Te, jotka olette lopettaneet jonkun psyykelääkkeen
Oletteko tehnyt sen omaa tahtia vai lääkärin ohjaamana?
Miten psykiatri on suhtautunut aloitteeseenne lääkkeen lopettamisesta?
Söin hankalassa tilanteessa yhtä lääkettä jo aikaisemman säännöllisen lääkitykseni päälle. Siitä on kuitenkin kulunut jo yli vuosi, ja nyt olen tuntemuksiani ja toimintakykyäni seuraten todennut, että pärjään pelkällä vakiolääkitykselläni.
Kommentit (41)
En missään nimessä lopettanut Cipralexia omin päin. Lääkärin kautta, jooko?
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä lopettanut Cipralexia omin päin. Lääkärin kautta, jooko?
Jatkan: oli ymmärtäväinen psykiatri. Minulla oli syyni (orgasmivaikeudet) lopettaa, ja kun lopetin lääkärin ohjeen mukaan, ei viekkareita tullut.
Muu lääkitys jäi ennalleen (Lamictal ja Abilify) ja pärjään niillä.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä lopettanut Cipralexia omin päin. Lääkärin kautta, jooko?
Mulla on vielä yksi lääke mitä syön ja voin hyvin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä lopettanut Cipralexia omin päin. Lääkärin kautta, jooko?
Mulla on vielä yksi lääke mitä syön ja voin hyvin.
Ap
Ymmärrän tämän, mutta lääkitykseen ei siltikään kannata tehdä muutoksia omin päin suuntaan tai toiseen.
2&3
Lopetin ominpäin. Psykiatrini ovat miltei poikkeuksetta olleet hyvin lääke myönteisiä, ja tuputtaneet "loppu elämän lääkitys" roskaa. En siis todennäköisesti olisi saanut tukea lääkityksen lopettamiseen. Kannattaa lopettaa pikkuhiljaa, ja ottaa selvää esimerkiksi mahdollisista vieroitusoireista etukäteen, jotta tunnistaa jos jotain tulee.
Nyt vasta luin kunnolla.
Eikö lääkärisi ihmettele, että olet jättänyt hakematta lääkkeen apteekista? Vai haetko ja nakkaat roskiin jotta voit feikata sairaampaa kuin olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä lopettanut Cipralexia omin päin. Lääkärin kautta, jooko?
Mulla on vielä yksi lääke mitä syön ja voin hyvin.
Ap
Ymmärrän tämän, mutta lääkitykseen ei siltikään kannata tehdä muutoksia omin päin suuntaan tai toiseen.
2&3
Tiedän... onkin vähän tunnontuskia. Mutta se kommunikaatio tuntuu tosi vaikealta.
Hoitosuhde alkoi kun olin alaikäinen ja ehkä siksi nyt yli parikymppisenäkin koen että roolini siellä on jäänyt vähän epäitsenäiseksi. Vanhemmat käyvät esimerkiksi vielä mukana tapaamassa lääkäriä, vaikka en enää edes asu kotona.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vasta luin kunnolla.
Eikö lääkärisi ihmettele, että olet jättänyt hakematta lääkkeen apteekista? Vai haetko ja nakkaat roskiin jotta voit feikata sairaampaa kuin olet?
Kyllä hän varmaan ihmettelee kun seuraavan kerran tavataan. 😣
Lääkärin mielestä Venlafaxiini (150 mg) on loppuelämän kestävä projekti ja terapiat lopetetaan tarpeettomana. Tästä suivaantuneena lopetin Venlat kertalaakista ja kärsin kahden viikon viekkarit.
Samaa sanoi toinenkin lääkäri Levozinista (25 mg), jota käytin nukkumiseen ja jätin senkin pois. Tämä tapahtui ilman mitään ongelmia.
Venlat lopetin minäkin 75mg seinään.
HUOM! Tutkimuksen mukaan joidenkin ihmisten keho poistaa ssri-lääkkeiden tehoainetta poikkeuksellisen nopeasti. Tällainen ihminen ei yleensä hyödy lääkkeestä mutta hän myös raportoi lopettamisen jälkeen ettei saanut mitään oireita (ja kertoo siitä mielellään palstalla). Useimmille meistä tämä ei päde, minä en ole koskaan ollut niin lähellä itsetuhoa kuin tuon lopettamisen jälkeisen parin viikon jakson aikana.
Omat kokemukseni:
Pertriptyl: lopetin lääkärin luvalla kun teho oli hiipunut. Ei muita ongelmia kuin muutamia unettomia öitä, olo normalisoitui nopeasti. Suun kuivuminen ja käsien tärinäkin loppui.
Remeron/Mirtazapin: oli koekäytössä. Tuli niin järjetön ympärivuorokautinen väsymys että lopetin omin päin. Sain energiatasot edes jollekin tolalle nopeasti lopettamisen jälkeen.
Escitalopram: lopetin n. 3 kk aikana vähentämällä, psykiatrin ohjeiden mukaan. Kun viimeinen murunen jäi pois, sain aika rajuja lopetusoireita: mieliala sahasi täysin laidasta laitaan, tunsin kummallisia "sähähdyksiä" päässä aina katsetta kääntäessä ja panetus oli aivan jatkuvaa. Tätä kesti 2-3 viikkoa jonka loppuvaiheessa alkoi olla taas jonkinlaista tasaisuutta. Positiivista: "laidasta laitaan" -vaiheessa sain myös ilon takaisin. Se oli ollut lääkkeen käytön ajan lomalla. Saatoin vollottaa ihan holtittomasti jonkun vanhan biisin kuullessani kun se oli niin mahtava jne.
Aurorix: lopetin koska en kestänyt jatkuvaa valvomista ja refluksioireita ja tasapaino-ongelmia. Reaktio: valvominen, refluksioireet ja tasapaino-ongelmat katosivat. Huono puoli: myös lääkkeen loitolla pitämät masennusajatukset palasivat.
Brintellix: lopetin lääkärin luvalla koska en tuntenut mitään vaikutusta. Ei vaikutusta myöskään lopettamisella.
Voxra: lopetin lääkärin luvalla koska vaikutus hiipui. Lopputulos: päivärytmi hidastui hiukan mutta vatsavaivat ja ylimääräinen hikoilu loppuivat.
Suosittelen voimakkaasti lääkärin opastusta.
Kaikki lopetin ihan itsekseni, monta kappaletta ja kerralla. En kertonut ennen kuin olin ollut 4kk syömättä lääkkeitä ja silloinkin vain siksi että hain pysyvää eläkettä.
Itse lopetin mirtazapinin ominpäin, mielialat ei muuttuneet ollenkaan, paino vain laski
Oletteko tehnyt sen omaa tahtia vai lääkärin ohjaamana?
Lääkärin ohjaamana, tosin lopetus oli hyvin nopea. Viikko puolikasta annosta ja sitten veks.
Miten psykiatri on suhtautunut aloitteeseenne lääkkeen lopettamisesta?
Suhtautui järkevänä. Mulla jäi vielä toinen lääke vaikuttamaan ja tämä lopetettu väsytti liikaa, ei siis parantanut toimintakykyä, vaikka mieliala kohenikin.
Lopetuksen jälkeen oli jonkun aikaa mielialassa huomattavissa seuraus, ei mitään dramaattista. Oli suht helppo lopetus.
Lopetettu lääke: Escitalopram
Yhä käytössä oleva: Voxra
Lopetin Lamictalin ja Brintellixin seinään, kun tulin yllättäen raskaaksi. Ei mitään "vieroitusoireita", mielialassa ehkä pientä ärtyisyyttä ja ahdistuneisuutta jotka tasoittuivat muutamassa viikossa. Psykiatri kehui että tein oikean päätöksen, koska Brintellixin raskausaikaisesta käytöstä ei vielä ole tarpeeksi tutkimusta.
Vierailija kirjoitti:
HUOM! Tutkimuksen mukaan joidenkin ihmisten keho poistaa ssri-lääkkeiden tehoainetta poikkeuksellisen nopeasti. Tällainen ihminen ei yleensä hyödy lääkkeestä mutta hän myös raportoi lopettamisen jälkeen ettei saanut mitään oireita (ja kertoo siitä mielellään palstalla). Useimmille meistä tämä ei päde, minä en ole koskaan ollut niin lähellä itsetuhoa kuin tuon lopettamisen jälkeisen parin viikon jakson aikana.
Omat kokemukseni:
Pertriptyl: lopetin lääkärin luvalla kun teho oli hiipunut. Ei muita ongelmia kuin muutamia unettomia öitä, olo normalisoitui nopeasti. Suun kuivuminen ja käsien tärinäkin loppui.
Remeron/Mirtazapin: oli koekäytössä. Tuli niin järjetön ympärivuorokautinen väsymys että lopetin omin päin. Sain energiatasot edes jollekin tolalle nopeasti lopettamisen jälkeen.
Escitalopram: lopetin n. 3 kk aikana vähentämällä, psykiatrin ohjeiden mukaan. Kun viimeinen murunen jäi pois, sain aika rajuja lopetusoireita: mieliala sahasi täysin laidasta laitaan, tunsin kummallisia "sähähdyksiä" päässä aina katsetta kääntäessä ja panetus oli aivan jatkuvaa. Tätä kesti 2-3 viikkoa jonka loppuvaiheessa alkoi olla taas jonkinlaista tasaisuutta. Positiivista: "laidasta laitaan" -vaiheessa sain myös ilon takaisin. Se oli ollut lääkkeen käytön ajan lomalla. Saatoin vollottaa ihan holtittomasti jonkun vanhan biisin kuullessani kun se oli niin mahtava jne.
Aurorix: lopetin koska en kestänyt jatkuvaa valvomista ja refluksioireita ja tasapaino-ongelmia. Reaktio: valvominen, refluksioireet ja tasapaino-ongelmat katosivat. Huono puoli: myös lääkkeen loitolla pitämät masennusajatukset palasivat.
Brintellix: lopetin lääkärin luvalla koska en tuntenut mitään vaikutusta. Ei vaikutusta myöskään lopettamisella.
Voxra: lopetin lääkärin luvalla koska vaikutus hiipui. Lopputulos: päivärytmi hidastui hiukan mutta vatsavaivat ja ylimääräinen hikoilu loppuivat.
Suosittelen voimakkaasti lääkärin opastusta.
Miksi vedät pääsi sekaisin moisilla myrkyillä? Eikö kävisi jo jossain vaiheessa mielessä, että ehkä nämä jatkuvat eri lääkkeet ovat syy mielenterveysongelmiin? Ehkä olisi aika kohdata ongelmat ja puhua niistä eikä turruttaa itseään kemikaaleilla?
Ei saisi lopettaa itsekseen, mutta vähensin lääkitystä pikku hiljaa omin avuin. Lääkärille kyllä sanoin etten koe lääkkeestä enää mitään hyötyä ja haluan eroon siitä, mutta ei kuunnellut ollenkaan. Kyseessä lääke keskivaikeaan masennukseen ja lääkäri tapasi minua ehkä kerran puoleen vuoteen, varmasti siis tiesikin minua paremmin vointini.
Mieheni on käyttänyt nuorena aikuisena useampiakin lääkkeitä paniikkihäiriön vuoksi, mm. cipralex oli, jonka sivuvaikutuksena hänelle tuli mm. väkivaltafantasioita ja muutti persoonaa aikas paljon hänellä. Lääkärin ohjeistuksella muistaakseni lopetti sen. Kaikkia nappeja en muista, mutta esim. venlafaxiini aiheutti hänellä orgasmivaikeuksia ja muutenkin aistien häiriintymistä/turtumista. Sen hän lopetti ensin lääkärin ohjeistuksella vähentäen kunnes meni hermo jatkuviin vieroitusoireisiin ja muistaakseni 75 mg:stä lopetti sitten kerralla. Pari viikkoa oli ärtynyt, herkistynyt jne. eli opetteli elämään tunteiden kanssa taas. Seksi kiinnostaa taas niinkuin normaalia miestä, luojan kiitos ja anteeksi haluttomat miehet. Jos et pelkää olevasi itsetuhoinen niin käytä maalaisjärkeä, sivuoireita tulee joka tapauksessa kun lääkistystä purkaa ja joskus on ihan ok oikaista. Nykyään mies saa erittäin harvoin paniikkikohtauksia (n. 1-2 krt vuodessa) ja tärkeimmässä osassa hänellä ovat elintavat, liikunta, uni, lepo, sosiaalisuus, ruoka, päihteettömyys, tavoitteellisuus jne... toimii paremmin kuin mikään noista lääkkeistä koskaan eikä lääkkeistä oikeastaan ollut apua näiden elintapojen saavuttamisessa, että sanoisin jopa täysin turhiksi.
Kokemuksesta voi sanoa että lähes kaikki masennuslääkkeet, ssri ja snri voi lopettaa seinään isostakin annoksesta, pkv-lääkkeet on aikas pahoja, Lyrica kuitenkin pahin tähän mennessä vaikkei kolmiosta huolimatta olekaan pkv-lääke, jos ei ole jo tarpeeksi sekaisin ennestään niin silloin viimestään sekoaa.
Up