväinen että uskalsin lähteä.
Meillä oli asumisoikeusasunto exän kaa. Mä lähdin sieltä vuokra asuntoon. Yhteinen asunto saatiin aika pian myytyä. Lasten asiat saatiin hyvin järjestettyä. Ja meillä on yhteishuoltajuus ollu aina. Toki riitelimme eron jälkeen. Se on normaalia, koska ero on pettymys molemmille.
Olen käynyt eron kaikkine vaiheineen läpi. Vaimo (ex) petti luottamukseni. Se ei valitettavasti palaudu koskaan ennalleen, vaan kulkee kaikissa tulevissa suhteissa mukana.
Kaikesta muusta hän teki erotessa todella ahdistavaa, mutta lasten huollon sentään halusi jakaa 50-50. Paitsi tietenkin taloudellisesti. Lasten vuoksi annoin periksi, mutta väärinhän tämä silti meni. Pahantekijä voitti meidän erossamme.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia pitäisi olla yksinhuoltajuus?
Ensisijaisesti ei pidäkään, mutta tässä on elementtejä olemassa, ettei mies pysty toimimaan lapsen parhaaksi. Tämä eroon johtanut syykin on sellainen.
Yksinhuoltajuutta et tule saamaan, tai ainakaan mitenkään helposti, sulla on todistustaakka, ettei miehestä ole isäksi.
Asutte yhdessä myyntiin asti, tai sitten toinen hommaa asunnon jo aiemmin.
Eikö mies mitenkään voi ymmärtää omaa käytöstään?