Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni diagnosoi minut yllättäen autistiksi
12.12.2019 |
Kerroin ystävälleni, että olen menossa neurologille, mutta en maininnut syytä. Ystäväni sanoi, että hienoa että menet neurologille, ole iloinen että saat autismiisi hoitoa. Olin aivan ihmeissäni, kävin tarkistamassa autismin määritelmän enkä tunnistanut siitä itseäni ollenkaan. Kysyin ystävältä, miksi hän ajattelee minun olevan autisti, mutta hän sanoi ettei halua ottaa sen enempää kantaa.
Olen 37-vuotias, enkä ole ikinä ajatellut olevani autisti. Suorastaan nautin small talkista tuntemattomien kanssa, ystävystyn hetkessä bussikuskien ja lähikaupan mummojen kanssa. Miten tähän pitäisi reagoida? Kysynkö nyt sitten varmuuden vuoksi neurologilta, että hei, onko muuten mahdollista että olen autisti?
Kaveri ihmetteli epäilahtunutta reaktiotani. Onko teistä ihan asiallista diagnosoida kaveri autistiksi? :D
Kommentit (29)
Itselläni on (diagnosoidusti) autismin kirjolla olevia kavereita - sieltä kirjon funktionaalisemmasta päästä - enkä siksi pidä autistiksi arvelua loukkauksena, koska ei heistäkään asiaa syvemmin ja heitä pidempään tuntematta voi sanoa, että ovat kirjolla. Joo, onhan heillä tiettyjä rajoitteita, mutta niin meillä ns. "neuronormaaleillakin" on omat erikoisuutemme.
Toki, jos käsitys autismista on ajalta, jolloin autismin kirjoon ei luettu vielä Aspergerin syndroomaa jne. , voi toteamus tuntua loukkaavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raukka halusi vain näpäyttää sinua ja horjuttaa itsevarmuuttasi. Tuo, että "ei halua ottaa enempää kantaa" paljastaa sen, samoin kuin tuo ei-ilahtuneen reaktiosi ihmettely. Ei hän sitä aidosti edes ihmettele, kunhan esittää, jotta pääsisi kuin koira veräjästä.
Ota etäisyyttä tai jäädytä välit kokonaan. Kokemuksesta tiedän, että tällaisiin äkkiarvaamattomiin näpäyttelijöihin ei kannata olla mitään kaverisiteitä, ei, vaikka esittäisivät olevansa ylintä ystävääsi ja suitsuttaisivat sinua maasta taivaaseen. Se murentaa henkisen puolen pahasti, kun koko ajan saa olla varuillaan, mitä sieltä toisen suuvärkistä seuraavaksi livahtaa.
Ystäväni siis koki asian samalla tavalla kuin tuo toinen vastaaja, että autismissa ei ole mitään pahaa eikä autisti ole haukkumasana. Aspergeria ei kuitenkaan tarkoittanut, se ehti käydä lyhyestä keskustelusta ilmi. -ap
Minä olen autistinen ja olen sosiaalinen juuri kuvailemallasi tavalla. Se on sitä autistisen ihmisen rajattomuutta ja lapsellisuutta kun höpisee kenen kanssa sattuu ja ottaa ihmiset liian lähelle liian nopeasti. Kertoo kaikki asiansa heti eikä ole kunnon suodattimia. Jotkut autistit on sulkeutuneempia ja sitten toiset on sosiaalisempia.
Aspergeriin ei ole hoitoa, koska se ei ole sairaus. Kaverisi persoonallisuushäiriöön (kiusaaminen) voisi tehota terapia. Kerro se hänelle. Minä voin myös tulla kertomaan sen puolestasi. Onko hän Vaasasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kaikki suomalaiset ollaan autisteja. Sen näkee täällä Tampereella kun ihmiset tuijottavat mykkinä. Tyhjä katse.
Olet ihan OK. Itse en jaksa vuosikausien hidasta tutustumista. Kun puhut niin saat selville onko toinen tutustumisen arvoinen.
Muistaminen ihan kiva höpistä asioista, mutta itsestä en enkä perheestä paljasta yhtään mitään. Jotain yleistä.
Tykkäännpuhuavyhteidkunnallisistacadioists ja huomaan, että varsinkin naiset kyllä mielummin puhuvat pinnallisista asioista mm ulkonäöstä yms ja se on kyllä turnoff.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sun kaverisi on niitä totuuden puhujia, mutta heidän totuus on heidän kuvitelmaa.
Lähinnä tuttavasi halusin loukata.
Älä ole hänen kanssaan. Ei kannata tuhlata energiaa tuollaiseen ihmiseen.
Se, että hän ei perustellut kantaansa osoitti, että mitään perustetta väittämälle häneltä ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki suomalaiset ollaan autisteja. Sen näkee täällä Tampereella kun ihmiset tuijottavat mykkinä. Tyhjä katse.
Ei ole välttämättä autismia, jos ei halua olla tekemisissä tuntemattomien (tai joidenkin tuttujenkaan) kanssa.
Itse esim. junassa (pääkaupunkiseutu) yritän olla mahdollisimman neutraali-ilmeinen, koska haluan rentoutua ajatuksineni sen hetken kun saa olla jossain rauhassa. Koska olen maksanut matkani, en näe velvollisuudekseni olla lisäksi sosiaalinen millään tasolla.
Toki annan ensiapua tai elvytän sinut tarvittaessa, koska osaan :D
Aina saa ihailla ihmisiä, joilla on täys pätevyys ja poikkeuksellisen lahjakkuus lääke- oikeus- eläinlääke- jne tieteissä. Varma vastaus napsahtaa ihan heti, vaikka olisi mistä kyse.
Ystäväsi, joka sitä mieletöntä asiantuntijaryhmää sinulle nyt edustaa, on varmastikin 150% luotettava diagnosoimaan sinut. Ehkä ei kannata mennä jonkun onnettoman neurologin vastaanotollekaan, kun ystävältäsi voit saada kaikkeen vastauksen. Muista kiittää häntä osaamisestaan ja mielellään halauksen kera. Seuraavaksi sitten vain pyydät häntä ryhtymään terapeutiksi, pohtimaan mahdollista lääkitystä sekä kirjoittelemaan papereita kivaan kuntoutukseen. Ehkä vähän järkkää saikkua töistäkin, jos olet töissä?
Tässä saa oikein kadehtia, miten sinulla on mieletön ystävä ja millaiset rahat säästät kun hän ratkoo kaiken.
Ja ihan lopuksi viittaa kintaalla koko ystäväsi hömpötykseen. Kai sinä sinne neurologille menet siksi, että tiedät itse parhaiten mitä vastauksia neurologilta haet. Joskus huumori on paras lääke kaiken tietäville ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia ”möläyttelijöitä” joutuu valitettavasti kohtaamaan.
Meillä on nuorisokirjallisuuden ja törmään tällaiseen arvostelujaan koiralenkeillä.
Todella ikävästi pilkkaa meidän koiraa. Jokin luonnevika ko ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ”möläyttelijöitä” joutuu valitettavasti kohtaamaan.
Meillä on nuorisokirjallisuuden ja törmään tällaiseen arvostelujaan koiralenkeillä.
Todella ikävästi pilkkaa meidän koiraa. Jokin luonnevika ko ihmisellä.
”Meillä on nuorisokirjallisuuden ja törmään tällaiseen arvostelujaan koiralenkeillä.”
Nuorisokirjallisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismissa ei ole mitään "pahaa", vaan itseasiassa heillä voi olla paljon sellaisia lahjakkuuksia ja piirteitä mistä me muut voimme vain haaveilla.
Silti ystäväsi käyttäytyi tyhmästi ja selvästi yritti loukata sinua. Kavereita ei diagnosoida itsekseen mielessään ja sitten vielä näpäytetä heitä näillä diagnooseillaan. Siis ihan samalla tavalla olisi loukannut jos hän olisi heittänyt oppimishäiriön, ADD:n tai ADHD:n. Kun käytöshän kertoo siitä, että henkilö on tarkkaillut sinua ja keksinyt sinulle mielessään diagnooseja.
Ja tavallaan sekin että yrittää käyttää jotain neurobiologista häiriötä sinua loukatakseen kertoo paljon ihmisen sivistyksestä. Vaikka hän väitti ettei yritä loukata, niin kyllähän nuo savalinnat loukkaavat. Ja autismia ei "hoideta" niin kuin flunssaa, se on ihmisessä ihan siinä missä kädetkin ja on loukkaavaa puhua autismista tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen autistinen ja olen sosiaalinen juuri kuvailemallasi tavalla. Se on sitä autistisen ihmisen rajattomuutta ja lapsellisuutta kun höpisee kenen kanssa sattuu ja ottaa ihmiset liian lähelle liian nopeasti. Kertoo kaikki asiansa heti eikä ole kunnon suodattimia. Jotkut autistit on sulkeutuneempia ja sitten toiset on sosiaalisempia.
Tämä minullakin tuli mieleen ap:n kuvauksesta. Että juttelee vähän liikaa tai liian tuttavallisesti oudoille ihmisille.
Itse teen samaa. En osaa oikein hyvin hahmottamaan minkä verran erilaisissa tilanteissa voi puhua ja muut voivat kokea sen joskus kiusallisena.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen autistinen ja olen sosiaalinen juuri kuvailemallasi tavalla. Se on sitä autistisen ihmisen rajattomuutta ja lapsellisuutta kun höpisee kenen kanssa sattuu ja ottaa ihmiset liian lähelle liian nopeasti. Kertoo kaikki asiansa heti eikä ole kunnon suodattimia. Jotkut autistit on sulkeutuneempia ja sitten toiset on sosiaalisempia.
Äitini suvusta on periytynyt tämä puheliaisuus. Keskustelut ovat ihan tavallista small talkia. Jätän tietysti heti rauhaan, jos toinen vastaa niukkasanaisesti. Mutta varsinkin vanhukset ilahtuvat usein kovasti, että joku juttelee heidän kanssaan. Kerran juttelin vanhuksen kanssa kun odotin junaa, keskustelun päätteeksi vanhus otti käsistäni kiinni ja kiitti. Jäi todella kaunis muisto. -ap
Kun mä sain asperger-diagnoosin niin sen jälkeen olin ystäväni silmissä täys autisti. Alkoi puhua mulle hitaammin ja korosti "autismiani" joka käänteessä. Suutuin niin paljon että lopetin yhteydenpidon vähäksi aikaa. Ja lopulta meillä meni välit ihan muista syistä poikki ja tuolloin tajusin, että kaverini oli mitä luultavammin narsisti joka nautti loukkaamiseni lisäksi, varastelusta, mieheni vokottelusta ja yritykseni maineen sabotoimisesta.
Niin raivostuttavaa että kuvitellaan asperger = autismi, vaikka asperger kuuluu autismin kirjoon.
Paljonko saat kelalta vammaistukea. Caluuko kuola suupielistä. Huutista.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko saat kelalta vammaistukea. Caluuko kuola suupielistä. Huutista.
Vaasa tässä näyttää meille esimerkkisä siitä, kuinka ”meillä kaikilla on kuule rajoitteemme”. Isältä pojalle menee kiusaamisoppi.
Ei tuollainen ole ystäväsi, se on haukkumista. Tai sitten kaverisi ei tiedä, mitä autismi on.
Puuttuisin tuollaiseen käytökseen heti, se on asiatonta, eikä ystäville puhuta noin.