Viimeinen tuomio
Kristinuskon mukaan Jumala tuomitsee ihmiset viimeisellä tuomiolla toisaalta sen mukaan, miten kukin on elänyt maan päällä, ja toisaalta sen mukaan keiden nimet on kirjoitettu elämän kirjaan. Taivaaseen pääsevät saavat tunnustusta hyvistä teoistaan, kadotukseen joutuvia sen sijaan rangaistaan laiminlyönneistään. Tuomio on ikuinen.
Kommentit (10)
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Uskoa, toivoa ja rakkautta vain kaikille. Kaikki on mahdollista.
🥊🥊🥊
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Saatanan väki on tästä mielissään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Saatanan väki on tästä mielissään
Olkoon vain. Mutta noin Raamatussa nyt vain sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Tämä on ehdottomasti totta, mutta elävä (oikea, todellinen) usko näkyy myös tekoina.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle ”Herra, Herra”, pääse Taivasten Valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon.”
”Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sillä usko ilman tekoja on kuollut.”
Tämä ei tietenkään tarkoita että tosikristitty on synnitön sillä ” jos me sanomme ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme, eikä totuus ole meissä.”
Mutta jonkinlainen parannus väistämättä kulkee uskon kumppanina ”pyrkikää pyhitykseen, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Tämä on ehdottomasti totta, mutta elävä (oikea, todellinen) usko näkyy myös tekoina.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle ”Herra, Herra”, pääse Taivasten Valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon.”
”Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sillä usko ilman tekoja on kuollut.”
Tämä ei tietenkään tarkoita että tosikristitty on synnitön sillä ” jos me sanomme ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme, eikä totuus ole meissä.”
Mutta jonkinlainen parannus väistämättä kulkee uskon kumppanina ”pyrkikää pyhitykseen, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa.”
Ihminen saa syntinsä anteeksi. Periaatteessa riittää että se usko tulee vasta juuri ennen kuolemaa. Sitä ennen tehdyt synnit saa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Mutta jonkinlainen parannus väistämättä kulkee uskon kumppanina ”pyrkikää pyhitykseen, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa.”
No kyllä moni kovasti uskossa oleva mokailee vielä edelleen paljon enemmän kuin moni ei-uskossa oleva tavis. Näitä esimerkkejä ei tarvitse kauheasti edes hakea.
Joten kyllä käytönnössä tapahtuu niin että moni pääsee taivaaseen paljon pahempien tekojen jälkeen kuin millä toiset joutuvat helvettiin.
Tämä siis jos uskoo tuohon Raamatun käsitykseen pelastuksesta jossa ei siis paljon järkeä tai logiikkaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Saatanan väki on tästä mielissään
Itse asiassa tämä on asia josta Saatanan väki on raivoissaan; se ei vihaa mitään niin silmittömästi kuin evankeliumia - hyvää sanomaa siitä että Jeesuksen kautta törkeimmätkin pahantekijät saavat kaikki syntinsä anteeksi ilman omia ponnisteluja.
Juuri siksi maailma on täynnä uskontoja ja uskomuksia, joissa opetetaan että ”tee niin ja älä tee noin, sitten kelpaat taivaaseen”.
Saatanalle ei ole mikään ongelma saarnata lakia; hyviä tekoja tavoitellessaan ihmiset ovat menneet mitä hurjimpiin hulluuksiin, joista ääriesimerkkinä mainittakoon itsensä räjäyttäminen Pyhän Sodan alttarilla tai hindulaisten saddhujen äärimmäinen askeesi, johon saattaa liittyä jonkun raajan kuihduttaminen esim. pitämällä kättä koholla vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon mukaan pelastus riippuu kyllä yksin uskosta ja yksin armosta. Ei siis teoista.
Mutta jonkinlainen parannus väistämättä kulkee uskon kumppanina ”pyrkikää pyhitykseen, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa.”
No kyllä moni kovasti uskossa oleva mokailee vielä edelleen paljon enemmän kuin moni ei-uskossa oleva tavis. Näitä esimerkkejä ei tarvitse kauheasti edes hakea.
Joten kyllä käytönnössä tapahtuu niin että moni pääsee taivaaseen paljon pahempien tekojen jälkeen kuin millä toiset joutuvat helvettiin.
Tämä siis jos uskoo tuohon Raamatun käsitykseen pelastuksesta jossa ei siis paljon järkeä tai logiikkaa ole.
Näinpä. Raamattu itse kuvaa sitä näin: ”koska maailma ei viisauden kautta oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala päätti saarnauttamansa hulluuden kautta pelastaa ne jotka uskovat.”
Ja
”Sana rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille jotka pelastumme se on Jumalan voima.”
Älä siis etsi järkeä tai logiikkaa jumalattoman vanhurskauttamisesta, koska raamattu sanoo ettei sellaista ole. Kuningas Daavid olisi tekojensa perusteella luultavasti saanut kenkää jopa Suomen Ev.lut.-kirkosta, tiukoista uskonsuunnista puhumattakaan. Siitä huolimatta hän kelpasi kirjoittamaan suuren määrän psalmeja raamattuun, ja esiintyy jopa Kristuksen esikuvana.
Ei taatusti sen takia että oli kovin mallikelpoinen persoona, vaan koska hän aina katui pahoja tekojaan ja kääntyi Jumalan puoleen uudelleen ja uudelleen. Ja yritti. Ja yritti. Koska hän ymmärsi jotain Jumalan armosta.
Onko jo lainvoimainen?