Auttaisitteko, en pääse yli teinin itsemurhayrityksestä :(
Tieto tuli kaikesta huolimatta shokkina. On yrittänyt kaksi vuotta sitten, onneksi ei onnistunut. Me saimme tietää vasta hiljattain, sattuman kautta. Koulukiusaamista yms.
Olen itse niin rikki... Hajalla, surullinen, vihainen, peloissaan... Miksi en huomannut! Miksi kukaan ei puuttunut! Olisi pitänyt eri tavalla puuttua kun jotain kuulin. Tiedän, ettei itsesyytökset auta ja asiat on nyt ainakin päällisin puolin ihan hyvin. Silti pelottaa, ajatukset pyörii mielessä. Suru... Huomaan, että olen alkanut pelkäämään menettämistä, muidenkin lapsien puolelta, illat pahimpia..
Mitä ajatuksia :(
Kommentit (33)
Kriisiavun ohella saat toivottavasti vertaistukea? Tsemppiä ♥
Vierailija kirjoitti:
Kriisiavun ohella saat toivottavasti vertaistukea? Tsemppiä ♥
Vertaistuki olisi kyllä tärkeää... En vain tiedä mistä saisi jonkun...
Ap
Olen pahoillani noin vaikeasta ja stressaavasta tilanteestanne. Toivottavasti kriisiapu auttaa, ja lapsen vointi vakautuu-lapsena/teininä monesti asiat tuntuvat nopeasti toivottomammilta, kuin miltä ne vähän kasvaessa tuntuvat. Toivottavasti teini saa kunnollista apua myös👍👍
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsemurhien-ehk%C3%A4isy/l%C3%A4heise…
kysy löytyiskö noista vaikkei ole vielä tapahtunut mitään mutta saisit puheapua edes
Olisin eniten huolissani siitä että teini ei kertonut asiasta vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani noin vaikeasta ja stressaavasta tilanteestanne. Toivottavasti kriisiapu auttaa, ja lapsen vointi vakautuu-lapsena/teininä monesti asiat tuntuvat nopeasti toivottomammilta, kuin miltä ne vähän kasvaessa tuntuvat. Toivottavasti teini saa kunnollista apua myös👍👍
Kiitos ❤ Teini on avun piirissä onneksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisin eniten huolissani siitä että teini ei kertonut asiasta vanhemmilleen.
No niimpä, miksi ei kertonut... 😔
Ap
soita tonne: kirjoitti:
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsemurhien-ehk%C3%A4isy/l%C3%A4heise…
kysy löytyiskö noista vaikkei ole vielä tapahtunut mitään mutta saisit puheapua edes
Kiitos ❤
Ap
Oletko ollut jo yhteydessä alueesi FinFami-yhdistykseen? Sieltä saa keskusteluapua ja on myös vertaistukitoimintaa.
Kai teillä on puheyhteys auki? Lapsille kannattaa vähän ”jankuttaakin”, että jos kiusataan yhtään, niin äidille ja isille täytyy kertoa. Tai jos on mistään paha olo, että aikuiselle täytyy kertoa. Harmittaa ne tapaukset, joissa aikuinen toteaa ”älä välitä” tai ”olet sen yläpuolella”. Jotain täytyis ihan aikuisten tehdäkin.
Mistä sait tietää ja miten? Yhdessä terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Olisin eniten huolissani siitä että teini ei kertonut asiasta vanhemmilleen.
Usein vanhemmille on vaikeinta kertoa, koska ei halua satuttaa heitä. Ei aina ole kyse siitä, etteikö teini luottaisi vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on puheyhteys auki? Lapsille kannattaa vähän ”jankuttaakin”, että jos kiusataan yhtään, niin äidille ja isille täytyy kertoa. Tai jos on mistään paha olo, että aikuiselle täytyy kertoa. Harmittaa ne tapaukset, joissa aikuinen toteaa ”älä välitä” tai ”olet sen yläpuolella”. Jotain täytyis ihan aikuisten tehdäkin.
Mistä sait tietää ja miten? Yhdessä terapiaan?
Näin ollaan nimen omaan puhuttu, että kertoisivat.. ei vähätelty. Ja myös kyselty arjen ohessa muiden kysymysten ja puheenaiheiden joukossa. Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut jo yhteydessä alueesi FinFami-yhdistykseen? Sieltä saa keskusteluapua ja on myös vertaistukitoimintaa.
Kiitos! ❤ ❤ ❤ Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin eniten huolissani siitä että teini ei kertonut asiasta vanhemmilleen.
Usein vanhemmille on vaikeinta kertoa, koska ei halua satuttaa heitä. Ei aina ole kyse siitä, etteikö teini luottaisi vanhempiinsa.
Minun isäni sanoi kerran kun olin teini että olet niin hullu että ilmanko sinulla ei ole kavereita.
Minunkin teinini yritti viime kesänä. Sitä ennen hänellä oli pari kertaa itsetuhoista käytöstä. Minä aiis tiesin, ja osasin varautua.
Mutta kunnhän vuosi sitten paljasti masennuksensa, tuli se täysin puun takaa. Meillä on puheyhteys, mutta hän sanoi pitäneensä sen piilossa. Toki huomasin, että on parempia päiviä ja on huonompia päiviä, mutta ajattelin, että kellä ei olisi? Hän kuitenkin aina tokeni niistä sulkeutuneista päivistään. Kun kysyin mitä kuuluu, niin aina ”hyvää”. Tai sanoi vain olevansa väsynyt.
Sitä paitsi ei kaikkea, siis murrosikää, voi medikalisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin eniten huolissani siitä että teini ei kertonut asiasta vanhemmilleen.
Usein vanhemmille on vaikeinta kertoa, koska ei halua satuttaa heitä. Ei aina ole kyse siitä, etteikö teini luottaisi vanhempiinsa.
Varmasti totta, olen herkälle lapselleni pienestä asti hokenut, että vanhemmille voi kertoa kaiken, että me kestetään kyllä ja osataan auttaa, eikä me mennä rikki. Ja uskotaan, mitä lapsi kertoo eikä syyllistetä. Mun vanhemmat eivät pystyneet olemaan henkisesti läsnä omassa masennuksessani, olivat etäisiä. Olin hyvin ahdistunut ja jo pikkulapsena suojelin äitiäni, ettei häntä sattuisi lisää. Tosin jos onhelmistani kerroinkin, ei hän oikein reagoinut. ”Kuunteli” kyllä muttei ”kuullut”.
Itsemurha(yritys) on sitten niin kuin hymiön paikka...?
Mä tiedän tästä asiasta enemmän kuin pystyn/haluan puhua. Ehkä vielä joskus. Ranteet ovat mulle herkkä paikka tänä päivänäkin.
Vertaistukea ja konkreettista tukea ja neuvoa löytyy alueesi Finfami ry:sta https://finfami.fi/
Mitä kautta tuo tieto tuli? Onko lapsellasi jo joku kontakti, jossa ajankohtaisesti pystytään kartoittamaan hänen psyykkistä vointia ja hoidon tarvetta? Varmasti auttaa vähän jo pelkästään tieto siitä, että lapsellasi on joku ulkopuolinen luotettava taho, jolle voi puhua ajatuksistaan ja joka sitten reagoi tarvittavalla tavalla ja vakavuudella, jos itsetuhoiset ajatukset tai teot voimistuvat taas.
.... Ja itkettää ihan yllättäen. Käyn kriisiavussa.
Ap