Kun mummo ei tajua että teineillä on kiire
Mitä tehdä? Lukiossa on täydet päivät, 8.15-.16.15 ja päälle tunnin matka suuntaansa ja siihen päälle läksyjä ja toisella myös jo kirjoituksia.
Maltillisesti harrastuksia (yksi kummallakin, lisäksi urheilua omaan tahtiin). Loppuaika menee kaverien kanssa ja lepäämiseen.
Kuuntelen jatkuvaa mäkätystä siitä että minä painostan jotenkin teinejä opiskelemaan liikaa, hiostan harrastamaan ja päälle päätteeksi vieraannutan mummosta.
Olen selittänyt monta kertaa miksi esim lukio on nykyään tälkainen, miksi se lukio ei ole enää joka kaupunginosassa ja miksi be kaverit on tärkeitä.
Aina päädyn rosvon rooliin. Ja kaijen huipuksi teinit on nyt niin tympääntyneet roikkumiseen ja marinaan etteivät suostu ollenkaan enää nenemään sinne. Ja sekin on nyt minun vikani!
Kommentit (10)
Mitä turhaan selität, asiat kerrotaan kerran ilman turhia selityksiä.
Älä selittele. Ei se ole sinun juttu selitellä eikä myöskään teinien. Mummo pärjää kyllä.
Tiukka paikka mummolle, kun ei näe heitä yhtä usein kuin mitä aiemmin. Ei sen kummempaa. Kerro, että pitää taas katkaista ne napanuorat, kuten on jo aiemmin joutunut tekemään kanssasi. Jos ei silloin onnistunut, miten voisi nytkään onnistua?
Samaa meillä. Lasten ollessa pieniä, anoppi ei halunnut kovin usein lapsia kylään. Ilman mua tai miestä siis. Jos jostain syystä joutui ottamaan kaikki lapset valitti aina kuinka kamalasti he olivat käyttäytyneet lasten kuullen. Jossain vaiheessa lapset eivät halunneet sinne enää, koska siellä piti istua kuin kirkon penkissä eikä mitään saanut tehdä eikä ainakaan tulla mitään ääntä. Ja jos tekivät yhdessä esim. joulupipareita tai pitsaa, lapset saivat painaa kuvion tai laittaa juuston pitsan päälle. Ei muuta. Ja siis mun kanssa saivat tehdä kaikkea ja hyvin osasivat.
Anoppi sitten alkoi aika aikaisessa vaiheessa syyttämään mua ettei lapset käy heillä. Ensin mä olin niin riippuvainen lapsista etten tuonut heitä kylään ja sitten jollain tavalla estin kyläilyt ja esitti kaikkia tosi outoja syytöksiä. Tosiasiassa jossain vaiheessa jopa lahjoin lapsia käymään siellä, mutta sitten luovutin, kun tajusin, että itsepä anoppi ja appi ovat luoneet lapsenlapsiinsa sellaisen suhteen etteivät lapset sinne halua mennä.
Samaa kuin muut, eli lopeta selittely ja lopeta myös itsesi syyllistäminen. Sanot vain mummolle, että maailma muuttuu ja että lapset olivat pieniä 16 vuotta.
Tätä palstaa lukiessani on entistä enemmän kiitollinen ettei lähipiirini ole 65 vuotta kestäneen elämäni aikana kuulunut ”outoja” ihmisiä. Mummut, papat, anopit, apet, sisarukset, koko suku jopa mies ja lapset ovat normaaleja ihmisiä, joiden kanssa selviää puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Samaa meillä. Lasten ollessa pieniä, anoppi ei halunnut kovin usein lapsia kylään. Ilman mua tai miestä siis. Jos jostain syystä joutui ottamaan kaikki lapset valitti aina kuinka kamalasti he olivat käyttäytyneet lasten kuullen. Jossain vaiheessa lapset eivät halunneet sinne enää, koska siellä piti istua kuin kirkon penkissä eikä mitään saanut tehdä eikä ainakaan tulla mitään ääntä. Ja jos tekivät yhdessä esim. joulupipareita tai pitsaa, lapset saivat painaa kuvion tai laittaa juuston pitsan päälle. Ei muuta. Ja siis mun kanssa saivat tehdä kaikkea ja hyvin osasivat.
Anoppi sitten alkoi aika aikaisessa vaiheessa syyttämään mua ettei lapset käy heillä. Ensin mä olin niin riippuvainen lapsista etten tuonut heitä kylään ja sitten jollain tavalla estin kyläilyt ja esitti kaikkia tosi outoja syytöksiä. Tosiasiassa jossain vaiheessa jopa lahjoin lapsia käymään siellä, mutta sitten luovutin, kun tajusin, että itsepä anoppi ja appi ovat luoneet lapsenlapsiinsa sellaisen suhteen etteivät lapset sinne halua mennä.
Päivän anoppivalitusvirsi alkoi taas...
Ko. mummo on varmaan sun anoppi, veikkaan?
Vierailija kirjoitti:
Ko. mummo on varmaan sun anoppi, veikkaan?
Minun äitini.
Ap
No haistata pitkät sille vanhalle pierulle.