1 vuotian " raivokohtauksista" , kokemuksia?

Eikä välttämättä ole kiinni rajattomuudesta tms. Selkeät rajat ja raamit ovat uhmakkaan lapsen kanssa silti tehokkaimmat keinot selvitä arjesta.



Kekseliäisyyttä kannattaa kasvatuksessa toki käyttää, monesta tilanteesta selviää ilman huutoa ja raivoa harhauttamalla huomion muihin juttuihin sen sijaan että käy tahtojen taistoon lapsen kanssa. Lapselle on kuitenkin tehtävä selväksi, että aikuinen on se joka päättää ja määrää.



Kiukun ja raivon keskelläkin on hyvä muistaa -ja sanoa lapsellekin ääneen, että äiti/isä kyllä tykkäävät lapsesta, eivät vain välttämättä siitä mitä lapsi tekee parhaillaan.

todella ollut ihmeissäni mitä tehdä kun kohtauksia on koko ajan ja kaikkialla. Jos ei saa lusikkaa, toisen lelua, tai mitä vain. Lisäksi muutenkin on vaativa, en voi tehdä mitään kotona, en syödä, siivoilla, ilman että tämä itkee ja ulisee. Ulkona mennä viipottaa ihan omia teitään, ei ole arka eikä ujo, mutta itkee paljon. Raivokohtauksiin kaipaisin minäkin kohtalotovereita kuten myös vaativiin lapsiin. Muiden lapset tuntuvat olevan kiltisi äidin vierellä tyytyväinen vähään, minä saan keksiä KOKO ajan leikkiä ja laulua mahdotonta, kun lapsia on kaksi pientä.

Samanoloisia tuntemuksia oli nuorempana kuin edellä on kirjoitettu.. Aivan sama mistä oli kyse, poika veti herneet nenään ja lujaa. Raivo-/huutokohtaukset saattoivat pahimmillaan kestää jopa 3 tuntia, eikä silloin auttanut juuri mikään! Toisinaan yritettiin olla huomioimatta mielenosoituksia, mutta jo alle 1½-vuotiaana ipana keksi heitellä tavaroita ikkunaan ja käännellä hellan levyt päälle, jolloin oli pakko puuttua! Välillä poika hakkasi kiukuissaan päätään seinään tai lattiaan niin, että otsa oli ihan sinelmillä..



Hukassa oltiin tuolloin, neuvolantäti ymmällään ekä kellään tutulla tuntunut olevan samanlaista. Jotenkin pahimpien aikojen yli vain selvittiin ja iän myötä on temperamentti hiukan laimentunut. Helppoa ei kyllä ole vieläkään, mutta 5-vuotias onneksi jo paremmin uskoo ja kuuntelee puhetta. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin, enemmän tai vähemmän tahtoen ja raivoten..

Meillä esikoinen oli yksivuotiaana juuri samanlainen, heittäytyi mahalleen ja huusi pää punaisena, takoi nyrkeillä lattiaa ja potki. Nyt tyttö on 8-vuotias ja raivokohtaukset ovat luonnollisesti vähentyneet ja muuttaneet muotoaan, mutta täytyy sanoa, että valmistaudu henkisesti siihen, että helpolla ette tule pääsemään, kun on noin temperamenttinen lapsi kyseessä. Kyllä tässä on saanut eräänkin kerran koittaa omaa pinnaansa venyttää ja koittaa olla aikuinen, ettei itse hermostu. Taitaa olla tyttö tullut äitiinsä tässä tapauksessa ;-) Muuten on kyllä todella ihana lapsi!

sama juttu. Tyttö 1v ja 1 kk ja kyllä sitä temperamenttia riittää:) Hän saa suuttumiskohtauksia jos ei saa tahtonsa läpi. Jotkut päivät pahempia kun muut. Kohtaus menee nopeasti ohi jos en noteeraa sitä mitenkään vaan annan huutaa. 2 minuutin jälkeen hän on unohtanut suuttumuksensa ja jatkaaa leikkimistä... Tämäkin neiti on tullut äitiinsä:)