Kuka hullu ei lopeta puhelua vaikka henkilö jolle soitti on kaupassa

Minä kyllä pystyn rupattelemaan kaupassakävelyn ohessa. Ja esim kassalle tullessa osaan sanoa, että nyt on pakko lopettaa.

Miks sitten vastaat jos et voi puhua?

Jos mulla on muita kiireitä, en vastaa.

Soikoon...

Minulle ei kukaan soittanut mutta katsoin vain erästä toista ihmistä, joka puhui puhelimessa vähän vastentahtoisesti. Eihän siinä voi jouluostoksiin keskittyä.

Näitä hulluja kyllä riittää. Mutta sitä ihmettelen, että kuka vielä hullumpi ei pysty lopettamaan puhelua ellei ehdi puhumaan? Tai ylipäänsä vastaa puheluun tilanteessa, jossa ei ole aikaa puhua?

Oletko koskaan kokeillut, mitä tapahtuu kun puhelun tullessa näpäytät tai pyyhkäiset sitä punaista luurikuvaa? Tai oletko kuullut puhelimen äänetön-tilasta?

Ja näin saimme tästäkin mitättömän pienestä asiasta suuren ongelman.

Vierailija kirjoitti:

Ja näin saimme tästäkin mitättömän pienestä asiasta suuren ongelman.

Hulluilla on halvat huvit. Voihan tässä nyt pohtia poukalla, että kuka se kaikista hulluin on.

Tänään näin eräässä espoolaisessa marketissa mamman (hei, sinä konjakinruskeissa kengissä), joka puhui puhelimeen ja työnsi vaunuja kassajonossa. Vuorollaan hän jatkoi puhelimeen puhumista, eikä alkanut latoa tavaroita hihnalle. Kassa seisoi tumput suorina ja jono kasvoi. Kassan ilme oli näkemisen arvoinen tyyliin "kuinka tuo kehtaa". Luulen, ettei uskaltanut sanoa mitään esim. että voi poistua jonosta puhumaan puhelua, koska siitähän syntyisi someraivo nykyään. Tuo itsekäs ämmä ei pahoitellut tai mitään.

Katso peiliin ja sano tuo sama itsellesi: miksi en lopeta puhelua, vaikka olen kaupassa. 

Toista muutaman kerran. Ymmärrä ja sisäistä se, että myös sinä voit lopettaa puhelun. Vaikka ns. luuri korvaan, jos toinen ei vähemmästä tajua.