Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten pärjää elämässään henkilö, joka...?

Vierailija
16.12.2019 |

on saanut alaikäisenä vanhemmiltaan ja ilman esim kesätöiden tekemistä seuraavia? (jos olisi tehnyt normaalia pienipalkkaista kesätyötä, olisi todennäköisemmin säästänyt rahaa, kuin ostanut suurinta osaa seuraavista, sillä sen verran kovaa työn tekeminen on, että osaa arvostaa ansaitsemiaan rahoja paremmin, kuin lahjaksi saatuja)

Tuhansilla euroilla vuosittain elektroniikkaa (läppäriä, kännykkää yms)
Tuhansilla euroilla vuosittain vaatteita ja asusteita (Canada Goose -takki, merkkilaukkuja ja kenkiä, aitoja koruja yms) ja
Tuhansilla euroilla vuosittain lomamatkoja ja ulkona syömistä

Mitä tekee nuori aikuinen itsetunnolla, jonka mittana on mitä on päällä, missä on ollut, mitä on tehnyt ja mitä on saanut?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan ihan hyvin.

Vierailija
2/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pinnallisesti pärjää, syvällisemmin ei. Jonain päivänä voi velkaantua rankasti, jos ei hallitse kulutustottumuksiaan, ei osaa elää kohtuullisesti, kun vanhemmilta ei enää heru rahavirtoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulisin, että ihan hyvin pärjää elämässään jo ostettujen elektroniikan ja vaatteiden kanssa. Ruoanlaiton kanssa voi olla ongelmia, mutta einekset ovat olemassa.

Vierailija
4/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei varmaan mitenkään. Tunnen tapauksia lapsista joille ostettu kaikki mitä haluavat, muttei koskaan opastettu itsenäistymään. Nyt aikuisina jo eivät pärjää yksin, mutta edelleen eivät voi esim. käyttää kierrätysvaatteita. Ihme kulisseja on pakko ylläpitää. Ovat myös alhaisesti koulutettuja. Äiti vain hymähtelee tälle kaikelle.

Vierailija
5/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse arvostan enemmän tavallista, realistista elämää jossa työnteko on se elämän suola.

Ei se, että lapsesta asti lellitään ja tarjoillaan kaikki ilmaiseksi.

Vierailija
6/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan mitenkään. Tunnen tapauksia lapsista joille ostettu kaikki mitä haluavat, muttei koskaan opastettu itsenäistymään. Nyt aikuisina jo eivät pärjää yksin, mutta edelleen eivät voi esim. käyttää kierrätysvaatteita. Ihme kulisseja on pakko ylläpitää. Ovat myös alhaisesti koulutettuja. Äiti vain hymähtelee tälle kaikelle.

Kerro vähän tarkemmin, miten he eivät pärjää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan riippuu kasvatuksesta ja ihan siitä, onko vanhemmilla  oikeasti ollut varaa kaikkiin noihin vai onko kaikki rahoitettu lähinnä velkarahalla. Mä sain ensiasuntoa myöten vanhemmiltani kaiken, mutta niin saivat myös omat lapseni multa. Sain myös lapsuudenkodistani mallin, että töitä paiskitaan eikä tuijoteta kelloa, joko työaika on loppumassa. Ihan hyvin näyttävät pärjäävän omatkin lapseni. 

Vierailija
8/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti ihan yhtä hyvin kuin se joka ei ole saanut.

Luultavasti on myös ohjeistettu kouluttautumaan alalle, josta rahaa tulee tai korostettu miten omaisuutta kasvatetaan ja siitä pidetään huolta, ehkä on kasvatettu myös arvostamaan laatua, eikä sitä hintaa tai erityisesti tavaran merkkiä.

Itsetunto perustuu siihen että minä olen hyvä, ei siihen että olen rastanut saadakseni Canada goose untuvatakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tottuu elintasoon tavoittelee samaa aikuisena itsekin. Voi toki olla järkytys huomata, miten paljon sen eteen joutuu tekemään töitä jollei ole tottunut tekemään. Oletus, millaista normaali elämä on tulee kuitenkin kotoa.

Vierailija
10/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan hyvin, opiskeluaikana haastoin itseni ja päätin pärjätä itsekseni ja kunnon nollatuloilla pihistelykin onnistui vaivatta. Olen saanut suunnilleen kaiken, mitä lapsi/nuori ikinä voi haluta, mutta en koe sitä mitenkään lellimiseksi. Se on vain materiaa, enkä suhtaudu siihen sen kummemmin kuin kepeällä kiitollisuudella korkeintaan. En koe tarvetta shoppailla kuin tarpeeseen, tosin uskallan kyllä myös haluta asioita ja myös hankkia niitä. Harkitun ostopäätöksen jälkeen en kadu ja murehdi (toisin kuin puolisoni, joka ei lapsena saanut koskaan yhtään mitään ja jolla on pakkomielle tavaran hamstraamiseen ja ostamiseen) ja arvostan korkeaa laatua. Ihanat lomamatkat perheen kesken ovat rakkaita muistoja. 

Kotona opetettiin tekemään töitä ja arvostettiin ahkeruutta, mutta ei se ole liittynyt mitenkään siihen mitä kaikkea olen saanut. Eihän sen pitäisi olla vastikkeellista omassa perheessä. En tehnyt kotitöitäkään juuri ollenkaan, mutta on ollut aivan selvää, että oman kotini kyllä hoidan. Sama että hyvistä numeroista ei saanut mitään erikseen, ihan outo ajatuskin kun itseä varten sitä opiskellaan. Samasta syystä panostin kouluttautumiseen ihan tosissani ja sen myötä, plus kovalla työmoraalilla, olen taannut itselleni vanhempianikin paremman tulotason. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kinuaa vanhemmilta rahoja aikuisenakin, koska on oppinut aina saamaan sitä. Näitähän näkee, on uudet 300k€ isot talot ja uudet autot ja kalleimmat puhelimet ja vehkeet ja kaikki, mutta koulutus on jotain tasoa merkonomi ja työt palkkatasoa max 2 tonnia brutto. Sit uskotellaan, että on omalla työllä kaikki hommattu. Joojoo niin varmaan. Mut jos vanhemmat tukee lapsilleen tuollaista aikuisenakin, niin mikäs siinä. Itse en kehtaisi ottaa vastaan. Häpeäisin kun tietäisin, että ei oikeasti ole varaa tällaisiin, ja tämä on mahdollista vain vanhempien kautta. Mutta minä olenkin aikuinen oikea mies!