IS: Osa ikäihmisistä nipistää ruuasta, koska ei saa käteistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini pärjää vielä pankkikortteineen ja suorastaan rakastaa lähimaksuominaisuutta, joka vapauttaa hänet muistamasta tunnuslukuja. Valitettavasti samalla se tunnus on helppo unohtaa, joten kun sitä tarvitaan, täytyy kaivella kassinpohjalta muistikirja ja valita sieltä se numerosarja, joka tähän korttiin liittyy. Muistikirjassa se on tietty naamioitu Ville-serkun osoitteeksi.

Mä oon käyttäny samoja niksejä, mutta puhelimessa. Kun aikanaan otettiin S-Visa käyttöön enkä vielä ollut oppinut pin-koodia varmuudella, niin tallensin sen puhelinnumeroksi naamioituna Saku Koivun nimellä. Siinä oli tuo S ja visakoivu -mielleyhtymä joka auttoi löytämään oikean numeron. 

Hiljattain kun katselin puhelimeni yhteystietoja, sieltä pisti silmään joku Paavo Tanskanen ja aloin miettiä, kuka tämä nyt mahtaa olla, tunnenko minä tällaista? Numerossa oli kuitenkin jotain tuttua ja hetken aikaa kun aivot raksutti, hoksasin että sehän on harvoin käyttämäni Danske Bankin käyttäjätunnus :-D

Kerrotko vielä korttisi numeron ja nämä neljä numeroa muuten emme usko tarinaasi ;)

Ystävällä on ahdistuneisuushäiriö. Osaa kyllä mennä kauppaan nostamaan rahaa, mutta laskujenmaksu sitten onkin vaikeaa. Se ei vaan mene niin, että kun jotain ahdistavaa asiaa tekee, se ei enää ahdista. Vuodesta toiseen häntä ahdistaa jo tietokoneen avaaminen (jos se hajoaa, ei osaa toimia sen kanssa, ei saa sitä kiinni, tulee joku outo päivitys tms). Ja siirtyminen tunnuslukulaitteeseen oli vaikeaa.

Ihan turha sanoa tällaiselle, että tabletin avulla hän saisi tunnusluvut, helposti käytettävän meilin, wa/skypen yhteydenpitoon lasten kanssa, youtuben tms huviksi. Koko ajatus on niin ylivoimainen, ettei siitä tule mitään.

Vappusatanen korjaa, eiku....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla ikäihmisistä on ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään nykyaikaisia palveluita. Hengissä on enää aivan pieni joukko niitä, jotka olivat ns. Vanhoja kun uudet palvelut tulivat.

Nykyinen seitsemänkymppinen on ollut 50, kun netti alkoi tulemaan. Olisi tässä ollut hyvin aikaa opetella.

90v on ollut 70v, katsotaan millaisia asioita sinä opettelet 70v.

Todennäköisesti en ole jäänyt vielä edes eläkkeelle töistä...

Vierailija kirjoitti:

Ystävällä on ahdistuneisuushäiriö. Osaa kyllä mennä kauppaan nostamaan rahaa, mutta laskujenmaksu sitten onkin vaikeaa. Se ei vaan mene niin, että kun jotain ahdistavaa asiaa tekee, se ei enää ahdista. Vuodesta toiseen häntä ahdistaa jo tietokoneen avaaminen (jos se hajoaa, ei osaa toimia sen kanssa, ei saa sitä kiinni, tulee joku outo päivitys tms). Ja siirtyminen tunnuslukulaitteeseen oli vaikeaa.

Ihan turha sanoa tällaiselle, että tabletin avulla hän saisi tunnusluvut, helposti käytettävän meilin, wa/skypen yhteydenpitoon lasten kanssa, youtuben tms huviksi. Koko ajatus on niin ylivoimainen, ettei siitä tule mitään.

Ymmärrän tunteen, koska olen itse saanut burnoutin työssä jossa käytin tietokonetta. Kesti pitkään ennen kuin pystyin tekemään yhtään mitään koneella. Pelkkä laskujen maksaminen tuolloin ahdisti.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mielenkiintoista, miten erilaiset kyvyt ihmisillä on omaksua uusia asioita. Kaupassa hämmästyin, kun nuorekkaan oloinen, noin kuusikymppinen nainen maksoi ruokansa älykellolla. Itse olen 37 v. ja juuri maksoin ensimmäisen kerran ostokseni mobilepaylla.

Nuorekas k u u s i kymppinen? Siis ei oo totta🙄

Tuo on työikäinen ihminen joka voi olla vaikka ison IT-yrityksen johtotehtävissä. Ihminen ei muutu vähä-älyiseksi ihan noin pian. Ei ihme että on ikärasismia.

Naapurini on syntynyt 30-luvun puolivälissä ja skypettää ja osaa käyttää vaikka mitä sovelluksia.

t. Nuorekas lähes viiskymppinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisivat monet ikäihmiset katsoa peiliin. Kun tulee uutta tekniikkaa ja uusia asioita, niin koko ajan pitäisi yrittää opetella. Ei pienelle osalle väestöstä aleta tarjoamaan mitään käteisen nostamista pankkitiskillä, SE EI OLE TÄTÄ PÄIVÄÄ. Jos ei vaivaudu yhtään opettelemaan uutta, niin kerätköön metsästä marjoja ja eläköön niillä. Ei ne laitteet satuta, ja ne ovat helppokäyttöisiä, esim. Nordean tunnuslukusovellus. Se on oikeasti helppokäyttöinen, älkää yrittäkö jankata vastaan.

Ja vastaavasti: kun myyn tori.fi:lla jotain, niin minulle voi maksaa vain käteisellä. Kyllä, haluamasi tuote on edullinen ja hyväkuntoinen ja täydellinen, mutta maksu vain käteisellä. Hurjan moni milleniaali joutuu toteamaan, että ei tiedä, miten ja mistä siihen hätään saisi rahaa, mobilepay kun ei joka paikassa käykään. Ja silti sillä milleniaanilla on ollut parikymmentä vuotta aikaa opetella, miten pankkiautomaatti toimii.

Hyvä, juuri noin. Huijaamisen eli k*setuksen mahdollisuus pienenee merkittävästi kun maksu hoidetaan käteisellä.

Vierailija kirjoitti:

Oon nelikymppinen enkä edes muista, milloin viimeksi olisin käynyt nostamassa pankista rahaa. Tai milloin mulla viimeksi oli se tilikirja. Sain ensimmäisen automaattikortin varmaan 15-vuotiaana tai niillä main. 

Kun olin lapsi, laskut käytiin maksamassa pankin tiskillä, samoin rahaa haettiin sieltä jonottamalla. Kun olin teini, ne maksettiin itse automaateilla joko pankeissa tai ruokakaupassa. Rahaa sai joko tiskiltä tai automaatilta. 

Kun muutin parikymppisenä milleniumin alkaessa kotoa, oltiin nettiajassa ja kaikki pankkiasiat hoidettiin siellä. TÄSTÄ ON JO KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA. Luulisi hitaimmankin oppineen, miten pankkiasioita hoidetaan nykyaikana. Nykyisellä 80-vuotiaallakin on ollut tuo 20-30 vuotta aikaa sopeutua muutokseen, mutta ei. Käyttäydytään kuin pankkiautomaatti olisi jokin saatana, pankkikortista puhumattakaan. 

Mä olen sua 10 vuotta nuorempi ja viimeksi tänä syksynä piti käydä tiskiltä nostamassa rahaa. Automaatti ei toiminut ja tarvitsin käteistä jotta voisin maksaa Reko-lähiruokatorilla. Ei kaikki aivan pienet ruoka- tai käsityöalan yrittäjät vieläkään huoli kuin käteistä. 

Kun mä olin lapsi ja vielä nuori aikuinen, niin äitini maksoi laskut pankin tiskillä. Isä maksoi niillä automaateilla ja myöhemmin omalla koneella. Äitini oli niin sääkeri, että antoi mulle tilikirjan jossa mun piti itse ylläpitää mun viikko- ja kesätyörahojen kirjanpitoa ja se kirja oli mulla käytössä ihan sinne asti kun muutin kotoa 2010.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen tuli ensimmäinen pankkiautomaatti vuonna 1971. Olisihan tässä ollut aikaa harjoitella, mutta ei, pankkikirja se olla pitää.

Pankkiautomaatteja ei löydy välttämättä enää edes suuremmista lähiöistä, puhumattakaan pienistä kirkonkylistä. Äläkä edes ehdota pankissa käyntiä. Nykyisin lainakin pitää hakea verkkopankista tai sopia neuvottelusta netissä.

Harva on tuonut esille sitä faktaa, että monet kansaneläkeläiset ovat köyhiä. Ei heillä ole varaa hankkia nettiyhteyttä, tietokonetta ja virustentorjuntaohjelmia, puhumattakaan niiden käytön opettelusta.

Näitä on muuten Suomessa yli miljoona. Nykyinen systeemi sotii sitä käsitystä vastaan, että kaikille pitäisi olla peruspalvelut tarjolla, mitä käteinen on ehdottomasti. Arhinmäki oli aikoinaan oikeassa, että Suomi tarvitsisi "kansanpankin". Ne muut voivat sitten keskittyä kauppaamaan sijoitusrahastojaan ja asuntolainojaan rahvaalle.

No ei pankki palvelut ole yhdessä yössä hävinnyt. Ajat ja systeemit muuttuu, pitää pysyä mukana eikä narista. Eikai pankkikortti ja sen käyttö mitään niin mystistä voi olla? 

Ikäihminen ei välttämättä selviydy muutoksista. Kun kunto alkaa heiketä, niin tutut toiminnotkin muuttuvat hankaliksi. Vaikka olisi 60 vuotta keittänyt kahvia, niin tulee se päivä, ettei sitä enää osaakaan tehdä. Tässä vaiheessa raha-asioidenkaan hoito ei enää onnistu, mutta jo paljon ennen tätä vaihetta pankkikortin käyttö alkaa olla mystistä, vaikka sitä olisi aiemmin osannut käyttää vaivatta. Lisäksi jos tulee muutoksia, uutta tekniikkaa tms, niin se tekee asiat vielä monin verroin hankalammaksi, koska uuden oppiminen ei enää onnistu vaivattomasti.

Juuri näin. Mun äidillä on muistisairaus, joka rajoittaa toimintakykyä, mutta hän vielä kykenisi itse hoitamaan asioita, jos voisi toimia käteisellä. Pankkikortin tunnusluku unohtuu samantien, jos se on jossain muistikirjassa, hän ei muista että mikä se on. Hän osaa kuitenkin tehdä ostokset ja maksaa käteisellä. Sama juttu kuin ruuanlaitossa, hän osaa keittää perunoita ja tehdä jauhelihakastiketta, mutta ei osaa enää tehdä pizzaa. Ne vanhat asiat tulevat selkäytimestä, ne, joita on tehnyt vuosikymmeniä, uudemmat asiat ei enää onnistu. Toimintakyvyn kannalta olisi kuitenkin tärkeää saada itse hoitaa mahdollisiman paljon asioita. 

Voi kun olisi mahdollista mennä pankkiin, maksaa laskut ja nostaa käteistä. Kaikki on mennyt niin monimutkaiseksi, että tästä on tullut pelkästään nuorten yhteiskunta, vanhat eivät kiinnosta ketään. Miksipä kiinnostaisi, eiväthän he tuota mitään. Itse olen vasta viisikymppinen ja minuakin ärsyttää nämä jatkuvat muutokset ja uudistukset. Juuri kun opit jotain, niin se uudistuu ja taas pitää opetella uusi juttu. Ei ihme, että jo minua parikymmentä vuotta vanhemmat ovat pulassa. Viimeksi kun hain äidilleni käteistä, sain sitä vasta kolmannesta automaatista, muut olivat poissa käytöstä. Miten se ikäihminen kulkee kipeillä jaloillaan paikasta toiseen, ei ne automaatit vieri vieressä ole täällä maaseutupaikkakunnalla. 

Rahahan se on virallisestikin tämän yhteiskunnan tärkein asia, senhän näkee aivan selvästi siinä miten vanhuksia kohdellaan. Kun et enää kehrää kultalankaa verottajan pohjattomaan kirstuun, niin olet sen jälkeen pelkkä rasite josta on päästävä eroon. Inhottaa tämä nykyinen yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Oon nelikymppinen enkä edes muista, milloin viimeksi olisin käynyt nostamassa pankista rahaa. Tai milloin mulla viimeksi oli se tilikirja. Sain ensimmäisen automaattikortin varmaan 15-vuotiaana tai niillä main. 

Kun olin lapsi, laskut käytiin maksamassa pankin tiskillä, samoin rahaa haettiin sieltä jonottamalla. Kun olin teini, ne maksettiin itse automaateilla joko pankeissa tai ruokakaupassa. Rahaa sai joko tiskiltä tai automaatilta. 

Kun muutin parikymppisenä milleniumin alkaessa kotoa, oltiin nettiajassa ja kaikki pankkiasiat hoidettiin siellä. TÄSTÄ ON JO KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA. Luulisi hitaimmankin oppineen, miten pankkiasioita hoidetaan nykyaikana. Nykyisellä 80-vuotiaallakin on ollut tuo 20-30 vuotta aikaa sopeutua muutokseen, mutta ei. Käyttäydytään kuin pankkiautomaatti olisi jokin saatana, pankkikortista puhumattakaan. 

Siinä sitä isotellaan elämänsä voimissa.

Kyllä se sinullekin tulee vanhuus ja oppiminen hidastuu ja vaikeutuu , tietenkin vain jos saat elää niin pitkään.

Tulee nopeammin ja nopeammin uusia systeemejä etkä välttämättä pysy vauhdissa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Tästä herää nyt kysymys, että miksi te ette mene auttamaan isäänne/äitiänne/läheistänne näissä pankkiasioissa?   Minä olen viimeisen 10 vuotta auttanut anoppiani maksuasioissa. Ja tunnen monta ihmistä, jotka käyvät auttamassa vanhuksia, joilla ei ole omaisia.

Mistä tulikin mieleen tämän aamun tv-lähtyksessä tullut huijausvaroitus. Ohjeistakaa läheisiänne huijausten varalta. Palvelujen tarjoajat voivat olla huijareita. Erityisesti nyt ennen joulua tarjotaan siivous- ja ruokapalvelua. Kaksi naista tulee sisälle selvittämään palvelun tarvetta. Toinen naisista jututtaa vanhusta sillä aikaa kun toinen tutkii paikat ja vie rahat. Lopuksi todetaan, että on siistiä eikä ruokiakaan vielä tarvita, kun jouluun on aikaa ja luvataan palata asiaan myöhemmin.

Raha-asioiden hoitoa ei todellakaan kannata antaa kenen tahansa tuttavan hoidettavaksu. Läheisten hoitaessa raha-asioita on syytä hankkia tarvittavat tunnukset ja kortit asioiden hoitajalle itselleen, jotta homma suju laillisesti ja mahdolliset väärinkäytökset voidaan selvittää. Paljon on tapauksia, joissa läheinen kiristää vanhusta tai käyttää tämän rahoja väärin. Tästäkin oli aamutv:ssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen tuli ensimmäinen pankkiautomaatti vuonna 1971. Olisihan tässä ollut aikaa harjoitella, mutta ei, pankkikirja se olla pitää.

Äitini asuu 88 km päässä Helsingistä. Hänellä on matkaa lähimmälle pankkiautomaatille 29 km. Kun sinne automaatille viimein pääsee, niin huomaa, että siinäpä on taas kerran vaihdettu systeemiä eli pitää tietää, että debit vai credit (no se on ollut koko ajan, vanhasta muistista debit), mutta annanko samalla rahaa hyväntekeväisyyteen (tuliko painettua väärää nappia) tai kävikö niin, että rahan nostamisen sijaan katsoinkin saldoa, kun tässä uudessa automaatissa näppäimet ovat eri järjestyksessä kuin vanhassa ja se ruudun teksti on epäselvää välkkeen takia. Lisäksi automaattien maailma on värikoodattu, siitä uudesta pankkikortista täytyy tietää, että onkohan se siihen siniseen "luukkuun" vai mihin tarkoitettu jne.

Äitini pärjää vielä pankkikortteineen ja suorastaan rakastaa lähimaksuominaisuutta, joka vapauttaa hänet muistamasta tunnuslukuja. Valitettavasti samalla se tunnus on helppo unohtaa, joten kun sitä tarvitaan, täytyy kaivella kassinpohjalta muistikirja ja valita sieltä se numerosarja, joka tähän korttiin liittyy. Muistikirjassa se on tietty naamioitu Ville-serkun osoitteeksi.

Näinhän se on, koko ajan asiat muuttuu ja vanhus ei välttämättä ole enää niin nopea oppimaan uusia juttuja. Itse ainakin nyt lähestyessäni 70 ikävuotta, huomaan, että monet asiat on suunniteltu nuorten silmin.  Esim ihan yksinkertainen metro-lipun ostaminen Helsingissä.  Lippuautomaatit ovat suunniteltu nuorille hyväsilmäisille ja vikkeläsormisille. Kohta, mihin pankkikortti asetetaan on pieni, näppäimet todella pienet ja huonosti valaistut. Tästä annoin jo palautetta, kun uusia automaatteja suunniteltiin, mutta ilmeisesti kaupat olivat jo tehdyt, koska ko laitteet otettiin käyttöön. Vaikka tietokoneet ovat itsellenikin tuttuja jo työelämästä, niin muutokset ovat viime aikoina olleet niin nopeita, että vanhempi väestö ei ehdi mukaan muutoksiin. Yhä useampi tuttavani joutuu turvautumaan pankkiasioissa omaistensa apuun ja se ei liene pankkisalaisuuden takia ollenkaan toivottu asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä herää nyt kysymys, että miksi te ette mene auttamaan isäänne/äitiänne/läheistänne näissä pankkiasioissa?   Minä olen viimeisen 10 vuotta auttanut anoppiani maksuasioissa. Ja tunnen monta ihmistä, jotka käyvät auttamassa vanhuksia, joilla ei ole omaisia.

Avuntarvitsija on riippuvainen auttajasta ja auttajan aikatauluista. Lisäksi raha-asiat ovat aika henkilökohtaisia. En ensisijaisesti haluaisi levitellä rahankäyttöäni ystävän tai random-auttajan tietoon.

Avuntarve luo myös avuttomuudentunnetta.

Näin on, eivät omat raha-asiani kuulu edes omille lapsilleni! Eihän heidänkään tarvitse aikuisina ihmisinä tehdä selkoa omista raha-asioistaan. Puhumattakaan, että joku vieras hoitaisi pankkiasioitani, mieluummin lähden sitten taivaan pankkiholveihin.

ainakin aktialla on käteistoimituspalvelu, voi tilata kotiin tai laitokseen käteistä.

Vierailija kirjoitti:

Maksais mobile paylla.

Aijjaa.. se palvelu missä käsiä pyöritetään ilmassa ja sormi jotenkin jännästi tekee ilmasta plasmaa ja sytyttää sen. Tai ainakin plasma seuraa sormea. Sitten painaa muka yhtä ainoaa nappia agentti puhelimella ja ...ööö.. jotain.

Mut siis käsi pyörii, ilma palaa ja painaa nappia. Semmoinen se mainos. Toivottavasti kuvasi mobile payn koko funktion ja käyttötavan täydellisesti että tolla osaa käyttää.

Tahdonvoimalla kai se valittu rahamäärä ja ostospaikka valitaan...?

"Nipistää ruuasta"? Mitä tuon mökellyksen on tarkoitus tarkoittaa?

Muistisairas naapurini ei muista laittaa kenkiä jalkaansa kun lähtee kotoaan, epäilen suuresti että hän oppisi käyttämään pankkiautomaattia. Vaikka oppisi, muistaa hän oppimansa asian hyvällä tuurilla n. 5 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini pärjää vielä pankkikortteineen ja suorastaan rakastaa lähimaksuominaisuutta, joka vapauttaa hänet muistamasta tunnuslukuja. Valitettavasti samalla se tunnus on helppo unohtaa, joten kun sitä tarvitaan, täytyy kaivella kassinpohjalta muistikirja ja valita sieltä se numerosarja, joka tähän korttiin liittyy. Muistikirjassa se on tietty naamioitu Ville-serkun osoitteeksi.

Mä oon käyttäny samoja niksejä, mutta puhelimessa. Kun aikanaan otettiin S-Visa käyttöön enkä vielä ollut oppinut pin-koodia varmuudella, niin tallensin sen puhelinnumeroksi naamioituna Saku Koivun nimellä. Siinä oli tuo S ja visakoivu -mielleyhtymä joka auttoi löytämään oikean numeron. 

Hiljattain kun katselin puhelimeni yhteystietoja, sieltä pisti silmään joku Paavo Tanskanen ja aloin miettiä, kuka tämä nyt mahtaa olla, tunnenko minä tällaista? Numerossa oli kuitenkin jotain tuttua ja hetken aikaa kun aivot raksutti, hoksasin että sehän on harvoin käyttämäni Danske Bankin käyttäjätunnus :-D

Voi kuule olet ihana, Paavo Tanskanen, miten hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Maksais mobile paylla.

Entä, kun on vain lankapuhelin?

Tästä huomaa, että nuoret ja hyväkuntoiset eivät osaa kuvitella, millaista ikääntyminen ja sairastuminen on.

Jouduin huomaamaan sen, kun jouduin hoitamaan vanhempieni pankkiasioita. Äiti osasi maksaa laskunsa tietokoneella, mutta kun sairaus eteni ja tuli vahvat lääkkeet, se ei onnistunutkaan. Kun lääkäri kertoi huonoja uutisia, hän ei yhtäkkiä osannut edes soittaa kännykällä, vaikka siinä ei olisi tarvinnut muuta kuin valita nimi valikkolistasta.

Isän muistisairauden varhaisia oireita oli, ettei hän uskaltanut enää lähteä julkisella liikenteellä minnekään, koska ei osannut ostaa lippua.

No, me kaikki ehkä aikanamme koemme nuo samat ihanuudet, jos emme kuole sitä ennen.