Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni diagnosoi minut yllättäen autistiksi
12.12.2019 |
Kerroin ystävälleni, että olen menossa neurologille, mutta en maininnut syytä. Ystäväni sanoi, että hienoa että menet neurologille, ole iloinen että saat autismiisi hoitoa. Olin aivan ihmeissäni, kävin tarkistamassa autismin määritelmän enkä tunnistanut siitä itseäni ollenkaan. Kysyin ystävältä, miksi hän ajattelee minun olevan autisti, mutta hän sanoi ettei halua ottaa sen enempää kantaa.
Olen 37-vuotias, enkä ole ikinä ajatellut olevani autisti. Suorastaan nautin small talkista tuntemattomien kanssa, ystävystyn hetkessä bussikuskien ja lähikaupan mummojen kanssa. Miten tähän pitäisi reagoida? Kysynkö nyt sitten varmuuden vuoksi neurologilta, että hei, onko muuten mahdollista että olen autisti?
Kaveri ihmetteli epäilahtunutta reaktiotani. Onko teistä ihan asiallista diagnosoida kaveri autistiksi? :D
Kommentit (29)
Narsismiin kuuluu tuollainen harkitun "huoleton" möläyttely vakavemmistakin asioista, mikä jää aina hämmentämään pitkäksi aikaa. Tätä tukisi myös tuo kun ei tahdota edes jälkikäteen perustella tai keskustella. Aiheuttaako ystäväsi sinulle useinkin tuollaisia tuntemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsismiin kuuluu tuollainen harkitun "huoleton" möläyttely vakavemmistakin asioista, mikä jää aina hämmentämään pitkäksi aikaa. Tätä tukisi myös tuo kun ei tahdota edes jälkikäteen perustella tai keskustella. Aiheuttaako ystäväsi sinulle useinkin tuollaisia tuntemuksia?
Tämä. Etenkin sairaudesta ja vaikeista elämäntilanteista ”kuittaus” saa ihmisen täysin hämilleen - on vaikea uskoa että joku voi olla niin tunnoton, julma. Mutta voi. Narsisti voi. Ihmisyys on hänelle peli.
Hei! Ystäväsi ei välttämättä tarkoittanut mitään pahaa, vaikka hänellä itsellään on ehkä vaikeuksia viestinnässä ts. lukee sosiaalisia tilanteita huonosti ja möläyttelee ajattelemattomasti. Todenäköisesti hän ei myöskään ole mikään autismin asiantuntija.
Itse olen ns. Asperger-ihminen ja juurikin aiemmin kuvailtua suulasta tyyppiä. Vaikka erityiskiinnostuksenkohteista puhuminen meneekin helposti överiksi ja saatan pitää aiheista järkyttävän pitkiä monologeja, niin noin yleensä ottaen minusta pidetään ja ihmiset hakevat kontaktia minuun. Moni kuvailee minua jopa karismaattiseksi. Se johtuu varmaan myös siitä, että minulta puuttuu osin sosiaalisten tilanteiden taju, joten olen aina kaikkien kanssa oma, puhelias itseni ja moni osaa myös arvostaa aitouttani.
Minua pidetään menestyvänä ihmisenä, eikä 99% ihmisistä edes ajattele, että olen asperger-ihminen. Vain psykologit ja toiset asperger-ihmiset tai heidän läheisensä tunnistavat olemuksessani neurologisia piirteitä, joiden perusteella minut voi diagnosoida aspergeriksi.
Ennen kaikkea olen kuitenkin oma itseni enkä edes haluaisi olla ”neurotyypillinen”. Maailma olisi tylsä, jos olisimme kaikki samanlaisia
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki suomalaiset ollaan autisteja. Sen näkee täällä Tampereella kun ihmiset tuijottavat mykkinä. Tyhjä katse.
Aamujen ruuhkabussien äänettömiin huutoihin jähmettyneet kuolinnaamiot. Maanantai eikä edelleenkään seitsemää oikein. Laskut ahdistavat, vilkkuvat valot ampuvat silmiin mainoksia.
Tuo on kyllä. Asperger on jonkinlainen muotijuttu nykyään. Minuakin in haukuttu assiksi, vaikka en oikeasti ole. Suorapuheinen voin olla ja sosiaalisesti kömpelö, mutta en nyt assi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap tämä ystäväsi kovin imagotietoinen ja sellainen, että miettii koko ajan, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat ja kehtaako hän nyt tehdä tai sanoa asian x? Mitä olen vierestä seurannut ja parin tällaisen ihmisen kaverina joskus ollut, niin heillä on monesti vaikeuksia sietää ystäviensä erilaisuutta, jos se on heidän mielestään jotenkin noloa tai omituista. He ajattelevat heti, että se heijastuu heihin itseensä ja saa ihmiset ajattelemaan, että mikäköhän tuolla on vikana, kun tuommoisen oudon kanssa liikkuu. Tuollaisten keittiödiagnoosien tekeminen kuulostaa siltä, että heidän on pakko saada selitettyä toisen erilaisuus itselleen jotenkin järkeenkäypällä tavalla, koska eivät siihen muuten osaa suhtautua.
Hyvä kysymys olisi tietty se, että miksi ylipäätään olla ystävä sellaiselle ihmiselle, jota pitää nolona ja outona. Ystävyyden pitäisi olla antoisaa ja toisesta tulisi tykätä persoonana aidosti.
Ystäväsi on todennäköisesti kiihkeä av-palstailija. Täällä on nimittäin maan parhaat kouluttamattomat asiantuntijat jotka yhdellä katseella tunnistavat varsinkin narsistit ja "assit."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap tämä ystäväsi kovin imagotietoinen ja sellainen, että miettii koko ajan, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat ja kehtaako hän nyt tehdä tai sanoa asian x?
Kyllä, hän pohtii paljon noloutta ja kehtaamista. Onpa jännä, että osasit noin lyhyen kuvauksen perusteella arvata tuollaisen piirteen.
Ketju on ollut minulle monella tapaa mielenkiintoinen, kiitos kaikille.
Lisättäköön vielä, että minustakaan autismissa ei siis ole mitään "pahaa" enkä koe sitä haukkumisena, ellei sitä sellaiseksi ole tarkoitettu, mutta tuollainen heitto jää toki askarruttamaan.
(P.S. En pidä monologeja enkä kertoile ihmisille kampiakseleista.)
Eihän se sinänsä haukkumista ole, jos epäilee jotain autistiksi, mutta ystäväsi käytös kuulostaa hieman hassulta silti. Ihan kuin tarkoitus olisi jollain lailla manipuloida tms.
Minuakin on epäilty autistiksi, mutta kun kävin testeissä, niin selvisi että minulla on keskimääräistä vähemmän autismiin viittaavia piirteitä. Jos olisin autisti, niin silloin noita piirteitä tietenkin olisi tavallista enemmän eikä vähemmän.