Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voiko vaginismista tai yhdyntäkivuista parantua? Tämä pilaa jo elämäni

Vierailija
16.12.2019 |

Onko kenelläkään kokemusta vaginismista ja miten siitä pääsee eroon? Olen 35-vuotias enkä ole ollut koskaan yhdynnässä. En voi käyttää tamponia enkä saa sisälleni edes sormea, vaikka olen kokeillut teini-ikäisestä lähtien. Olen jättänyt kaikki papaseulonnat väliin eikä minulle ole tehty ikinä (onnistuneesti) gynen tutkimusta. Lääkäri on katsonut ultralla vatsan päältä.

Kärsin tästä todella paljon. Jään varmaan ikisinkuksi, koska en halua edes etsiä seuraa tällaisen vaivan kanssa. Minulla ei ole mitään traumoja seksuaalisuuteen liittyen enkä ole tietääkseni joutunut hyväksikäytön kohteeksikaan. En ole aseksuaali ja minulla on ihan normaalit halut. Ei auta, vaikka olisi luotettava kumppani. En saa yksin ollessani laitettu edes tamponia, vaikka olisin niin rentona kuin ihminen voi olla. Minkään sen paksumman esineen laittaminen sattuu / on mahdotonta.

Hävettää olla tämän ikäinen neitsyt ja olosuhteiden pakosta sinkku. Meillä on suvussa syöpää ja haluaisin pitää terveydestäni huolta, mutta en edes yritä enää mennä lääkäriin. En tiedä, onko kyseessä vaginismi vai joku fyysinen vaiva, mutta olen lukenut siitä netistä ja se kuulosta tutulta. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pahoittelut nostosta, mutta kokeilen silti, jos löytyisi samasta kärsiviä.

Vierailija
2/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Höh, luulin, että vaginismi liittyy äärifeministeihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samasta syystä itse olin neitsyt 23-vuotiaaksi asti kunnes päädyimme kännissä panemaan nykyisen mieheni kanssa. Yhdynnät sattuivat muutamalla ekalla kerralla aika paljon mutta homma helpottui siitä, luojan kiitos. Ennen ekaa kertaa en tosiaan saanut edes sormea sisääni ellen ollut kostea, kaksi sormea teki jo kipeää. 

Vierailija
4/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä kärsin nuorempana myös samasta vaivasta kuin ap. Onneksi rakastuin erittäin kärsivälliseen mieheen, jonka kanssa onnistuimme jopa saamaan lapsen alulle. Kivuliasta oli aluksi.

Raskauden loppuvaiheessa satuin saamaan erittäin epämiellyttävän gynekologin, joka ei ymmärtänyt, että sisätutkimus oli erittäin kivuliasta minulle. Kivahti vain, että "mitenkäs tämä lapsi sitten on saatu alulle!?"

No, synnytyksen jälkeen vaiva helpotti. Ehkäpä vauva venytti paikkoja :D. Nykyään kaikki on ihan hyvin.

Tsemppiä sinulle, ap! Älä luovuta. Tarinallasi voi myös olla onnellinen loppu.

Vierailija
5/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taas seksistä ollaan tekemässä elämän hyvyyden ja pilallemenon kysymys. Ei se ole kumpaakaan. Se on vain yksi osa, merkityksellinen mutta ei määrittävä.

Vierailija
6/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä ap. Itse törmäsin tähän kun useamman vuoden jälkeen aloitin uudelleen seksielämän (pikkulapsiarki, ero, uusi suhde). Tuntui ekoilla kerroilla kuin tiellä olisi jokin este ja homma ei toiminut ja sattuikin. Rauhallisesti edeten kerta kerralta sujui paremmin ja lopulta ilman ongelmia. Tuntui kuin vagina olisi kertojen myötä "tottunut" tilanteeseen. Lapseni ovat syntyneet sektiolla, että "synnytykset" eivät tilanteeseeni luultavimmin ole mitenkään vaikuttaneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lohdullista lukea, että tästä voi parantua. Tuntuu vaan epätoivoiselta. Kyllä tämä vaikuttaa itsetuntoon ja suhteiden muodostamiseen. Onko kukaan saanut mitään apua gynekologilta tai seksuaaliterapeutilta? Tosi kurjaa lukea, että sinulla vastaaja nro 4 oli noin töykeä lääkäri. Pelkään, että itsekin saan jotain tuon tyylistä kommenttia.

Ja kyllä tämä minusta on elämän hyvyyden ja pilallemenon kysymys, koska se vaikuttaa niin paljon naiseuteen. No ei ehkä koko elämä ole pilalla, mutta kärsin tästä silti todella paljon.

Ap.

Vierailija
8/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Höh, luulin, että vaginismi liittyy äärifeministeihin.

Minä luulin että vaginismi on sitä että syödään vain vagiinisia tuotteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli vaginismia nuorena, tarkemmin teininä. Minuakaan ei ole koskaa hyväksikäytetty, mutta sairastin syömishäiriötä ja se saattoi osittain vaikuttaa siis psyykeeseessä. Sehän on siis lantionpohjan ylijännitystila. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kaatui siihen kun en 2 v seurustelun sisällä ollut valmis seksiin/yhdyntään poikaystäväni kanssa enkä kehdannut puhua tästä kenenkään kanssa, seukkasin siis 14-16-vuotiaana. En saanut myöskään tamponia sisään, aivan hirveää kipua oli edes yrittää, ei toivoakaan. En tietenkään tiennyt mistä oli kyse, ajattelin vain olevani "umpinainen". Kuukautisetkin alkoivat myöhään, joten ajattelin, että ehkä minulla ei ole kohtua ja vaginaa ollenkaan tai ne ovat ummessa, mutta häpeilin asiaa puhumatta kellekään. Sitten sentään alkoivat kuukautiset (noloimmalla mahdollisella tavalla). Koitin puhkaista immenkalvoani eri tavoin ja se oli todella kivuliasta. 18-vuotiaana päätin, että joku mies saa hoitaa homman puolestani, yksillä jatkoilla joku hörhö tulikin kähmimään ja ajattelin, että antaa mennä vaan. Ei onnistunut. Eikä seuraavankaan äijän kanssa... Sitten 19-vuotiaana tapasin mieheni ja rakastuimme. Jonkin ajan päästä seksikin tuli ajankohtaiseksi. Kerroin, että minulla oli näitä epänormaaleja kipuja ja hänen kanssaan etenimme hyvin kärsivällisesti niin, ettei yritetty kuivana survoa mitään sisään vaan olin seksissä kiihottunut. Ensimmäinen yhdyntä onnistui ihan hyvin vaikka oli lyhyt ja vähän kivulias. Sitä mukaa yhdynnät alkoivat helpottua ja niiden vähetessä aloin nauttia seksistä paljon. Täysin ne kivut eivät lakanneet, toivoin, että olisivat loppuneet ensimmäisen lapsen synnyttyä, mutta eivät vaan lantionpohjan vähän heikomman kunnon vuoksi niitä oli enemmänkin. Gynekologin kanssa jutellessa hän epäili vaginismia koska myös gynetarkastukset olivat olleet minulle todella kivuliaita. Niihin auttoi itselläin sitten niinkin helppo asia kuin jooga ja lantionpohjan rentoutusharjoitukset. "lol". Seksuaaliterapiastakaan ei varmaan olisi ollut haittaa ihan alunperin. Harmi, että vaiva on niin tuntematon ja tietoa on vähän. Meni monta vuotta kipuillessa aivan turhaan.

Vierailija
10/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

psyykeeseessä siis psyykeessä :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija
12/12 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

seksuaaliterapeutilta saa apua, ohjeita ja harjoitusvälineitä. ensin aloitetaan pienemmällä välineellä ja siirrytään vähin erin suurempiin. voi viedä vuosia ennen kuin paranee, mutta pitäisi toimia.