Täydellinen ja idyllinen perhe
Ystäväni tuli eilen meille yllätyskäynnille ja sanoi kuinka idyllinen perhe meillä on. Olimme miehen kanssa todella otettuja, koska emme tietysti itse ole koskaan niin ajatelleet. Eikä varmaan kukaan niin itsestä ajatellakaan.
Mikä teistä tekee perheestä täydellisen ja idyllisen?
Minun mielestä täydellinen perhe on omassa mielikuvassani ydinperhe. Äiti ja isä sekä kaksi lasta. Kauniisti sisustettu siisti koti. Lapset hyvin kasvatettuja ja kohteliaita. Leluja ja tavaraa kohtuudella. Perhe viettää paljon yhteistä aikaa. Vanhemmat laittavat perheen ja lapset etusijalle. Perhe syö kotiruokaa ja kotona tuoksuu puhtaus ja välillä leivonnaiset ;)
Kommentit (18)
-ydinperhe, jossa kaunis äiti ja komea isä, söpö tyttö- ja poikalapsi
-uusi iso omakotitalo, kaksi uudehkoa autoa, muutama kotimaan- tai ulkomaanmatka vuodessa, muutenkin varallisuutta ja rahaa tehdä mitä haluaa milloin haluaa
-koti pidetään siistinä, tehdään mahdollisimman paljon ruokia itse, ja pyritään tekemään terveellistä ruokaa
-hieno sosiaalinen elämä, paljon sukulaisia ja ystäväperheitä joihin pidetään yhteyttä säännöllisesti, illanistujaisia ja perhejuhlia tunnelmallisesti
Tämä on minun näkemykseni idyllisestä perheestä ja perhe-elämästä. Nämä ovat toki mahdollisesti vain kulissia, mutta tuollaisista asioista itselleni tulee mieleen sellainen elämä jota moni tavoittelee ja pitää hienona.
Vaikuttaa melko suorituskeskeiseltä tuollainen täydellinen ja idyllinen perhe-elämä. Joku ei nyt kyllä täsmää tässä yhtälössä. Olisiko se tuo idyllin suorittaminen?
Idyllisessä perheessä vallitsee tasa-paino työn, perheen, ystävien, harrastuksen, jne kesken.
Tavis kirjoitti:
Vaikuttaa melko suorituskeskeiseltä tuollainen täydellinen ja idyllinen perhe-elämä. Joku ei nyt kyllä täsmää tässä yhtälössä. Olisiko se tuo idyllin suorittaminen?
Minä tiedän yhden perheen, johon täsmää kaikki yllämainitut asiat. Kaikki idyllisen perhe-elämän puitteet on siis viimeisen päälle kunnossa. Oikeasti ihan kaikki. Tai siis siltä se varmasti kuulostaa ja näyttää sellaiselle ihmiselle joka ei tarkemmin tiedä asioista. En minäkään kaikkea tiedä, mutta sen tiedän että siellä on juuri tätä suorittamista perheen äidillä, että kaikki pitää olla oikeasti täydellistä, koska niin pitää hänen mielestään olla. Lisäksi hieman muutakin "murhetta", en nyt lähde avaamaan enempää. Enkä minäkään kaikkea tiedä. Enkä nyt väitä että olisivat jotenkin onnettomia. Tarkoitan vaan että tällaisissa idyllisissä perheissä voi olla hienommat kulissit, ja oikeasti ovat ihan tavallinen perhe omine ongelmineen.
Mun mielestä täydellinen ja idyllinen perhe on sellainen, jossa kaikilla on oikeasti hyvä olla. Ihan sama onko se ydin- vai uusperhe, jos kaikki ovat oikeasti onnellisia.
Täydellinen perhe on sellainen jossa rakastetaan ja arvostetaan toisia ja jokainen saa olla oma itsensä. Ei ole mitään väliä onko siinä perheessä isä ja äiti, kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa vai yksinhuoltaja.
Voi kaikilla meillä on omat ongelmamme! Meillä on varallisuutta, velattomia asuntoja, hienoja autoja, miehellä menestyvä yritys, ihana asunto mahtavalla sijainnilla jossa asumme. Mies on komea, karismaattinen ja urheilullinen, minä yliopistosta valmistautunut kotirouva, lapset käyvät hyvää koulua ja ovat hyvätapaisia. Olemme olleet naimisissa 15v ja oikein onnellisia kaiken kaikkiaan. Kukaan ulkopuolinen ei ehkä uskoisi että meillä tapellaan välillä niin että ikkunat helisevät, mies on jäänyt pettämisestä kiinni, mieheni ja oma perheeni eivät tule toimeen lähes ollenkaan, perintöriita repi lähes kokonaan perheeni kappaleiksi, mies on ollut hoidossa seksiaddiktion vuoksi, toinen lapsista tarvitsee lisätukea koulussa...
En usko kateellisuuteen tämän vuoksi ollenkaan. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, ja ehkä se olisi aika tylsääkin jos olisi. Olen onnellinen niistä asioista jotka minun elämässäni ovat hyvin ja toivon muillekin ainoastaan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
-ydinperhe, jossa kaunis äiti ja komea isä, söpö tyttö- ja poikalapsi
-uusi iso omakotitalo, kaksi uudehkoa autoa, muutama kotimaan- tai ulkomaanmatka vuodessa, muutenkin varallisuutta ja rahaa tehdä mitä haluaa milloin haluaa
-koti pidetään siistinä, tehdään mahdollisimman paljon ruokia itse, ja pyritään tekemään terveellistä ruokaa
-hieno sosiaalinen elämä, paljon sukulaisia ja ystäväperheitä joihin pidetään yhteyttä säännöllisesti, illanistujaisia ja perhejuhlia tunnelmallisesti
Tämä on minun näkemykseni idyllisestä perheestä ja perhe-elämästä. Nämä ovat toki mahdollisesti vain kulissia, mutta tuollaisista asioista itselleni tulee mieleen sellainen elämä jota moni tavoittelee ja pitää hienona.
Eikö tuo tyttö ja poika-kombo ole aika väsynyt läppä jo? Tunnen ihmisiä jotka ovat olleet ihan masentuneita sen vuoksi että läheiset painostaneet tuohon tyttö+poika-tavoitteeseen joka on ihan naurettava! Siskollani on kaksi poikaa ja minusta se on lapsia ajatellen paljon parempi kuin tuollainen tyttö-poika-sisaruus. Siskoni haluaa vielä kolmannenkin pojan. Minäkin toivon joskus saavani joko tytöt tai pojat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ydinperhe, jossa kaunis äiti ja komea isä, söpö tyttö- ja poikalapsi
-uusi iso omakotitalo, kaksi uudehkoa autoa, muutama kotimaan- tai ulkomaanmatka vuodessa, muutenkin varallisuutta ja rahaa tehdä mitä haluaa milloin haluaa
-koti pidetään siistinä, tehdään mahdollisimman paljon ruokia itse, ja pyritään tekemään terveellistä ruokaa
-hieno sosiaalinen elämä, paljon sukulaisia ja ystäväperheitä joihin pidetään yhteyttä säännöllisesti, illanistujaisia ja perhejuhlia tunnelmallisesti
Tämä on minun näkemykseni idyllisestä perheestä ja perhe-elämästä. Nämä ovat toki mahdollisesti vain kulissia, mutta tuollaisista asioista itselleni tulee mieleen sellainen elämä jota moni tavoittelee ja pitää hienona.
Eikö tuo tyttö ja poika-kombo ole aika väsynyt läppä jo? Tunnen ihmisiä jotka ovat olleet ihan masentuneita sen vuoksi että läheiset painostaneet tuohon tyttö+poika-tavoitteeseen joka on ihan naurettava! Siskollani on kaksi poikaa ja minusta se on lapsia ajatellen paljon parempi kuin tuollainen tyttö-poika-sisaruus. Siskoni haluaa vielä kolmannenkin pojan. Minäkin toivon joskus saavani joko tytöt tai pojat :)
Joo on se väsynyt läppä. Tarkoitin nyt vain että minulla tulee "idyllisestä perheestä" tuollainen yhdistelmä mieleen.
Ei minusta tuo ole idylliä. Kylmääkin ajatukset kohteliaista lapsista! Kyllä lapset on lapsia eikä miniaikuisia.
Tuollaisessa kodissa ei uskalleta elää, jättää tekemättä ja haista pahalta. Koska miltä se näyttäisi?
Kulissilta tuo vaikuttaa. Lapsiperheessä kuuluu olla asiat sekaisin ja oikeus omiin kurjiin tunteisiin.
Minä nään täydellisen perheen sellaisena johon kuuluu äiti, isä ja yksi viimeisen päälle fiksu ja filmaattinen lapsi. On hieno arvoasunto keskustassa ja hieno huvila meren rannalla. On venettä ja autoa. Vanhemmat harrastavat yhdessä tanssia tai purjehtimista ja lapsi harrastaa mitä haluaakaan. Tämän ku saisin itselle...
Vierailija kirjoitti:
Voi kaikilla meillä on omat ongelmamme! Meillä on varallisuutta, velattomia asuntoja, hienoja autoja, miehellä menestyvä yritys, ihana asunto mahtavalla sijainnilla jossa asumme. Mies on komea, karismaattinen ja urheilullinen, minä yliopistosta valmistautunut kotirouva, lapset käyvät hyvää koulua ja ovat hyvätapaisia. Olemme olleet naimisissa 15v ja oikein onnellisia kaiken kaikkiaan. Kukaan ulkopuolinen ei ehkä uskoisi että meillä tapellaan välillä niin että ikkunat helisevät, mies on jäänyt pettämisestä kiinni, mieheni ja oma perheeni eivät tule toimeen lähes ollenkaan, perintöriita repi lähes kokonaan perheeni kappaleiksi, mies on ollut hoidossa seksiaddiktion vuoksi, toinen lapsista tarvitsee lisätukea koulussa...
En usko kateellisuuteen tämän vuoksi ollenkaan. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, ja ehkä se olisi aika tylsääkin jos olisi. Olen onnellinen niistä asioista jotka minun elämässäni ovat hyvin ja toivon muillekin ainoastaan hyvää.
Hel-Nyc ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kaikilla meillä on omat ongelmamme! Meillä on varallisuutta, velattomia asuntoja, hienoja autoja, miehellä menestyvä yritys, ihana asunto mahtavalla sijainnilla jossa asumme. Mies on komea, karismaattinen ja urheilullinen, minä yliopistosta valmistautunut kotirouva, lapset käyvät hyvää koulua ja ovat hyvätapaisia. Olemme olleet naimisissa 15v ja oikein onnellisia kaiken kaikkiaan. Kukaan ulkopuolinen ei ehkä uskoisi että meillä tapellaan välillä niin että ikkunat helisevät, mies on jäänyt pettämisestä kiinni, mieheni ja oma perheeni eivät tule toimeen lähes ollenkaan, perintöriita repi lähes kokonaan perheeni kappaleiksi, mies on ollut hoidossa seksiaddiktion vuoksi, toinen lapsista tarvitsee lisätukea koulussa...
En usko kateellisuuteen tämän vuoksi ollenkaan. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, ja ehkä se olisi aika tylsääkin jos olisi. Olen onnellinen niistä asioista jotka minun elämässäni ovat hyvin ja toivon muillekin ainoastaan hyvää.Hel-Nyc ?
? Emme matkustele.
Minusta täydellinen perhe on sellainen, että kaikilla sisaruksilla on eri isät, äiti on lihava ja masentunut, nyxä-isä työtön alkkis kehonrakentajantapainen, tatuoitu ja vähän arvaamatonkin. Lapset kiljuvat ja kiroilevat, kunnes faijantapainen karjaisee heidät hiljaiseksi. Pleikkaa pelataan täysillä kaiket päivät.
Ihana asunto on kaupungilta vuokrattu, saastainen ja haiseva. Tavarakasojen keskellä kulkee polkuja huoneesta toiseen, ikkunoista ei valo näy läpi ja jossakin kirppislöytöjen ja roskien alla on kolme laihaa kissaa sekä takkuinen koira. Homehtuneessa jääkaapissa on homeen lisäksi kaljaa ja avattu 1,5 l Cokis.
Täällä on rentoa, kukaan ei suorita eikä pidä kulisseja yllä.
Täydellinen, mikä se on? Kuulostaa ihan kaamealta. Eli mitään ei voi enää oppia, ei kehittää, ei olla oma itsensä, epätäydellinen inhimillinen ihminen vikoineen ja puutteineen? Huh, onneksi meillä ei oo täydellistä perhettä, mutta mukavaa ja kivaa meillä silti on vaikka joskus jurppii ja väsyttää eikä meillä oo sisustettu trendien mukaan. Nytkin on muuten tuulikaappi hiekas ja kuras ja täynnä rojua jotka pitäis viittiä viedä kellariin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta täydellinen perhe on sellainen, että kaikilla sisaruksilla on eri isät, äiti on lihava ja masentunut, nyxä-isä työtön alkkis kehonrakentajantapainen, tatuoitu ja vähän arvaamatonkin. Lapset kiljuvat ja kiroilevat, kunnes faijantapainen karjaisee heidät hiljaiseksi. Pleikkaa pelataan täysillä kaiket päivät.
Ihana asunto on kaupungilta vuokrattu, saastainen ja haiseva. Tavarakasojen keskellä kulkee polkuja huoneesta toiseen, ikkunoista ei valo näy läpi ja jossakin kirppislöytöjen ja roskien alla on kolme laihaa kissaa sekä takkuinen koira. Homehtuneessa jääkaapissa on homeen lisäksi kaljaa ja avattu 1,5 l Cokis.
Täällä on rentoa, kukaan ei suorita eikä pidä kulisseja yllä.
Tämä! Ja koulusta puskee jatkuvasti Wilma-viestiä, jossa lasten käytöstä pidetään keskustelunarvoisena asiana. Niin filmaattisia, ah!
Kyllä, olette idyllinen perhe. Nykyään voisi jopa sanoa harvinaisuudeksi tuollaista kaikkien yh-äitien ja uusperheiden sekasotkujen jälkeen.