Voiko kahden mielenterveysongelmaisen suhde kestää?
Olemme molemmat traumatisoituneita ja syömme ketipinoria saman määrän. Hän on 18 ja empaattinen poika. Välittävä, mutta ulkoapäin välillä kylmä. Niin kuin minäkin. Voiko olla niin että, jos olemme molemmat mt-ongelmaisia, niin ymmärtäisimme toisiamme paremmin, vai sitten molemmat tuhoutuisivat?
Kommentit (7)
Useissa pariskunnissa molemmat ovat narsisteja. Ne boomerpariskunnat jotka eivät ikinä eroa ovat tälläisiä.
Mutta eipä tuo tieto sinua sinun tilanteessasi auta. Sinun traumat ym... ehkä antaisin tämän neuvon: älä kiirehdi suhteisiin. Hidastele, ole varovainen, pidä etäisyyttä. Ainahan sitä sanotaan että on tärkeää ja tervettä pitää "turvallinen etäisyys". Luulen että sinun tapauksessasi se on erityisen tärkeää. "Turvallinen" etäisyys voi tarkoittaa sitä että aivan älyttömän paljon etäisyyttä. Älkää missään nimessä muuttako yhteen!
Ketipinori salpaa teidän dopamiiniratojanne ja heikentää sopivasti kognitiivisia toimintojanne, jotta kun yhdessä kuljette kohti työkyvyttömyyseläkkeen satamaa, ette enää niin välitä elämästänne muutenkaan. Olisihan se traagista, jos toinen ei söisi Ketipinoria vaan yrittäisi selvittää traumansa psyykkisen työskentelyn kautta, silloin voisivat tiet herkemmin erota, kun elämän suunta ei olisi molemmilla sama.
Hmm... niin. Tullaan hyvin juttuun, mutta ei seurustella. Molemmat tarvitsee paljon tilaa. Tuo poika on välillä hyvin etäinen, ymmärrän kyllä mistä johtuu, en ole vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Useissa pariskunnissa molemmat ovat narsisteja. Ne boomerpariskunnat jotka eivät ikinä eroa ovat tälläisiä.
Mutta eipä tuo tieto sinua sinun tilanteessasi auta. Sinun traumat ym... ehkä antaisin tämän neuvon: älä kiirehdi suhteisiin. Hidastele, ole varovainen, pidä etäisyyttä. Ainahan sitä sanotaan että on tärkeää ja tervettä pitää "turvallinen etäisyys". Luulen että sinun tapauksessasi se on erityisen tärkeää. "Turvallinen" etäisyys voi tarkoittaa sitä että aivan älyttömän paljon etäisyyttä. Älkää missään nimessä muuttako yhteen!
PS. Jos teidän suhde ei kestä sitä että olette etäisiä, niin eipä se hyvä suhde alunperinkään ollut. Jos vähennätte etäisyyttä ihan vain jotta ette menettäisi toisianne niin suhteenne tulee olemaan karmea. Toista ihmistä lähemmäs ei saa rynnätä ihan vain ettei menettäisi häntä! Tuon olen oppinut kantapään kautta erittäin kivuliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Ketipinori salpaa teidän dopamiiniratojanne ja heikentää sopivasti kognitiivisia toimintojanne, jotta kun yhdessä kuljette kohti työkyvyttömyyseläkkeen satamaa, ette enää niin välitä elämästänne muutenkaan. Olisihan se traagista, jos toinen ei söisi Ketipinoria vaan yrittäisi selvittää traumansa psyykkisen työskentelyn kautta, silloin voisivat tiet herkemmin erota, kun elämän suunta ei olisi molemmilla sama.
Ilman lääkkeitä olisin seinähullu. Käyn terapiassa sen lisäksi, ja tuo poikakin käy, ainakin ennen muuttoa kävi.
Vierailija kirjoitti:
Ketipinori salpaa teidän dopamiiniratojanne ja heikentää sopivasti kognitiivisia toimintojanne, jotta kun yhdessä kuljette kohti työkyvyttömyyseläkkeen satamaa, ette enää niin välitä elämästänne muutenkaan. Olisihan se traagista, jos toinen ei söisi Ketipinoria vaan yrittäisi selvittää traumansa psyykkisen työskentelyn kautta, silloin voisivat tiet herkemmin erota, kun elämän suunta ei olisi molemmilla sama.
Tämä on kyllä täysin totta.
Voi toki toimia, riippuen siitä, minkälaisessa hoitotasapainossa sairaudet ovat, ja mistä sairauksista ylipäänsä on kyse. Tunnen erään pariskunnan, jossa kumpikin mt-syistä eläkkeellä. Vaikuttavat onnellisilta yhdessä.