Lue keskustelun säännöt.
11v syö ihan kaiken makean ja ollessaan yksin kotona penkoo kaapit ja pakastimet, jos jotain löytyisi
22.12.2019 |
Hänelle on sanottu, että kaapissa olevaa patukkaa ei saa ottaa. Ottaa silti, kun ei huomata.
Aamulla jää yksin kotiin ennen kouluun lähtöä, kun lähdemme töihin ja penkoo kaikki kaapit ja pakastimet etsiessään makeaa. Kun tulemme töistä kotiin, kaappien ovet ovat auki ja niiden edessä tuoleja, kun kurkotellut yläkaapeista makeaa, jos löytyisi.
Jos löytää piilotettuja makeisia, katkkipapereita löytyy sen jälkeen piilotettuna ties mistä, sisältä talosta ja pihalta ties mistä paikoista.
Tämä ei tunnu enää normaalilta.
Kommentit (42)
Pääset ongelmasta kun et osta kotiin mitään makeaa. Kun kaapeista ei mitään löydy niin into laantuu. Ei meilläkään kaapeissa mitään makeaa loju. Se mitä ostetaan, ostetaan yhtä syöntikertaa varten ja sitten se on loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei muuta, kuin herkut jää sitten kauppaan. Kotona ei mitään kaapeissa. Karkkipäivänä vähän jotain pientä.
Voisko olla oire jostain ja kannattaisi lääkärille viedä?
Ostakaa kotiin makeaa vaan esim. kerran viikossa pieni määrä. Jos jotain välttämätöntä makeaa tarvitsee säilyttää kotona, niin laittakaa se lukolliseen laatikkoon. Älä anna käyttörahaa vaan jos tarvitsee jotakin, ostatte yhdessä sen tavaran.
Laadukkaampaa ruokaa, niin makeanhimo lähtee?
Älä osta sitä karkkia kaappeihin. Osta jotain helppoa välipalaa. Herkkuhimoja tulee kun syö liian kevyesti ja kun se tulee sille ei voi mitään. Karkki on kuin huumetta siinä vaiheessa. Et sinä narkkarillekkaan sanoisi että et sitten koske siihen mun kokaiiniin kun käyn kaupassa ja odottaisi että toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota. Vähän tyhmä juttu tuo, että joku patukka on kiusana kaapissa ja lapsi tietää sen, mutta myös sen, ettei sitä saa ottaa. Tuo on makeariippuvaiselle sama kuin jättäisit alkoholistin kaappiin pullon shampanjaa ja sanot että sitä ei sitten saa juoda.
Mulla oli vastaava ongelma lapsena. Söin sokeripalatkin kiposta. Johtui siitä, että äitini oli jatkuvalla laihdutuskuurilla, ja meillä syötiin todella vähäkalorista ruokaa. Kasvava lapsi tarvitsee säännöllisesti ravitsevaa ruokaa, eikä äidin dieetit saisi vaikuttaa perheen syömisiin. Tarkista siis, ettei kyse ole nälästä.
Nykyäänkin äitini tuntuu uskovan, että päivän pärjää yhdellä kasvissosekeittokupilla. Puputtaa sitten holtittomasti leipää tietysti, joten ei laihdu edelleenkään. Itse syön nälän pois monipuolisella ruualla, ja olen hoikassa kunnossa, mutta ihan aikuisena jouduin tällaisen syömisen opettelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlainen. Voi syödä veljensäkin herkut kun riviin pysty hillitsemään itseään. Itse en ikinä osta kotiin mitään tämän takia, mies ostaa, vaikka tästä on puhuttu. Ihme että tuo lapsi on pysynyt noin kovin hoikkana.
Mun sukulaislapsi oli koko lapsuuden tuollainen ja edelleen aikuisuudessa jatkuu herkkujen syönti. Kyse tuskin oli huonosta ruuasta, sillä perheen muut lapset eivät samaa tehneet. Tämä herkkujen syöjä ollut ikänsä lihava ja nykyään jo sairaalloisen lihava. Älkää ostako herkkuja kotiin kuin vain harvoin ja kerralla syötäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaislapsi oli koko lapsuuden tuollainen ja edelleen aikuisuudessa jatkuu herkkujen syönti. Kyse tuskin oli huonosta ruuasta, sillä perheen muut lapset eivät samaa tehneet. Tämä herkkujen syöjä ollut ikänsä lihava ja nykyään jo sairaalloisen lihava. Älkää ostako herkkuja kotiin kuin vain harvoin ja kerralla syötäväksi.
Tuo viittaa kyllä siihen että osa ihmisistä saa syömisestä vain suuremmat endorfiinikiksit. Toisten kroppa reagoi syömiseen todennäköisesti rajummin tuottamalla mielihyvähormoneja. Varmasti noitakin opitaan tulevaisuudessa lääkkeillä tasaamaan. Tosi surullista että tällaisia lapsiakin katsotaan nenänvartta pitkin. Raukka on todennäköisesti ollut ihan mielihyvähormoneista sekaisin ja kykenemätön hillitsemään itseään.
Ruuan jälkeen kunnollinen makea jälkiruoka voi helpottaa tuollaista makeannälkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama juttu paitsi tyttö ja 12v. Herkkuja ei ole, mutta syö vaikka kaakojauhoja. Saa terveellistä täyttävää kotiruokaa ja lauantaisin on koko perheen herkkupäivä, silti yksin ollessaan kääntää nurin kaapit ja pakastimen herkkujen toivossa. Kerran oli ostettu pakastealtaasta prinsessakakku nimppareitani varten ja tyttö oli löytänyt sen, syönyt viimeistä murua myöten.
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Vähän tyhmä juttu tuo, että joku patukka on kiusana kaapissa ja lapsi tietää sen, mutta myös sen, ettei sitä saa ottaa. Tuo on makeariippuvaiselle sama kuin jättäisit alkoholistin kaappiin pullon shampanjaa ja sanot että sitä ei sitten saa juoda.
Ensin sallitaan lapsen hakea itse kaapista, sitten ihmetellään, kun käy ottamassa sen mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kananmuna päivässä lisää ravintoon. Saattaa lähteä jo sillä tuo.
Itse olin lapsena samanlainen sairaalloinen sokeriahmatti. Jälkeenpäin uskoisin, että tälle oli joku terveydellinen syy. Joku puutostila. Ei ne karkit ja kiisselit edes maistuneet miltään loppupeleissä, oli vaan joku pakko saada makeaa. Kalorivajaus ja tietynlainen aliravitsemus tulisi myös kyseeseen. Äiti oli sitä mieltä, että rasva on pahasta, joten saimme juoda vain rasvatonta maitoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaislapsi oli koko lapsuuden tuollainen ja edelleen aikuisuudessa jatkuu herkkujen syönti. Kyse tuskin oli huonosta ruuasta, sillä perheen muut lapset eivät samaa tehneet. Tämä herkkujen syöjä ollut ikänsä lihava ja nykyään jo sairaalloisen lihava. Älkää ostako herkkuja kotiin kuin vain harvoin ja kerralla syötäväksi.
Tuo viittaa kyllä siihen että osa ihmisistä saa syömisestä vain suuremmat endorfiinikiksit. Toisten kroppa reagoi syömiseen todennäköisesti rajummin tuottamalla mielihyvähormoneja. Varmasti noitakin opitaan tulevaisuudessa lääkkeillä tasaamaan. Tosi surullista että tällaisia lapsiakin katsotaan nenänvartta pitkin. Raukka on todennäköisesti ollut ihan mielihyvähormoneista sekaisin ja kykenemätön hillitsemään itseään.
Itse veikkaan stressihormoneita, mutta joo, samaa mieltä.
Minä olin aina tosi hoikka ja huono syömään ja olin myös tuommoinen että söin sokeripalatkin kaapista. Se johtui siitä että olin tosi nirso ja en myöskään välttämättä osannut tehdä kunnollista hyvää välipalaa. En tykännyt ns paljon mistään esim juustoista ja kinkusta.
Olen aikuisenakin ”hoikka ja huono syömään” ja helposti alan korvaamaan oikeaa ruokaa makealla, koska siitä saa paljon energiaa nopeasti. Onneksi nykyään ymmärrän ottaa ennemmin hedelmän tai leivän.
Ehdotan, että 1. Ette osta mitään makeaa kotiin ja 2. Selvitätte, mistä välipalasta lapsi tykkää ja opetatte lasta tekemään sen itse ja pidätte huolen että tätä välipalaa on aina kaapissa. Lähes kaikki on parempi vaihtoehto kuin makeiset. Voisiko joku näistä toimia:
Valmispizzat, hampurilaiset tai lihapiirakat tms (nämä olivat minun suosikkeja lapsena kun olivat maukkaita, lämpimiä ja valmiita nopeasti, täyttäviä ja ei tarvinnut kuin ottaa jääkaapista esiin)
(Sokerittomat) murot ja (sokeriton) jugurtti ja pähkinät
Minuuttipuuro
Valmistettuja ja valmiita annoksia esim makaronilaatikkoa tms ”eilisen ruokaa”
Opetatte leivän teon ja selvitätte mieleiset päälliset (mutta nälkäisenä koulun jälkeen voi olla ”liikaa” vaadittu, kun leivän tekoon liittyy oheistekemistäkin mm laittaa juusto takaisin jääkaappiin)
Kiusaatte omaa lastanne.