1970- ja 80-lukujen instagram

Pikselimössöä

Kusenkeltaisia albumikuvia.

Siniset ja punaiset huopatossut.

Harrastin ja myös opiskelin valokuvausta, niin ihan samanlaista hömppää silloinkin oli kuin nyt. Tietysti se, että osasin kehittää filmit ja kopioida niistä paperikuvia oli minulle hyvin halpaa tai ilmaista . POlttelin juuri nuotiolla ison kenkälaatikollisen 1980-luvun kuvahömpötyksiä, joissa oli selfiet, kaikenlaisten yhden yön äijien aamukuvia, biletystä, ruokia, pelleilyä julkisilla paikoilla yms. 

Isoisäni, joka oli innokas kuvausharrastaja, otti mummostani seksikkäitä kuvia ja joissa mummo poseraa ihanissa 1920-luvun alusvaatteissa, pienissä kesävaatteissa, uimapuvuissa, retkillä jne. Ihan samaa Instaa kuin nytkin.

Ihminen ei oikeasti muutu yhtään mihinkään, vaikka tavat ilmaista itseään erilaisten kanavien myötä muuttuukin. Ehkä ero aiempiin vuosikymmeniin oli kuitenkin se, että kuvat olivat enemmän mietittyjä niiden hintavuuden vuoksi.

Matti istuu shellillä ja lukee iltasanomia nortti huulessa markan kahvi nokan edessä #kahvihetki #uutisnälkään #huomennatupakkalakko

70-luvulla siellä olisi varmaan ollut festarikuvia, kuvia tupakoivista ystäväporukoista nuorisotalojen ja tanssilavojen kulmilla – kaikilla pitkät hiukset, leveälahkeiset jamekset, pitkät nahkatakit – illanvietoissa otettuja hämyisiä kuvia joissa joku soittaa kitaraa, ruokakuvia lämpimistä voileivistä ja kaljapulloista.

Omaa kokemusta ei ole, mutta vanhempani elivät nuoruutensa 70-luvulla, ja he ottivat tuollaisia kuvia. 

Salamalla päin näköä-kuvia jotka olis aika tredikkäitä nyt, hämmästyneitä ilmeitä yllärikuvissa, ei kuvia ruoka-annoksista eikä laukuista. Minna piippaa hiuksiaan duran duran-paita päällä, ripsissä reilusti mascaraa, huulissa kiiltoa.