Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä menevät kirjallisuuden rajat?
20.12.2019 |
Esimerkiksi voinko kirjoittaa ja julkaista esim. nekrofiilistä ruumispornoa ilman että tästä koituu minulle kirjoittajana laillisia seuraamuksia?
Kommentit (18)
feminismiä, ilmastonmuutoshysteriaa ja vihervasemmistolaisia ajatuksia kritisoivassa kirjallisuudessa . Kaikki muu on sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, niin vielä tarkennuksena: fiktiokirjallisuudesta siis kyse :) tarkennan sen verran että voinko kirjoittaa aivan mitä tahansa kunhan lyön siihen kauhugenreleiman päälle ja se ei perustu omaelämäkerralisiin tositapahtumiin
-ap
Kyllä voit kirjoittaa. Raja menee siinä, että yllytätkö tai kannustatko ihmisiä rikoksiin. Esim. jotain natsipropagandaa ei saa kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole mitään säädöksiä kaunokirjallisuuden sensuroinnista. Lähtökohtaisesti mitä tahansa saa siis julkaista.
Vierailija kirjoitti:
feminismiä, ilmastonmuutoshysteriaa ja vihervasemmistolaisia ajatuksia kritisoivassa kirjallisuudessa . Kaikki muu on sallittua.
Olen ollut palstalla kolme minuuttia ja eka sananvapaus-uhriutuja osui kohdalle. Jepjep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään säädöksiä kaunokirjallisuuden sensuroinnista. Lähtökohtaisesti mitä tahansa saa siis julkaista.
Tässä käsityksessä olen minäkin aina ollut. Sen vuoksi ihmetyttää kuinka markkinoille ei ole ilmestynyt mitään raflaavampaa. On siis teoksia joissa aihepiiri voi olla hyvinkin synkkä tai vaan häiritsevä (esim. Amerikan Psyko), mutta itse tekstiosuus näissä tarinoissa on jopa aihetta välttelevä ja silotteleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään säädöksiä kaunokirjallisuuden sensuroinnista. Lähtökohtaisesti mitä tahansa saa siis julkaista.
Tässä käsityksessä olen minäkin aina ollut. Sen vuoksi ihmetyttää kuinka markkinoille ei ole ilmestynyt mitään raflaavampaa. On siis teoksia joissa aihepiiri voi olla hyvinkin synkkä tai vaan häiritsevä (esim. Amerikan Psyko), mutta itse tekstiosuus näissä tarinoissa on jopa aihetta välttelevä ja silotteleva.
Kysyntä ja tarjonta. Plus kukaan kustantaja tuskin haluaa saada niskaansa kakkamyrskyä törkyjuttujen julkaisusta, joten itsesensuurikin toimii vaikka valtio ei sensuroikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein onj niin, että legendaarisimmat teokset venyttävät rajoja rajattomaan suuntaan. Aiheuttavat pahennusta ilmestymisajankohtanaan, mutta nykyisin pidämme niitä pääosin pliisuina.
Liian järkyttävä sisältö kaunokirjallisuudessa saa lukijan joko vetäytymään pois tai turtumaan ja lopulta pitkästymään. Vähän sama juttu kuin jos pistäisit litran keittoon puoli kiloa suolaa.
Koskettavimmat kirjat ovat sellaisia, että niissä on sekä hyvyyttä että pahuutta oikeassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fifty Shades of Grey on yksi esimerkki tabujen rikkomisesta. Ilmestyessään sai varmaan monen arvokonservatiivin haukkomaan henkeään, mutta nyt hekin voivat katsoa piiskan läsähtämistä paljaaseen pyllyyn ilman mitään sen kummempaa hengenahdistusta.
Jokin muuttui siis tänä aikana tässä prosessissa. Estot, rajat hälventyivät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään säädöksiä kaunokirjallisuuden sensuroinnista. Lähtökohtaisesti mitä tahansa saa siis julkaista.
Tässä käsityksessä olen minäkin aina ollut. Sen vuoksi ihmetyttää kuinka markkinoille ei ole ilmestynyt mitään raflaavampaa. On siis teoksia joissa aihepiiri voi olla hyvinkin synkkä tai vaan häiritsevä (esim. Amerikan Psyko), mutta itse tekstiosuus näissä tarinoissa on jopa aihetta välttelevä ja silotteleva.
Kysyntä ja tarjonta. Plus kukaan kustantaja tuskin haluaa saada niskaansa kakkamyrskyä törkyjuttujen julkaisusta, joten itsesensuurikin toimii vaikka valtio ei sensuroikaan.
Kirjailijan kannalta tuo ei ole itsesensuuria, jos kustantamo sanelee mitä sopii julkaista. Lisäksi nykypäivänä omakustanteet ovat kasvava ala, jonka luulisi olevan vapaa muusta kuin juurikin itsesensuurista. Onko siis ensin kustantamot päässeet sanelemaan mitä sopii julkaista, ja nyt ollaan tilanteessa että aloittavat kirjailijat luulevat jotain rajoitteita olevan koskapa jo tarjolla oleva materiaali vaikuttaisi sensuroidulta?
Pähkäilen tätä, kun olen tähän asti kirjalliset pyrkimykseni pitänyt lähinnä pöytälaatikossa, jotain olen fanifiktion muodossa julkaissut. Nyt kun pyrkimys olisi saada ihan aitoa alkuperäistä materiaalia julkaistavaan muotoon, on niskassa koko ajan tunne että voinko näin kirjoittaa. Fanipuolella olen siis kirjoittanut hyvinkin tarkoin kuvattuja väkivaltaisia kohtauksia ja kuvauksia niiden jälkimainingeista. Tarinani ovat hyvinkin läheistä sukua Saw, Hostel ja muille tuon tyyppisille elokuville. En vaan tuollaista materiaalia ole aikaisemmin nähnyt kirjallisessa muodossa muualla kuin fanfiction puolella, en siis "oikeina" kirjoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fifty Shades of Grey on yksi esimerkki tabujen rikkomisesta. Ilmestyessään sai varmaan monen arvokonservatiivin haukkomaan henkeään, mutta nyt hekin voivat katsoa piiskan läsähtämistä paljaaseen pyllyyn ilman mitään sen kummempaa hengenahdistusta.
Jokin muuttui siis tänä aikana tässä prosessissa. Estot, rajat hälventyivät...
Tää tais olla vitsi.
No vähän aikaa sitten Virossa oli keissi, jossa tunnettu kirjailija kirjoitti lapsipornosta ja sit se vietiin oikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään säädöksiä kaunokirjallisuuden sensuroinnista. Lähtökohtaisesti mitä tahansa saa siis julkaista.
Tässä käsityksessä olen minäkin aina ollut. Sen vuoksi ihmetyttää kuinka markkinoille ei ole ilmestynyt mitään raflaavampaa. On siis teoksia joissa aihepiiri voi olla hyvinkin synkkä tai vaan häiritsevä (esim. Amerikan Psyko), mutta itse tekstiosuus näissä tarinoissa on jopa aihetta välttelevä ja silotteleva.
Ja Hän Huutaa- splatterpunk-antologia oli aika silmiämuljautteleva. En ole vielä lukenut loppuun :P
Vierailija kirjoitti:
Fifty Shades of Grey on yksi esimerkki tabujen rikkomisesta. Ilmestyessään sai varmaan monen arvokonservatiivin haukkomaan henkeään, mutta nyt hekin voivat katsoa piiskan läsähtämistä paljaaseen pyllyyn ilman mitään sen kummempaa hengenahdistusta.
Jokin muuttui siis tänä aikana tässä prosessissa. Estot, rajat hälventyivät...
Salli mun nauraa! Et varmaan ole lukenut kovin paljon. Kannattaa tutustua vaikka vanhaan pornokirjallisuuteen. Voit aloittaa vaikka Apollinairen Hirveästi hospodarista (1907) Siinä sinulle tabujen rikkomista. Jos nyt olit tosissasi.
Alue: Aihe vapaa
Samaa olen pohtinut. En siis tuota nekrofiliaa, vaan yleensäkin raskampia aiheita ja kuvaavampaa tekstiä.