Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jessus kun pelästytti... ja mikä reaktio!!
18.06.2006 |
Meillä on reilu 100 neliön talo, olkkari, eteisaula ja keittiö yhtä tilaa ilman ovia, kaikkiin muihinkin huoneisiin on vapaa pääsy kun ovet on auki.
Tapahtui äsken:
Istuin keittiön tulilla, puhuin n. 4 minuutin puhelun äitini kanssa, en noteerannut mitenkään mitä muuaalla tapahtuu. Puhelun aikana tyttö 11v on mennyt pojan 2v9kk kanssa meidän makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa, laittanut oven kiinni. Kun lopetan puhelun, tyttö 8v menee omaan huoneeseensa laittaen mennessään vessan oven kiinni samoin kun oman huoneensa oven. Kierrän ympyrää etsien 7kk poikaa joka on jo kova konttaamaan, poikaa ei ole missään!
Kaikki lähtevät etsimään, huudan lapsille, eikö oikeesti kukaan tiedä missä vauva on. Ei, kukaan ei tiedä, vanhin tyttö sanoo, että näki konttaavan hänen huoneeseensa, olin sieltä jo katsonut. Kierrämme kaikki paikat, puhelin soi, mies soittaa, huudan vaan että poika on hävinnyt. Mies sanoo, että tulee, oli muutaman kilsan päässä.
Lopulta tyttö 8v avaa vessan oven, poika siellä pimeässä yksin, iso hymy leviää naamelle.
Ja arvatkaa mitä teen minä? Syljen 8 -vuotiaan naamalle, hän kun on epähuomiossa sulkenut vauvan vessaan ja lysähdän lattialle parkumaan. Mistä ihmeestä tuollainen raektio? Pelästyin niin hiivatisti!
Kommentit (26)
mutta silti ei mitenkään oikeutettua mielestäni, erityisesti se sylkeminen. Yritä selittää asia tyttärellesi ja pyydä anteeksi.
Ja tosiaan olethan varovainen noin pienten lasten kanssa, itse halusin meille langattoman juuri sen takia, että voin pitää lapsia silmällä samaan aikaan, kun puhun puhelimessa. Ja kännykän kanssahan ongelmaa ei ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ihan on joskus sen maalaisjärjenkäyttö sallittu,että ihan yhdestä jätskistä nyt elämä sekasin argh
Se on alistavaa ja tuossa tapauksessa epäoikeudenmukaista, mutta sehän tässä tietysti on todettukin jo.
Älä nyt ap kuitenkaan ihan masennu, kaikki me virheitä teemme, jopa ne (ja etenkin ne), jotka kovimpaan ääneen tuomitsevat. Kyse onkin siitä, mitä voit tehdä virheen korjaamiseksi. Puhu paljon lapselle ja ole hänen edesään myös hieman haavoittuva, sen verran, että hän ymmärtää äidinkin voivan tehdä virheitä, mutta että hän pystyy ne hoitamaan ja palauttamaan tilanteen hyväksi ja turvalliseksi. Niin ne lapsetkin sitä elämää loppujen lopuksi oppivat. Näkevät kun mokaillaan ja kuinka niistä mokista selvitään.
Kun juttu on loppuunkäsitelty, eikä hampaankoloon jää mitään, niin unohtakaa koko juttu.
Muista myös hoitaa itseäsi, jookos?
Kaikkea hyvää sinulle:))
tai ei se ole alhaista, esim pettäjä-miehen silmille sylkeä, mutta että lapsen!! ehkä pikkuisen pahasti jotain vialla...
Vierailija:
tai ei se ole alhaista, esim pettäjä-miehen silmille sylkeä, mutta että lapsen!! ehkä pikkuisen pahasti jotain vialla...
Alue: Aihe vapaa
äiti kerran elämässä ylireagoi järkyttyessään noin kovasti..ja asia puhutaan sekä sovitaan. Minusta on älytöntä ruveta haukkumaan ja syyllistämään äitiä, joka selvästi on todella pahoillaan teostaan. Ennemminkin tulisi pohtia, miten tilanteen voi sovitella ja mitä voi tehdä, ettei tuo toistuisi...
Eikö teistä haukkujista ole muka kukaan tehnyt jotain todella ihmeellistä/epäsopivaa, kun on järkyttynyt/säikähtänyt/tms..? Minä olen, joskin nuorempana, ja kyllä kadutti! Ja olin/olen edelleen mielestäni ihan " normaali" ja hyväkäytöksinen ihminen.
Traumamme tietysti meillä jokaisella, mutta epäilen, ettei tästä ylireagoinnista kannata huolestua. Vai onko paikalla psykologia, joka osaisi analysoida..? :)