Perheellinen: syötkö yksin ollessasi eri tavalla, kuin puolison ja/tai lasten kanssa?

Haen kebabia, makaan sängyllä ja palstailen syödessäni. Eli eroaa.

Teen ruokia joista lapset eivät pidä mutta jotka ovat minun suosikkejani.

Vähän molempia, kyllä joskus on jotenkin vapauttavaa syödä omia ihmeruokia (siis einesruokia jotka ällöttävät muita) kun olen yksin.

Ei eroa mitenkään. Teen just samaa ruokaa, kuten yleensäkin. Todennäköisesti puolison ruokavalio on hyvin erilainen yksin ollessa. 

Olen nyt ollut kohta kaksi viikkoa yksin, koska muu perhe on 2 vk lomalla, johon en töiden vuoksi päässyt mukaan. Olen tehnyt 2-3 päivän välein uunivuokaa, jossa on juureksia (ei perunaa) ja jotain proteiinia (nyt ollut jauhelihaa, lohta ja mifua). Syön pelkästään tätä jonkun mielestä ehkä tylsää ruokaa joka ilta tyytyväisenä. Aamuksi olen varannut itselleni ainoastaan jogurttia ja mustikoita. Muuta ei ole, enkä hanki. Töissä olen syönyt joka päivä salaatin. 

Ihan hyvä olla välillä vähähiilarisella dieetillä, koska jouluna tulee kuitenkin syötyä sokerisia herkkuja. Muun perheen paikalla ollessa en usko, että kuitenkaan pystyisin tähän.

Eroaa siinä mielessä, että yksin syödessä luen samalla Aku Ankkaa. Kun kaikki syö samaan aikaan, en lue. Lähinnä keskustellaan samaan aikaan.

Ainakin syön maksalaatikkoa, jota mieheni kammoaa, Saarioisten perinteistä, tietenkin, ja paljon puolukkahilloa. Nam!

Eroaa hyvin paljon. Vaimo on niin nirso että mitään uutta ei voi keittiössä kokeilla. Kun hän on reissussa niin lasten kanssa pidetään kyökkibileet ja kokeillaan uusia reseptejä. Tai jos lapsetkin on pois niin usein kutsun kavereita syömään & kokkailemaan.

Jes, perheen kanssa syödäön sivistyneesti ruokapöydässä, mutta kun olen yksin, niin jalat sohvapöydälle ja rennosti roskaruokaa sohvalla.

Jos lapset ovat kotona, syödään urheilijan tavalla, aika terveyspoliisin tyyliin. Yksin on leppoisampi meno.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat kotona, syödään urheilijan tavalla, aika terveyspoliisin tyyliin. Yksin on leppoisampi meno.

Kuulostaa leppoisalta. Ovatko ne lapset sitten huippu-urheilijoita?

Vierailija kirjoitti:

Ei eroa mitenkään. Teen just samaa ruokaa, kuten yleensäkin. Todennäköisesti puolison ruokavalio on hyvin erilainen yksin ollessa. 

Miksi miinuksia? Teen hyvää ja terveellistä ruokaa päivittäin, koska pidän ruoanlaitosta ja se on harrastukseni, ja puolisokin on oikein tyytyväinen. 

Puoliso todennäköisesti syö eineksiä tai tilaa noutoruokaa poissa ollessani. 

Jos olen yksin, niin elän vain leivällä, tai käyn kahvilassa syömässä.

Jos syön kotona yksin (eli tähteitä), niin olen padilla samaan aikaan. Muiden kanssa en.

Vierailija kirjoitti:

Eroaa hyvin paljon. Vaimo on niin nirso että mitään uutta ei voi keittiössä kokeilla. Kun hän on reissussa niin lasten kanssa pidetään kyökkibileet ja kokeillaan uusia reseptejä. Tai jos lapsetkin on pois niin usein kutsun kavereita syömään & kokkailemaan.

Himokokkaaja on mennyt naimisiin supernirson kanssa? :-)

Eroaa. Vaikkapa 4 päivää peräkkäin nakkeja ja paahtoleipää, seuraavaksi pari päivää pitsaa... Lapsille pitää olla jotain muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaa hyvin paljon. Vaimo on niin nirso että mitään uutta ei voi keittiössä kokeilla. Kun hän on reissussa niin lasten kanssa pidetään kyökkibileet ja kokeillaan uusia reseptejä. Tai jos lapsetkin on pois niin usein kutsun kavereita syömään & kokkailemaan.

Himokokkaaja on mennyt naimisiin supernirson kanssa? :-)

Kun yhteen mentiin niin olin aika perinteinen oman aikani opiskelijakundi eli kokkaaminen oli sitä ranskalaiset&kalapuikot ja makaronimössö-osastoa. Vaimolla pysyikin niihin aikoihin soppakauha kädessä huomattavasti minua paremmin, lähinnä sellaisia perinteisiä kotiruokia, kuten vaikka karjalanpaisti, makkarakeitto tai lihamureke.

Jossakin kohtaa oli työvuorot niin että ruokahuolto jäi enimmäkseen minulle niin siitä se sitten lähti. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen varsinkin alkoi kiinnostaa tietysti ruuanlaitto vielä enemmän kun itse olen lähinnä eineksillä kasvatettu enkä samaa lapsilleni halua ja nykyään tuo on jo enemminkin harrastus. 

Vähän sääli että ylimmäinen koemaistaja ei suostu oikein mitään uutta kokeilemaan, mutta onneksi molemmat lapset sentään melko ennakkoluulottomasti maistelevat kaikkea ja tykkäävät isukin kanssa keittiössä yhdessä säveltää!

Eroaa siten, että en koskaan tee liharuokaa pelkästään itselleni vaan syön kasvisruokaa. Perheen teinipojat vaatii lihaa, jota heille sitten valmistan. Ja luen ja selaan nettiä yksin syödessäni. Perheen kanssa syödessä ei ole älylaitteita eikä lehtiä/kirjoja rupkapöydässä.

jos olen yksin en yleensä valmista ruokaa, syön leipää, hedelmiä ja viiliä. 

Eri tavalla. Esim enemmän kalaa (puoliso allerginen) ja sieniä (minä tykkään niistä paljon, puolisosta ne ovat tylsiä ja lapsi inhoaa), vähemmän keittoja ja uuniruokia (tulee kerralla paljon, tietty voi pakastaa mutta rajansa silläkin), vähemmän lihaa, enemmän salaatteja ja pastaa (helppo tehdä 1-2 annosta kerralla). Jos laiskottaa, syön vaan leipää , jogurttia yms aamiaismaista jota ei juuri tarvitse valmistaa. Enemmän suolaisia piirakoita, niihin en kyllästy.

Yksinkertaisempia ja nopeampia ruokia, en jotenkin jaksa pelkästään itselleni kokata. Vähemmän lihaa.