Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voiko parantumattomasti ja pahasti mt-ongelmaisena elää hyvää elämää?

Vierailija
16.12.2019 |

Kysymys kuulostaa ehkä oudolta ja tyhmältä, mutta olisi kiva lukea muiden kokemuksista. Itselläni on vielä lisäksi neurologista poikkeavuutta, mistä on diagnoosikin. En halua kertoa tarkkoja diagnooseja tai tarkemmin mitään muutenkaan, kun pelkään jonkun tunnistavan mut.

Mulla taitaa olla edessä sen myöntäminen, etten vain pysty elämään sitä ns. normielämää tai etten ehkä koskaan pysty olemaan töissä ja monet muutkin haaveet saa heittää romukoppaan. Tämä haaveista luopuminen ottaa koville. Olen oppinut venyttämään senttejä ja repimään ilon irti pikkujuituistakin, mutta välillä iskee epätoivo. Tämä tuntuu aivan erityisen pahalta, kun hiljattain sain todella hienon mahdollisuuden päästä vaikka minne, mutta sairauteni pilasi kaiken.

En enää tiedä, mitä voisin tehdä parantuakseni. Haluaisin tehdä jotain ja olla jotenkin hyödyksi, muttei mistään vaan tule mitään.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jsnita Lukkarimen elää niin mikset sinä voisi.

Vierailija
2/3 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ainakin elämä on eläkkeellä rauhoittunut niin, että mt ongelmani ei oireile lainkaan ja elän ihan mukavaa elämää. Luulisi melkein itseään terveeksi kunnes huomaa että hieman suurempi päivittäinen kuormitus jo aiheuttaa lievää oireilua, joten siitä ymmärtää, että näin on hyvä. Sitä kehittää oman päivärytmin ja harrastuksia mitä jaksaa tehdä ja pitää mielen virkeänä ja onneksi eläkkeellä on lupa levätä silloin kun ei jaksa eikä siitä voi kukaan valittaa. Vaikka on eläkkeellä niin se ei tarkoita että elämä on ohi, se vain on sitä että voi rauhassa miettiä elämänsä suuntaa. Vaikka olen tässä nyt on minulla yhä haaveita joita toteutan ja päämääriä mitä kohti menen. Nyt vain ei ole mitään pakottavaa aikaa minkä sisällä kaiken tulisi tapahtua, mutta kun oikea eläkeikäni alkaa niin silloin minäkin aion ryhtyä oikealle eläkkeelle ja olla tekemättä mitään, jos pystyn olemaan niin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin elämä on eläkkeellä rauhoittunut niin, että mt ongelmani ei oireile lainkaan ja elän ihan mukavaa elämää. Luulisi melkein itseään terveeksi kunnes huomaa että hieman suurempi päivittäinen kuormitus jo aiheuttaa lievää oireilua, joten siitä ymmärtää, että näin on hyvä. Sitä kehittää oman päivärytmin ja harrastuksia mitä jaksaa tehdä ja pitää mielen virkeänä ja onneksi eläkkeellä on lupa levätä silloin kun ei jaksa eikä siitä voi kukaan valittaa. Vaikka on eläkkeellä niin se ei tarkoita että elämä on ohi, se vain on sitä että voi rauhassa miettiä elämänsä suuntaa. Vaikka olen tässä nyt on minulla yhä haaveita joita toteutan ja päämääriä mitä kohti menen. Nyt vain ei ole mitään pakottavaa aikaa minkä sisällä kaiken tulisi tapahtua, mutta kun oikea eläkeikäni alkaa niin silloin minäkin aion ryhtyä oikealle eläkkeelle ja olla tekemättä mitään, jos pystyn olemaan niin.

Kiitos! Ehkä yritän pitää liian kovaa tahtia päällä. Hitaastikin pystyy tosiaan tekemään asioita. Ehkä munkin pitäisi löytää semmoinen oma tahti.

Mullakin tuo pienikin kuormitus saa oireet puhkeamaan, vaikka muuten vointi olisikin melko hyvä. En myös itse enää oikein tajua, mikä on tervettä ja mikä ei.

ap