Vanhemmuus. Mikä siinä on teille vaikeinta?

Murrosikä. Lapsen viiltely.

Luottaminen, irtipäästäminen.

Lapsi 15.

Oman ajan puute. Alakouluikäiset lapset. 

Hyväksyminen ja rakastaminen sellaisena kuin lapsi on, niine piirteineen jotka koen huonoiksi. Lapsi 9

Jatkuva melu, sisarusten tahallinen täyttäminen ja hermojeni kiristäminen! Päiväkoti-ikäiset lapset.

Oman vajavaisuuden hyväksyminen. Hermojen menettäminen vaikka pitäisi käyttäytyä hillitymmin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva melu, sisarusten tahallinen täyttäminen ja hermojeni kiristäminen! Päiväkoti-ikäiset lapset.

Miten ne täyttää toisiaan🤔?

Se jos lapsilla on huolia, murheita, vaikeita asioita elämässä...

Ja sit sen kestäminen että lapsi kasvaa ja muuttuu. Tavallaan. Ja siinä pitää itsekkin kasvaa mukana ja sen myötä joutuu itsekkin välillä melko äärirajoille oman vanhemmuuden kanssa, kun kokee osaamattomuutta tai riittämättömyyttä.

Toinen alakoulussa ja toinen päiväkoti-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva melu, sisarusten tahallinen täyttäminen ja hermojeni kiristäminen! Päiväkoti-ikäiset lapset.

Miten ne täyttää toisiaan🤔?

Ärsytyksellä 😂 hiton tekstinkorjaus....

Jatkuvan kitinän sietäminen. Oman ajan puute. Univaje. Epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunne, kun ei väsyneenä jaksa olla paras mahdollinen vanhempi.

Lapset 1 v 10 kk ja 6 kk.

Omalle itselle tilan antaminen, luottaa onnistumiseen mihin haluaa ryhtyä.

18v

Jatkuva yletön henkinen väsymys joka projektoituu fyysisenä väsymyksenä ja siinä, että yrittää välttää lapsen kanssa leikkimistä kun ei vain jaksa. Jatkuva ääni/häiriötila päällä joka kuluttaa henkisiä voimavaroja todella tehokkaasti. Lapsi 5v5kk.

Hyvän piilopaikan löytäminen että saa olla rauhassa. Verhon takana leveällä ikkunalaudalla oli paras mutta siinä puutui takapuoli. Plus naapuri katsoi aika pitkään.

Pelko ja huoli siitä että mun lapsille tapahtuu jotain pahaa..

19v. ja 14v.

Omia tunteita ei saa kaataa teinin päälle, vaikka on minkälainen huoli. Rinnalla kulkeminen ja rakastaminen, vaikka teini tekee kaikenlaista hullua, että tekisi vain mieli karjua ja kytkeä se patteriin kiinni. Toivon luominen silloin, kun toisella ei näy edessä mitään positiivista. Ja kun ei voi tehdä enää mitään eikä pelastaa, niin irti päästäminen ja asioiden hyväksyminen ja luottaminen siihen, että rakastaminen ja sen kertominen sekä vain saatavilla oleminen teinille riittää. 

Ja se riitti:)

Kokemukset vuosilta 13-15v

Nyt 16v meillä asuu ihana nuori, joka on aikuistunut parissa kuukaudessa ihan hurjasti ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Ihmeellistä, että mitään tuollaista maailman raskainta vaihetta on edes ollut...

Neuvomatta oleminen. Sitä on tehnyt niin kauan. 18, omillaan.

Oman ajan ja rauhan puute, ja se kun kaikki pienetkin menot pitää sopia etukäteen ja miettiä lapsen hoitokuviot. Vaikka jäisi vain isänsä kanssa kotiin, niin pitää silti sumplia aikataulut ym.

Lapsen sitovuus ja työläys.

Kitinän ja marinan sietäminen.

Jatkuva huoli. Miksi se on itkuinen, onko kipeä? Tuliko aivotärähdys kun kaatui ihan yllättäen ja kopsautti päänsä? Miten tulee pärjäämään elämässä? Mitä jos lasta kiusataan sitten koulussa? Mitä jos lapsi sairastuu vakavasti? Entä jos se karkaa päiväkodista ja ja jää auton alle? Tukehtuu? Entä jos joku sekopää käy kimppuun kadulla? Jos koira karkaa vastaantulijalta ja raatelee? Lista on loputon.

Rikkonaiset yöunet ja jatkuva väsymys.

Synnytyksen jälkeen sekaisin olevat hormonit jotka pistää pään sekaisin ja saa parkumaan jokaista asiaa.

Oman ajan puute on ollut vaikeinta niellä. Onneksi alkaa helpottamaan. 5 ja 7 v.

Vierailija kirjoitti:

Pelko ja huoli siitä että mun lapsille tapahtuu jotain pahaa..

19v. ja 14v.

Ootko se joka piilottaa lahjat kuusen alle LAPSILLE 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko ja huoli siitä että mun lapsille tapahtuu jotain pahaa..

19v. ja 14v.

Ootko se joka piilottaa lahjat kuusen alle LAPSILLE 😄

Ne on mun lapsia aina, iästä huolimatta 🙂