Sivustaseuraaja (vielä)

Siis piti kirjoittaman, että sukupuolta ei saa valita.



Ja vaikka lapsia on ennestään niin voi adoptoida, mutta vain tietyt maat lukeutuu näihin. Afrikka(etelä) käy, Kiina ei..ainakaan silloin kun itse kyselimme.



Johtuu maan omasta käytännöstä, afrikassa totuttu että perheet suuria ja sisaruksia, kiinassa yhden lapsen politiikka ja edellä lapsettomat. tosin kiinasta saa useimmiten tyttölapsen.



Jos on ennestään lapsia- ei kannata harkita maista (venäjä, puola) sillä lapsilla usein vaikeita sosiaalisia ongelmia, alkoholistikodeista ym. voivat olla vaikea hoitoisempia ja moniongelmaisia (sanoi adobtio virkailija meille interbediasta)



Onnea matkaan!!

Sieltä saat tuhdin peruspaketin asiasta, sekä linkkejä adoptiosivuille. Sen jälkeen osaat sitten kysellä tarkempia kysymyksiä.



Sivut löytyvät osoitteesta: http://www.ampiaisakka.com





Sen verran voisin sanoa, että prosessi nykyisin kestää useita vuosia. Jo neuvontaan odottelu kestää kauan, neuvonta kestää, papereiden täyttely ja lupa-asiat kestävät ja sitten vielä maasta riippuen lapsen odottaminenkin kestää... kaikenkaikkiaan prosessiin mennee aikaa tilanteesta riippuen puolestatoista vuodesta jopa viiteen, kuuteen vuotta.



Tässä vaiheessa ei kauheasti kannata miettiä maavaihtoehtoja tai lapsen sukupuolta, vaan ehkä enemmänkin sitä, miksi nimenomaan adoptiolasta haluatte ja millaiselle lapselle pystyisitte tarjoamaan parhaan kodin. Adoptiossa kuitenkin etsitään vanhempia lapselle eikä lasta vanhemmille...



Adoption palveluntarjoajia on Suomessa kolme (Interpedia, PeLa ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto) ja kullakin palveluntarjoajalla on omat kohdemaansa ja kohteensa niissä. Interpedian kautta adoptoitaessa ei saa valita lapsen sukupuolta. Lapsen terveydentilasta saa esittää toiveita, mutta paljon on maasta riippuvaista, kuinka hyvin terveystiedot todellisuudessa pitävät paikkaansa. Maavalintaan vaikuttaa hyvin paljon se, mille maalle te kelpaatte ja millä maalla on minkäkinlaisia lapsia tarjolla, joten sitä ei kauheasti kannata lyödä lukkoon vielä tässä vaiheessa. Jonot eri maissa vaihtelevat kovasti, toisista maista tulee terveitä lapsia ja toisista vain erityistarpeisia, jostakin tulee enemmän tyttöjä ja jostakin poikia, toisesta tulee vanhempia lapsia ja toisesta ihan pieniä, joissakin maissa suositaan ennestään lapsettomia ja vaaditaan jopa lapsettomuustodistuksia, toisissa hyväksytään useammankin lapsen vanhemmat, monet maat antavat lapsia vain tietyn ikäisille vanhemmille, vanhempien terveydentilalla, uskonnolla, ammatilla, työpaikoilla, asumisolosuhteilla jne. saattaa olla merkitystä ja todistuksia tarvitaan ihan määrättömästi...



Karkeasti todellisuus on se, että pientä tervettä tyttövauvaa haluavat ennestään lapsia omaavat vanhemmat saavat odottaa kauimmin ja erityistarpeisen isomman poikalapsen " huolivat" lapsettomat adoptoijat selviävät lyhyemmillä jonotusajoilla - tiedä sitten, mitä se kertoo adopoijista?

senni2 kirjoitti:



" Jos on ennestään lapsia- ei kannata harkita maista (venäjä, puola) sillä lapsilla usein vaikeita sosiaalisia ongelmia, alkoholistikodeista ym. voivat olla vaikea hoitoisempia ja moniongelmaisia (sanoi adobtio virkailija meille interbediasta)."



Jos ette halua lähteä kaukomaille, vaan haluatte adoptoida leikki-ikäisen (1,5 - 2-vuotiaan tai sitä vanhemman) lapsen lähialueelta, niin ei kannata purematta niellä näitä Senni2:n mainitsemia stereotypioita venäläisten adoptiolasten terveydestä...



Lapsella voi toki olla useitakin sairausdiagnooseja, mutta ne eivät yleensä pidä paikkaansa - ulkomaille adoptoitavilla venäläislapsilla on esim. usein hyvin samantapaiset diagnoosit, jotka todetaan Suomessa perättömiksi. Tämä johtuu siitä, että Venäjän lain mukaan ulkomaiseen adoptioon ei saa antaa terveitä lapsia. Kun lapsia kuitenkin on lastenkodeissa paljon enemmän kuin voidaan sijoittaa venäläisiin perheisiin, lapsille keksitään mitä moninaisimpia diagnooseja, jotta heidät voidaan adoptoida ulkomaille. Toisaalta todella tärkeissä asioissa (mm. HIV-negatiivisuus) diagnooseihin voi luottaa - Venäjän adoptioviranomaiset eivät missään tapauksessa halua " petkuttaa" ulkomaisia adoptiovanhempia.



Lapsiesityksen yhteydessä adoptioperheelle kerrotaan lapsen diagnoosit. Venäjän kohdemaakseen valinneet (ja ennen kaikkea faktatietoa ennakkoluulottomasti hankkineet) perheet eivät yleensä näistä säikähdä, vaan lähtevät rohkeasti katsomismatkalle ja voivat usein todeta jo siinä vaiheessa useimmat diagnoosit perättömiksi. Nettipalstojen luulotteluihin kannattaa suhtautua todella varauksellisesti - luotettavinta tietoa esim. näistä terveysasioista saa luonnollisesti niiltä perheiltä, jotka ovat adoptoineet Venäjältä - heillä on mm. oma sähköpostiryhmä, jossa keskustellaan omilla nimillä.



Valitsettepa minkä kohdemaan tahansa, mistään maasta ette saa takuuta siitä, että lapsi on terve. Vaikka sairausdiagnooseja ei olisikaan, useimmilla adoptiolapsilla on hylkäämiskokemusten aiheuttamia traumoja, kiintymyssuhdehäiriö ym., jotka vaikuttavat lapseen pitkään, jopa koko elämän ajan, ainakin jollakin tasolla.



Puolasta ei enää voi adoptoida lapsia Suomeen.

todella hyvä korjaus tuohon viestiin !!

itselläni nousi karvat pystyyn heti, arvannette että itselläni on lapsi jonka juuret ovat venäjällä.

ihmisten ennakkoluulot ja niiden levittäminen ei todellakaan ole hyväksi kenellekkään! vaan asian tunteva ja totuuteen perustuva tieto on niin hakijoille kuin asiasta muutenkin kiinnostuneille se ainoa oikea tapa välittää tietoa, varsinkin kun adoptio ja siitä muodostuneet käsitykset ovat monasti kovin vääristyneet.

lisään vielä ettei interpedia ole todellakaan asiantuntija koskien venäjä adoptioita koska heillä ei ole kontakteja sinne.



jos olet kiinnostunut venäjän tilanteesta niin itsellä on aikas tuoretta kokemusta asiasta.

minä olisin ainakin kiinnostunut kuulemaan lisää venäjältä adoptoitujen lasten yleisestä terveydentilasta.

tietysti sekin kiinnostaa, että kuinka kauan kesti adoptiolapsen saaminen, kun paperit oli lähetetty kohdemaahan?

ja asioiden sujuvuus?

pärjääkö huonolla kielitaidolla näissä asioissa? venäjää ei osata, englantiakin aika auttavasti.

mitkäs siellä oli ne ikärajat vanhemman ja lapsen välillä?

pe-lan sivuilla on aika masentavasti ilmaistu.. mutta olen osapuilleen seuraillut keskusteluja, ja usein tulee kommenttia, että ei lapset niiiin sairaita ole kuin on annettu ymmärtää.



meillä on tilanne se, että vielä on lapsettomuushoidot kesken, mutta ens vuonna, varmaan vajaan vuoden päästä aloiteltais neuvontaa, jos hoidot menee mönkään. keski-suomessa ei tietämäni mukaan ole kauheita jonoja, ainakaan silloin ollut, kun pe-laan soittelin.



meillä on yksi alle 2v poika, minä olen alle 30, mieheni täyttää tänä vuonna 41. naimisissa ollaan oltu 3,5v. mies on vakituisessa työssä, minä opiskelen, mutta työpaikka on jo aika varma kunhan valmistun 2007 kesällä. asutaan omassa rt neliössä. auto on, ja koira +pari kissaa. onko nuo puitteet osapuilleen ok?



me haluttaisiin aika nuori lapsi, jotta ikäero esikoiseen olis 3v tai yli, sanotaan nyt vauvasta-1,5v haitarilla. ja terve..



huokaus.. on niin vaikeaa määritellä millaisen (venäjältä,kiinasta vai afrikasta, vauva vai 3v, terve vai erityistarpeinen, ja jos lapsi ei olekkaan terve, niin millainen lapsi on liian sairas?) lapsen " haluaa" , kun eihän sitä ikinä tiedä mistä jää paitsi(lapsi sekä itsekin), jos liikaa " nirsoilee" . jos itse odottaa lasta, niin ei sitä silloinkaan voi valita, vaan sehän on just se, mikä sattuu olemaan.. nää on vikeita juttuja, ja pyörii mielessä alvariinsa.

mulla ei oikein enää ole uskoa näihin lapsettomuushoitoihin, mutta ollaan miehen kanssa sovittu, että julkinen puoli kolutaan hoidot läpi, ja sitten lopetetaan ne kaikkineen, ja sitten aloitetaan adoptio-asiat, jos meille on mahdollista ado-lapsi sitten saada.



tiedoista kiitollinen



-ennis-

Venäjän asioista en osaa sanoa muuta kuin että on suht harvinaista saada alle 1,5v lasta, joten voi olla helpompaa adoptoida muualta mikäli todella ikäraja teillä on 1,5v. Kuitenkin katson asiakseni vähän rohkaista vanhemmankin lapsen adoptioon:) Me saimme poikamme kotiin hänen ollessaan 3v 3kk ja asiat ovat sujuneet hienosti. Ymmärrän että asioita katsoo toiselta kannalta kun on jo yksi lapsi kotona, jonka eloa ja oloa pitää miettiä, mutta silti kannattaa pohtia sitä olisiko kiva saada esikoiselle kaveri joka olisi suht samaa ikää ja lapset parhaassa tapauksessa olisivat parhaita ystäviä, koska ikäero ei olisi niin suuri.

Adoptiolapset ovat eri asia kuin biolapset, he usein tuntuvat nuoremmilta kuin ovatkaan, joten hellyyttä ja haleja saa jakaa vaikka kyse olisi hiukan isommastakin lapsesta. On myös hurjan mielenkiintoista seurata lapsen kielen oppimista ja sopeutumista ja tuntuu mielettömän upealta kun se alkuun torjuva ja etäällä pysyvä leikki-ikäinen vihdoin haluaa tulla syliin ja halia:)

Itse vertasin lapsiesityksen jälkeen lastamme vain pari kk vanhempaan serkkuun ja mietin että millainen shokki hänelle onkaan tulla lapseksemme. Kuitenkin hankaluuksia oli hyvin lyhyen aikaa ja pian meni jo hyvin. Miettikäähän kaikkia vaihtoehtoja ja omia rajojanne, kyllä se oikea tapa sieltä lopulta löytyy.

Enni-Maija:

minä olisin ainakin kiinnostunut kuulemaan lisää venäjältä adoptoitujen lasten yleisestä terveydentilasta.

tietysti sekin kiinnostaa, että kuinka kauan kesti adoptiolapsen saaminen, kun paperit oli lähetetty kohdemaahan?

ja asioiden sujuvuus?

pärjääkö huonolla kielitaidolla näissä asioissa? venäjää ei osata, englantiakin aika auttavasti.

mitkäs siellä oli ne ikärajat vanhemman ja lapsen välillä?

pe-lan sivuilla on aika masentavasti ilmaistu.. mutta olen osapuilleen seuraillut keskusteluja, ja usein tulee kommenttia, että ei lapset niiiin sairaita ole kuin on annettu ymmärtää.

meillä on tilanne se, että vielä on lapsettomuushoidot kesken, mutta ens vuonna, varmaan vajaan vuoden päästä aloiteltais neuvontaa, jos hoidot menee mönkään. keski-suomessa ei tietämäni mukaan ole kauheita jonoja, ainakaan silloin ollut, kun pe-laan soittelin.

meillä on yksi alle 2v poika, minä olen alle 30, mieheni täyttää tänä vuonna 41. naimisissa ollaan oltu 3,5v. mies on vakituisessa työssä, minä opiskelen, mutta työpaikka on jo aika varma kunhan valmistun 2007 kesällä. asutaan omassa rt neliössä. auto on, ja koira +pari kissaa. onko nuo puitteet osapuilleen ok?

me haluttaisiin aika nuori lapsi, jotta ikäero esikoiseen olis 3v tai yli, sanotaan nyt vauvasta-1,5v haitarilla. ja terve..

huokaus.. on niin vaikeaa määritellä millaisen (venäjältä,kiinasta vai afrikasta, vauva vai 3v, terve vai erityistarpeinen, ja jos lapsi ei olekkaan terve, niin millainen lapsi on liian sairas?) lapsen " haluaa" , kun eihän sitä ikinä tiedä mistä jää paitsi(lapsi sekä itsekin), jos liikaa " nirsoilee" . jos itse odottaa lasta, niin ei sitä silloinkaan voi valita, vaan sehän on just se, mikä sattuu olemaan.. nää on vikeita juttuja, ja pyörii mielessä alvariinsa.

mulla ei oikein enää ole uskoa näihin lapsettomuushoitoihin, mutta ollaan miehen kanssa sovittu, että julkinen puoli kolutaan hoidot läpi, ja sitten lopetetaan ne kaikkineen, ja sitten aloitetaan adoptio-asiat, jos meille on mahdollista ado-lapsi sitten saada.

tiedoista kiitollinen

-ennis-

Lapsiesityksen saaminen kestää tällä hetkellä noin vuoden-puolitoista siitä, kun paperit ovat lähteneet Venäjälle. Ja ennen kuin päästään siihen vaiheeseen, adoptioneuvonnan tulee kestää vähintään puoli vuotta, tosin meille sanottiin, että ensimmäisen adoptiolapsen kohdalla neuvonnan tulee kestää vuoden. Neuvontakäyntejä on vähintään 5-6 kertaa, eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että neuvonnat ovat parin kuukauden välein.



Kielitaitoa ei tarvita, Pela huolehtii papereiden käännättämisestä ja teidän hoidettavaksenne jää " vain" maksupuoli asiakirjojen käännättämisestä ja laillistamisesta ym. Venäjällä on käytettävissä tulkki, kun lasta käydään katsomassa lastenkodissa, samoin oikeudenkäynnissä.



Lapsen ja vanhemman ikäero saa olla enintään 45 vuotta, ja se katsotaan vanhemman puolison mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jompikumpi vanhemmista on esim. 47-vuotias, perhe voi saada 2-vuotiaan tai sitä vanhemman lapsen.



Taloudelliset resurssinne ovat ihan riittävät, tosin kannattaa miettiä etukäteen jo vähän sitäkin, että adoptiolapsen kanssa pitäisi olla kotona vähintään vuosi, mieluummin kauemminkin, jotta hän ehtisi kiintyä ja kiinnittyä hyvin perheeseen ennen päivähoitoon menoa. Adoptiovanhempien vanhempainvapaa on noin 7 kk, eli sen jälkeen perheen pitäisi pärjätä vielä vähintään puoli vuotta vain toisen vanhemman palkalla. Itse olemme ajatelleet neuvotella pankin kanssa vähintään vuoden tauon asuntolainan lyhennyksistä (maksamme vain korot), jotta jompikumpi vanhemmista voi olla lapsen kanssa mahdollisimman kauan kotona.

Kyllä Kiinasta saa - on minun tietääkseni aina saanut - adoptiolapsen, vaikka olisikin jo biolapsia (tai adolapsia tai molempia) ennestään. Siis ihan jopa neljänneksi tai jopa viidenneksi lapseksi, jos vaan Suomen lautakunta sellaiseen luvan antaa.

Sukupuolta saa toivoa Pelan ja Hki:n kaupungin kautta, Interpedian kautta ei.



Bio-lapsellisia perheita tietaakseni huolitaan joka maahan, jotkut kontaktit tosin rajoittavat lapsilukua tai vaativat todistuksen lapsettomuudesta/sekundaarisesta lapsettomuudesta. Kiina ei rajoita, eika vaadi lapsettomuustodistusta. Kasittaakseni Afrikan maista Etela-Afrikka on hieman nihkea bio-lapsellisille/isommille perheille, mutta Etiopia huolii lapselliset perheet, isotkin.



Ikaa saa toivoa, usein muodossa esim. alle 2-vuotias, jos mahdollisimman pienta toivoo. Myos terveydentilan suhteen voi esittaa toiveita.



Onnea matkaan!

- tuohon kommenttina, että adoptiolapsen tulee aina olla perheen nuorimmainen, sillä hetkellä kun adoptoidaan. Ja yleensä sanotaan ikäeroa tulisi olla riittävästi, jotta molemmat lapset saavat riittävästi huomiota, siis silloin kun ovat pieniä.





>Venäjän asioista en osaa sanoa muuta kuin että on suht harvinaista >saada alle 1,5v lasta, joten voi olla helpompaa adoptoida muualta >mikäli todella ikäraja teillä on 1,5v. Kuitenkin katson asiakseni vähän >rohkaista vanhemmankin lapsen adoptioon:) Me saimme poikamme >kotiin hänen ollessaan 3v 3kk ja asiat ovat sujuneet hienosti. >Ymmärrän että asioita katsoo toiselta kannalta kun on jo yksi lapsi >kotona, jonka eloa ja oloa pitää miettiä, mutta silti kannattaa pohtia >sitä olisiko kiva saada esikoiselle kaveri joka olisi suht samaa ikää ja >lapset parhaassa tapauksessa olisivat parhaita ystäviä, koska ikäero >ei olisi niin suuri.