Miksei mulle sallita edes yhtä päivää, että ei tarvitsisi kyläillä eikä kukaan änkeäisi meille?

Mä olen aivan kypsä tähän. Teen töitä ihan hulluna, pitkiä päiviä ja viikonloppuja, ja vapaat ovat vähissä. Joka jumalan kerta kun mulla on vapaapäivä, pitää mennä jonnekin tai joku on änkeämässä meille. Ja tämä(kin) joulu. Se alkoi jo viikonloppuna, tänne paukahti ihmisiä lupaa kysymättä. Maanantaina tuli sovitusti yksi pariskunta. Tiistaina piti kyläillä miehen sukulaisilla, keskiviikkona minun sukulaisilla. Päätin että tänään en näe ketään. No eikös appivanhemmat paukanneet tänne jo aamukymmeneltä. Ja kohta tulossa pari henkilöä. Huomiseksi on kutsunut itsensä kylään kaksi kaveria, se oli sovittu jo aikaisemmin. Kun luulin että edes vähän ehtisin olla rauhassa.
Monesti olen miettinyt, että pitääkö mun oikeasti ostaa joku erämökki vain sen vuoksi, että saisin olla rauhassa?
Ja en minä ketään kutsu, vaan henkilöt tulevat kysymättä. Ennen kutsuimme usein ihmisiä kylään, mutta sitten kyllästyin totaalisesti ihmisten passaamiseen. Nyt kun emme ole pariin vuoteen kutsuneet, eivät ymmärrä sitä vaan kutsuvat itsensä.
Joo, voisin toki olla avaamatta ovea, mutta toisinaan se ei vain käy. Tai olen tehnytkin, olen ilmoittanut että minulla on migreeni tai vatsatauti tai ebola, mutta joka kerta sitä ei voi tehdä. Ja nyt pari läheistä ystävää on menettänyt lähisukulaisensa, eli kaipaavat tukea. Mutta arvoisat kansalaiset, viikonloppuna ovemme sulkeutuvat, ja aukeavat vasta loppiaisen jälkeen.