Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Kaksipesäinen mankka! Ostettiin tyhjiä kasetteja kaupasta ja ai että oli siistii kun sai kopioitua alkuperäisiä kasetteja tyhjälle kasetille. Tai tehtiin omia kokoelmia lempibiiseistä. Kasetissa oli A-puoli ja B-puoli. :) Ja ai että ärsytti, jos kasettiin jäi tyhjää ja sitten se piti muistaa aina kelata loppuun tai toisen puolen eka kappale alkoi kesken. :D Tai jos kappale, jonka halusi kuunnella, olikin jossain keskellä nauhaa, niin sitten täytyi kelata vähän kerrassaan ja välillä kuunnella, että joko se on oikea biisi, ettei vaan kelannut ohi. Ja monesti niin kävikin ja sitten piti peruuttaa ja monta kertaa renkata nauhaa ees taas, että sai kappaleen alkamaan just alusta. :DD
Edelleen on kasetteja. Minullakin yli 120 ja soitinkin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks sun hiihtokortti jo täynnä?
Kenen pellolla sää olit perunassa? (Perunannostoloma!)
Ostaisin puol kiloo Buenoo jauhettuna. Tässä on vastakirja.
Määkin haluaisin pali-palit! Ja sakurat.
Nää on outoja liki 50 vuotiaalle. Perunannostoloman tiedän ja vastakirjan olen kerran kaupassa nähnyt pikku kyläpahasessa 80-luvulla.
Sakurat saattais olla värikynät?
Perunannostoloma ei ole stadilaiselle tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Kohta alkaa Knots Landing.
En tiennyt, että tuota on Suomessa näytetty.
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntaisin ei ollut auki kuin R-kioskit, eikä myöhään nekään !
Sunnuntaisin oli auki muutama ruokakauppa asematunnelissa stadissa. Lähikaupat olivat onneksi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Lihakauppiaat kiersi autoillaan maaseudulla. Myynnissä saattoi olla myös vaatteita ja makeisia. Tämä vielä 2000-luvun alussa, tulee muistot mummulasta mieleen.
Vielä 2010-luvun lopussakin Virpi Suutari teki dokumenttielokuvan Yrittäjä, jossa eräs päähenkilöistä oli yhdistetty autolla kiertävä lihakauppias ja tivolinpitäjä. "Katoavaa kansanperinnettä" -tunnelma oli kyllä sitä katsoessa käsinkosketeltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä nykyajan nuoret ei ymmärrä on se että pitää nähdä vaivaa jos jotain haluaa saavuttaa. Ja sitten se häiritsevin että nykyaikana ei siedetä mitään epämukavuuksia ilman ahdistumista ja terapian tarvetta
Minusta tuntuu että me ei ehkä nähdä nykynuorten arkitodellisuutta kun ei itse sitä eletä. Esimerkiksi opiskelu vaikuttaa paljon raskaammalta kuin mitä se oli omana aikana.
Olin vasta reissussa missä oli mukana ala-asteikäinen lapsi. Järkytyin siitä määrästä läksyjä mitä lapselle oli annettu loman ajaksi. Oli 7 eri aineesta yhteensä varmaan 100 sivua luettavaa ja en edes tiedä kuinka monta tehtävää. Lapsiparka oli rantalomalla ihan stressaantunut koulutehtävistään.
Joo tärkeää että pysyy mukana opetuksessa, mutta tuli lähinnä mieleen että yritetäänkö nykyään polttaa lapsetkin loppuun ennen kuin ovat lähelläkään työelämää.
Enkä tiedä onko sekään huono asia että nykyään saa helpommin hoitoa ja terapiaa myös mielen sairauksiin. Itselläni olisi ollut varmasti helpompi nuoruus jos olisin saanut hoitoa ajoissa, mutta eipä 80-luvulla sellaista ollut tarjolla.
Niin, kasarilla ei ollut terapiaa vaan vietiin suoraan pakkohoitoon pienestäkin oireilusta.
80-luvulla Suomessa oli 22 000 mielisairaalasänkyhoitopaikkaa. Nyt 2000. Kymmenesosa.
Nykynuoret joutuvat elämään täysin nettimaailmassa, me säästyimme siltä.
Jatkan omaa postiani. Kasarilla maassa oli valtavasti mielisairaalahoitopaikkoja, mikä teki sen että hoitoon vietiin helposti. Mikä taas teki sen, että ihmiset yrittävät vältellä hoitoon joutumista, vaikuttaa mahdollisimman terveiltä ettei joku soittanut piipaa-autoa. Kasarilla ihmiset yrittävät vaikuttaa terveiltä, nykyään muotia on mielenterveysdiagnoosi. Viereltäni vietiin nuorena kolme nuorta pakkohoitoon, joista yksi oli solukaverini. En ollut soittaja. Armeijassa poliisi tuli tupaan ja vei tupakaverin pakkohoitoon, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntaisin ei ollut auki kuin R-kioskit, eikä myöhään nekään !
Sunnuntaisin oli auki muutama ruokakauppa asematunnelissa stadissa. Lähikaupat olivat onneksi kiinni.
Yeah. Lähdettiin joskus jostain Myllypurosta käymään bussilla kaupassa rautatientorilla, kun täytyi saada jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MTV ( Mainos tv) lähetti aluksi ohjelmaansa tv1:n tai 2:sen ohjelmien välissä. Siinä joutsenet ja pöllöt vaihteli tunnuslauluissa.
Kun MTV sai lopulta oman kanavan, se alkoi lähettää ma-iltaisin elokuvan, ja se elokuva oli yleensä ainoa koko suomalaisessa tv-viikossa. Ja maanantaisin katsottiin alussa kaikki elokuvat, loistavaa palvelua.
MTV:llä ei ollut omia uutisia, se joutui taistelemaan pitkään eri laki-elimien ja eduskunnan kanssa. Politiikot vastusti jyrkästi mainos-uutisia, vain STT:n uutiset oli luotettavia sanoi mm Johannes Virolainen.
Entäs radio, n1985 alkoi ensimmäiset paikallisradiot ja niilläkin oli aluksi uutisvaikeudet.
60-luvulla tv2 suljettiin kesäksi säästöjen vuoksi, ei ihmiset kesällä telkkaria katso.
Uutisia ei lähetetty juhlapyhinä, vasta ensimmäinen kuulento kuun ympäri, Apollo 8 jouluna 1968 toi ensimmäiset uutiset jouluna Suomen televisioon.
Nyt on kyllä lapinlisää mukana. Kun MTV sai oman kanavan vuoden 1993 alusta, Ylen kanavilta tuli joku kolme tai neljä elokuvaa joka viikko. Mahdollisesti muistoon on jotenkin sekoittunut se, että kun aiempi Kolmoskanava, josta tuo MTV:n kanava sittemmin muotoutui, aloitti vuonna 1986, se esitti ensimmäisten yhdeksän kuukauden ajan yhden elokuvan joka päivä. Silloinkin elokuvia kyllä tuli koko ajan myös muilta kanavilta.
MTV:n uutisiahan eivät vastustaneet pelkästään poliitikot, vaan myös suunnilleen koko Suomen sanomalehdistö laidasta laitaan. Ei mistään poliittisista syistä, vaan koska lehdet pelkäsivät omien mainosmarkkojensa menetystä.
Soitonsiirto. "Tein soitonsiirron teidän numeroon kun odotan tärkeää puhelua." saattoi tuttava ilmoittaa, kun tuli kyläilemään.
Sitä käytettiin vielä NMT-aikanakin, kun puhelinkentät oli huonoja ja kyläiltiin talossa, jossa oli lankapuhelin. Eli kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta alkaa Knots Landing.
En tiennyt, että tuota on Suomessa näytetty.
Ei se tainnutkaan tulla kuin joissakin kaupungeissa paikalliselta kaapelikanavalta (joiden olemassaolo sai räjähtämään kateudesta aina, kun käytiin kesälomamatkoilla peräjunttilasta Helsingissä).
Vierailija kirjoitti:
”Yritys Oy”
”Piltti Kilttinen tässä, saanko äidin puhelimeen?”
”Tietysti! Odota hetki.”
Milloin olet viimeksi soittanut puhelinkopista kotiin käyttämällä kolikoita tai puhelinkorttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MTV ( Mainos tv) lähetti aluksi ohjelmaansa tv1:n tai 2:sen ohjelmien välissä. Siinä joutsenet ja pöllöt vaihteli tunnuslauluissa.
Kun MTV sai lopulta oman kanavan, se alkoi lähettää ma-iltaisin elokuvan, ja se elokuva oli yleensä ainoa koko suomalaisessa tv-viikossa. Ja maanantaisin katsottiin alussa kaikki elokuvat, loistavaa palvelua.
MTV:llä ei ollut omia uutisia, se joutui taistelemaan pitkään eri laki-elimien ja eduskunnan kanssa. Politiikot vastusti jyrkästi mainos-uutisia, vain STT:n uutiset oli luotettavia sanoi mm Johannes Virolainen.
Entäs radio, n1985 alkoi ensimmäiset paikallisradiot ja niilläkin oli aluksi uutisvaikeudet.
60-luvulla tv2 suljettiin kesäksi säästöjen vuoksi, ei ihmiset kesällä telkkaria katso.
Uutisia ei lähetetty juhlapyhinä, vasta ensimmäinen kuulento kuun ympäri, Apollo 8 jouluna 1968 toi ensimmäiset uutiset jouluna Suomen televisioon.
No ei ollut ihan näin. Yleltä tuli paljonkin elokuvia, joka kesä esimerkiksi kaikki Tarzanit (ne, joissa oli Weissmuller). Kyllä melkein kerran illassa tuli joku elokuva. Okei, ne saattoi olla sosialistisen kyldyyrin tuotteita, mutta elokuvia yhtä kaikki. Iltapäivisin tuli aina jokin "lasten"sarja, tosin ne olivat niin pelottavia, että piti mennä nojatuolin taakse piiloon (Lassie oli yksi, mutta oli niitä muitakin, Musta ori taisi olla kanssa) - saattoi olla, että tuo tuli kerran viikossa, mutta kuitenkin.
Puoli yhdeksän uutiset tuli molemmilta kanavilta. Dallas alkoi jo 80-luvun alussa, me katsottiin sitä alkuun mustavalkoisena!
Kanavia oli vain kaksi, mutta ei se oikeasti ollut niin hirveän ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Yritys Oy”
”Piltti Kilttinen tässä, saanko äidin puhelimeen?”
”Tietysti! Odota hetki.”Milloin olet viimeksi soittanut puhelinkopista kotiin käyttämällä kolikoita tai puhelinkorttia?
1995–96, kun muutin kotoa opiskelemaan toiselle puolelle maata. Säästäväisenä nuorukaisena soitin vielä aina vastapuhelun (asia, jonka jonnet varmaankin kaikkein vähiten muistavat).
Sitten toisen opiskeluvuoden alussa ostin ensimmäisen kännykän, jolla pystyi puhumaan puheluita ja vastaanottamaan tekstiviestejä, mutta ei lähettämään niitä. Äitini, jolla oli tekstiilialan koulutus ja joka aina teki kaikki vaatteeni mittatilaustyönä, teki minulle pari uutta pikkutakkia, joissa oli erillinen povitasku, jonne tämän painavan möhkäleen sai piiloon. Yksi takeista on minulla vieläkin silloin tällöin käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat kehitettiin perinteisiksi kuviksi. Kuvat käytiin hakemassa kuoressa valokuvausliikkeestä tai omassa nuoruudessani 2000-luvun alussa Prismasta. :)
Joo, ja kehittämiseen meni aina joku 1-4 arkipäivää. Oli tuskallista odotella jotain hauskoja bilekuvia monta päivää. Ja mitään takeitahan ei ollut, että olivatko kuvat onnistuneita. Eikä niitä räpsittykään montaa/tapahtuma kun filmille mahtui 24 kuvaa (?) ja sitten tietenkin kehittäminen maksoi.
Eikä monellakaan nuorella ollut omaa kameraa 80-90-luvulla,kertakäyttökamerat oli aika yleisiä,vasta kun puhelimiin tuli kamera,niin kaikilla nykynuorilla on näin oma kamera
Omissa piireissä perheellä oli yleensä yksi pokkarikamera, jota sitten jokainen lainasi reissuille tai tapahtumiin. Itse sain oman lahjaksi kun tykkäsin niin kovasti kuvata. Mutta kuvat piti ottaa huolella koska kehittäminen oli kallista, silloin ei kuvattu päivän ruokaa tai muita turhuuksia.
Tavallisesti pokkarikameroissa oli 24 kuvan filmirulla, joka piti kehittää ensin valokuvaamossa, jotta näki miten hyvin tai huonosti valokuvat olivat onnistuneita. Yleensä niitä kuvia otettiin vähän erityisemmissä tapahtumissa kuten syntymäpäiväjuhlissa tai jouluna kun paikalla on monia sukulaisia tai ulkomaanmatkoilla. Usein niissä vanhoissa valokuvissa on mukana niitä silmät kiinni ja suu auki kuvia, sillä valokuvia ei haluttu ottaa samasta aiheesta vain varmuuden vuoksi. Sitä vastoin digikameroiden tultu oli helppo ottaa 5 kuvaa samasta tilanteesta ja valita niistä ne parhaiten onnistuneet.
Isälläni on kaitafilmikamera, jolla pystyi tallentamaan liikkuvaa kuvaa ennen videokameroiden yleistymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntaisin ei ollut auki kuin R-kioskit, eikä myöhään nekään !
Sunnuntaisin oli auki muutama ruokakauppa asematunnelissa stadissa. Lähikaupat olivat onneksi kiinni.
Ennen 90 -lukua ei ollut mikään kauppa auki sunnuntaisin, ei edes asematunnelissa.
Vain r- kioskit olivat auki.
T. N 1970
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Eikös vanhemmat suuntanumerot olleet, kolminumeroisia kuten 918?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntaisin ei ollut auki kuin R-kioskit, eikä myöhään nekään !
Sunnuntaisin oli auki muutama ruokakauppa asematunnelissa stadissa. Lähikaupat olivat onneksi kiinni.
Ennen 90 -lukua ei ollut mikään kauppa auki sunnuntaisin, ei edes asematunnelissa.
Vain r- kioskit olivat auki.
T. N 1970
Kyllä oli. Steissillä oli kauppa auki sunnuntaisin.
T:toinen 1970
Nötkötti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Eikös vanhemmat suuntanumerot olleet, kolminumeroisia kuten 918?
Kyllä, mutta Helsingin suunta oli tuo 90. Meillä Pohjois-Karjalassa oli 973.
Niin, kasarilla ei ollut terapiaa vaan vietiin suoraan pakkohoitoon pienestäkin oireilusta.
80-luvulla Suomessa oli 22 000 mielisairaalasänkyhoitopaikkaa. Nyt 2000. Kymmenesosa.
Nykynuoret joutuvat elämään täysin nettimaailmassa, me säästyimme siltä.