Kasvatustieteilijät huomio! Suoritin 25op kesäyliopistossa, trallallaa

tosin viimeiseen kurssiin joka loppui elokuussa tarvin kolmannen uusinnan... sain siis suorituksen vasta tänään. Olen nyt siis perusopintoja rikkaampi sivistyksellisesti, en aio vaihtaa akateemista ammattiani opettajan työhön, tai oikeastaan voisin harkita jossain vaiheessa ehkä 10-15 vuoden kuluttua mutta en ennen sitä, amk.n opettajuuteenhan vaaditaan ilmeisesti nuo perusopinnot 25+ 35 aineopintoja jotka voisi jossain vaiheessa suorittaa.

Kysymykseni on tämä: missä vaiheessa kasvatustiede avasi silmänne kanssaihmisistä? Minulle, jolla kuitenkin jo oli yliopistotutkinto, kasvatustiede avasi ensimmäisellä luennolla silmät. Olin aivan lumoutunut, tuntui kuin suomuja oisi silmiltä tippunut. Luennoitsija selitti että kaikki on sosiologisesti samaa ja jo ollutta tai tulevaa mutta siinä havaitaan toistumia mikä on ihmisälykulttuurissa outoa. Onko jatkossa odotettavissa yhtä mullistavia ajatuksia mitä alkuluennoilla?
Omalla alallaani muistan elävästi kun yksi kaveri kiteytti ettei osaa arvioida osaamistaan kun oppii niin itsestäänselvästi mutta hitaasti ja ilman kynnyksiä niin ei muista miltä tuntui olla ei- oppinut (yleisetetty toinen johon kuului luokkaretkellä-sosiogisvitsi) ja meidän ala on sellainen mistä kukaan ei tiedä mitään ilman opiskelua.
Oon hukassa, kasvatustiede vei mua mutta haluanko edes tarttua ja viekö se mut pois hukasta. Ainakin se auttoi ymmärtämään jo tuossa mitassa. Ja oon avoimempi ja parempi työssänikin pirupomona nyt.

Tarvin aikataulusyistä sen kolmannen tenttikerran. Olen opiskellut myös historiaa ja muita huuhaajuttuja kuten arkeologiaa mutta en huumaantunut niistä- ei ahaa- elämyksiä. Kasvatustiedettä aloin huvikseni opiskella koska aion hankkia koiran.