Käytkö ennen jouluaattona viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille? Vai menetkö vasta aattona?
Meidän suvussa on tapana aina mennä aattona johonkin aikaan. Muina päivinä ei mennä.
Kommentit (12)
Joo, käydään aattona, koska halutaan viettää joulu kotona ja asumme lähellä. Jos olisimme reissussa, kävisin ennen sitä.
En kumpanakaan päivänä. Ei ole sukulaisten hautoja lähimaillakaan.
En ennen enkä aattona, läheiset on haudattu syntymäpaikkakunnalleni enkä matkusta sinne nyt enää jouluiksi, kun he eivät ole elossa.
Ystäväni haudalle vien aatonaattona, isovanhempien hauta on eri paikkakunnalla ja sinne vien tapaninpäivänä kun käyn sukulaisissa.
En vie. Haudat on kaukana ja voin sen kynttilän sytyttää ihan missä vaan. tai olla sytyttämättä, muistelen heitä ilman sitäkin.
Tästä oli juuri juttua, että kynttilöiden vieminen on älytöntä roskaamista.
Jouluaattona tulee vietyä muualle haudattujen muistomerkille neljä kynttilää. Kaksi isovanhemmilleni ja kaksi serkuilleni.
En käy. Tuo tapa ei merkitse minulle mitään.
En minään päivänä. En käy koskaan haudoilla. Minä muistelen kuolleita rakkaitani muulla tavoin.
Kun itse kuolen toivon, että minut tuhkataan ja tuhkat ripotellaan jonnekin luontoon. En halua mitään muistomerkkiä, josta sukulaiset on velvoitettu pitämään huolta.
Rakkaat isovanhempani on mielessäni ilman haudalla käyntiä ja kynttilöitäkin. Tai no, toinen mummi on minulle vain nimi hautakivessä, en ole tavannut häntä koskaan. Molemmat ukkini muistan kyllä. Mulla on valokuva, jossa toinen selittää jotain ja huitoo käsillään, toisella on sellainen velmu virne naamallaan. molempien persoonat näkyy siitä valokuvasta. Sytytän kynttilän sen eteen. Mummo taas eli vanhaksi, ja mulla on valokuva, missä hänellä on päässään kukkaseppele ruiskukista ja päivänkakkaroista, otettu vanhan mummolan pihalla eräänä kesäpäivänä pari vuotta ennen kuolemaa. Siinä näkyy tuikkivat taivaansiniset silmät, lumenvalkoiset, pehmeät hiukset, ryppyinen naama ja hampaaton hymy. Näiden kahden valokuvan väliin sytytän kynttilän.
Vierailija kirjoitti:
En minään päivänä. En käy koskaan haudoilla. Minä muistelen kuolleita rakkaitani muulla tavoin.
Kun itse kuolen toivon, että minut tuhkataan ja tuhkat ripotellaan jonnekin luontoon. En halua mitään muistomerkkiä, josta sukulaiset on velvoitettu pitämään huolta.
Hassua - kuin omasta näppiksestäni!
En ikinä käy haudoilla, rakkaat ovat mun sydämessäni. Ei ole hautakiveä, vain laatta jossain hautuumaan muurissa. Itselleni en halua sitäkään, mieluummin vaikka mereen. Mikään ei ole kammottavampaa kuin se kiven palvominen:O Jäljellejääneet keskittykööt elämään eikä kuolleitten palvomiseen.
Ei ole sukuhautoja lähimainkaan (lähin reilun sadan km päässä), joten en vie ollenkaan. Kaunis perinne silti. Arvostan.
Aattona.