Mitä sellaisia tapauksia muistat omalta kouluajaltasi, jotka nykyään olisi varmaa lööppikamaa?

2. lk oppilas unohtui uimahalliretkellä kyydistä, käveli itsenäisesti yli 5 km kotiin. Suuta pestiin saippualla kiroilemisesta ja oppilaita laitettiin nurkkaan seisomaan. Yksi oppilas karkasi kesken päivän ja koko koulu (ala-aste) käveli ympäri metsiä etsimässä. Oppilaat puhuivat avoimesti kotona tapahtuvasta kurittamisesta mut asiaan ei puututtu millään tavalla. 90-luku

Vierailija kirjoitti:

Opettaja heitti märällä taulusienellä takarivin hölisijöitä, minuakin :D.

Tuo oli hauska. Karttakepin lyöminen lyöminen pulpettiin säpäleiksi varmaan herättäisi nykyään vastalauseita.

Reksi hiipi hiljaa hölisijän viereen, iski karttakepin paksun pään pulpettiin ja karjaisi:"Enkö käskenyt olla hiljaa!?"

Sitten nappasi kepin keppaleet iömadta ja tuumasi: "olikin poikkisyinen keppi"

- Eräs opettaja oli alituiseen pahalla päällä ja luokkaan tullessaan tervehti läpsimällä jokaista päähän tai lyömällä nyrkillä pulpetteihin.

- Liikkamaikalle piti näyttää verinen side että on varmasti menkat  eikä pysty tulemaan uimaan, minulta tipahti siteestä iso verihyytymä kys. open kengälle ja  huusi kuin sumusireeni.

- Kässänope kärsi selkävaivoista, oli tillin tallin vahvoista kipulääkkeistä ja nukahteli luokkaan. 

- Minulle nousi kuume ja ope passitti terkan kautta kotiin, matkaa oli yhteen suuntaan jotain 4  kilsaa mutta en saanut soittaa opettajanhuoneesta vanhemmilleni vaan minun oli käveltävä.

- Yksi teinipari touhuli milloin poikien, milloin tyttöjen vessassa ja poltti panon päälle röökit.

T. Kasarilapsi, ysäriteini.

Eräs 8-luokkalainen pahoinpiteli välitunnilla luokkakaverinsa niin että tämä menetti pysyvästi näkönsä toisesta silmästä. Tapahtumavuosi muistaakseni -93.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella 1980-luvun alussa luokassa oli järjestäjät. Näiden tehtävänä oli mm. vahtia muita, samanikäisiä luokkakavereitaan, kun seisottiin jonossa ja odotettiin ruokailuun lähtemistä. Järjestäjät "käräyttivät" minut, kun aikani kuluksi katsoin seinäkalenterista kuvia. Jouduin jälki-istuntoon, jossa naisopettaja kovisteli minua ankarasti. Rikkomus oli siis hyvinkin vakava...? Olin jotenkin muutenkin tuon opettajan silmätikku, varmaan nautti siitä kun sai aran pikkutytön itkemään. 

Yläasteella 1980-luvun lopulla sai välitunnin olla sisällä, kun oli kova pakkanen. Pojat istuivat käytävän reunalla ja pelasivat korttia. Eivät häirinneet ketään, aikaansa vain kuluttivat. Yksi miesope tuli ja otti korttipakan pois. Pojat olivat ihan ihmeissään eikä kukaan muukaan (oppilas) ymmärtänyt, miksi kortit vietiin. Ei ollut tiedossa, että korttia ei olisi saanut pelata. Nykyään ei tällainen onnistuisi, kun on omaisuudensuoja ja varmaan pitäisi yksilöidä järjestyssäännöissä, mikä kaikki on kiellettyä jne. Huom. tuolloin ei siis kännyköitä ollut, niin jotenkin aikaa kulutettiin eivätkä pojat rahasta pelanneet tms. eivätkä edes melunneet, vaan ihan rauhassa olivat.  

Vanhemmalle polvelle pelikortit olivat rappion merkki ja yksinkertaisesti synti.

Tausta tälle on, että ennen(jonnekin 60- luvulle saakka) korttia pääsääntöisesti aina pelattiin rahasta.

Kortin pelaaminen yhdistettiin myös juopotteluun.

Ala-asteella muuten rauahlliselta miesopettajalta meni lopulta kerran päreet luokan pahimman häirikköpojan kanssa ja ihan konkreettisesti raahasi kaverin paidan niskasta kiinni pitäen portaita ylös rehtorin kansliaan - ei jäänyt vierestä katsojille epäselväksi, että päreet todellakin olivat palaneet kokonaan. Nyt tuo opettaja olisi varmasti paitsi lööpeissä, myös syyttettynä oikeudessa. Silloin tuosta seurasi vain rehtorin puhuttelu häirikköoppilaalle.

Lukioaikoina matematiikan opettaja ihan avoimesti lähenteli näteimpiä tyttöoppilaita. Istui pulpetin reunalla ja piti kättä selällä, kun "neuvoi" pyytämättä laskuissa. Kehui ulkonäköä ja kommentoi vihjailevia ja "ihan vahingossa" kosketteli takapuolta ja rintoja. Silloin tuolle suurin osa yökkäili (toki muutaman tytön mielestä oli niin ihku...), mutta kukaan ei tehnyt asialle mitään - mitä nyt varoitteli aina seuraavan vuosikurssin tyttöjä opettajan vaeltelevista käsistä ja läheisistä neuvontatavoista.

Sekä lukiossa että yläasteella oli myös yksi opettaja, jolla oli aivan selvä alkoholiongelma ja välillä oltiin töissä vähän missä sattuu kunnossa, jos töihin edes selvittiin. Mutta aika hissukseen nuokin tapaukset hoidettiin, eikä niistä sen isompia kohuja kukaan nostanut.

Mua opetti luokat 4-6 kiulun rehtorinakin toimiva, alkoholisoitunut mieshenkilö. Taputteli kutosella takapuolelle, nauhoitti laulukokeet ja soitti huonoimmat välitunnilla keskusradiosta, suosikkitytöt pääsivät rehtorin huoneeseen oppitunnin ajaksi tekemään jotain paperihommia, joista saivat kiitoksena suklaalevyjä. Äijä tuli töihin aina kamalassa krapulassa naama punaisena hiki valuen ja selitti, että oli taas syönyt pähkinöitä vaikka on niille allerginen. Henkinen väkivalta luokassa oli jatkuvaa. Itse pelkäsin kouluun menoa aivan älyttömästi.

Ala-asteella opettaja jätti meidät usein keskenämme luokkaan ja siellä sattui ja tapahtui. Saatettiin myös poistaa luokasta varsinkin yläasteella, käytävään valvomatta, tämäkinhän on nykyään suunnilleen heitteillejättö.

Opettajat huusi ja raivosi kun aihetta oli ja saattoivat tarttua myös vaatteista kiinni jos piti häirikkö/häiriköitä poistaa luokasta.

Annettiin myös jälki-istuntoa erinäisistä syistä, ei soitettu poliiseille jos kesken koulupäivän yhtäkkiä katosi (vanhemmille kyllä).

Käytiin luokkaretkellä ylä-asteella, iso luokka ja vain yksi opettaja, sielläkin tehtiin vaikka mitä, kun ei opettaja ehtinyt valvoa kaikkea (oltiin yötä Helsingissä hotellissa).

Seurakunnan kerhon vanha täti rankaisi meitä 3-4 vuoden ikäisiä lapsia retuuttamalla yksin istumaan pimeään kirkon saliin, jos tehtiin jotain väärin. Ja syyksi riitti esimerkiksi "lällällää" -laulaminen tai puiden värittäminen sinisiksi ("Puut ei voi olla tuon värisiä!"). En paljoa muista noin varhaisilta vuosilta mutta yksin pimeän salin perällä istuminen jätti traumoja :<

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhoitaja työnsi terveystarkastuksessa täysin yllättäen kätensä housujeni sisään ja tarkasteli "onko karvoitusta jo tullut". 2000-luvun alkuvuosilta tämä.

Rutiinitarkastus murkkuikäisille. Kaverit varoitteli tästä jo vuosia etukäteen, joten ei se yllätyksenä tullut (muistaakseni oli kyllä 8-luokan lääkärintarkastus, mutta saattaa olla, että muistan väärin).

Voisin lyödä vaikka alapääkarvoituksestani vetoa, ettei nykyään terkkari todellakaan kyselemättä työnnä kättään toisen housuihin. 

Tutun kuuloisia tarinoita.

Meilläkin yläasteella, ysärin alussa, oli poikien liikkaope, joka käpälöi ja tirkisteli oppilaitaan.

Kerran eksyimme suunnistuksessa, ja kun monen tunnin jälkeen löysimme koululle, ei siellä oltu edes erityisen huolestuneita minne olimme jääneet.

Yläasteella oli oppilas-opettaja pari, pussailivat koulun käytävillä avoimesti.

Amiksessa luokkakaveri sai sähköiskun tunnilla, ja lähetettiin yksin terveyskeskukseen sydänfilmiin.

Oppilas (tyttö) marssi koulun pihalle ja alkoi huutaa opettajalle ja uhata tätä, naputteli opettajaa sormella rintaan ja sano että nyt tulee turpaan ja kiroili. Opettaja pakeni sisälle. Tyttö lähti menemään.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen liikkamaikka oli tunteeton hirviö.

Jos pisti kylkeen, niin piti juosta kovempaa että kunto kasvaisi, oli heikon kunnon merkki jos pistää kylkeen. Vettä ei saanut juoda vasta kuin liikkatunnin jälkeen.

Jos pyörrytti, niin piti olla terkkarin todistus, no eihän se terkkari koskaan kerinnyt vastaanottamaan ja oli vain parina päivänä viikossa koululla. Pyörrytys ei ollut mikään syy olla osallistumatta liikkatuntiin.

Suihkussa piti käydä tulipa hiki tai ei ja hiukset kastella, pakkasellakin -30C ja suoraan välitunnille.

Suunnistettiin ala-asteella kartan varassa sellaisilla alueilla, joilla en ollut koskaan ennen käynyt, joku aina eksyi ja oma ope hermostui kun tulivat eksyneenä takaisin tunnille myöhässä.

Lääkärin määräystä ei kuunneltu oppilaan liikuntakiellon suhteen, sillä liikuntahan vaan parantaa!

Laittoi kilpaluistelemaan jäälle joka oli aivan rosoinen ja porukka kaatuili.

Joka kerta oli jotain aikojen ottoa, kilpailua yms.

Ei se liikkamaikka vaan saanut töistään potkuja, varoituksia oli tullut aina se kaksi (oikeasti varmaan kaksisataa).

Siis voi ei, suunnistamaan alueelle jossa et ole koskaan aikaisemmin käynyt pelkän KARTAN varassa? :D tiedätkö sä mitä sillä kartalla tehdään?

Ei elämä...

Ja kyllä, itsekin ala-asteella suunnistanut ja hengissä pysynyt. Ja karttaa osattiin jo tuolloin lukea.

Opettaja antoi tupakka-askin sille, joka sai parhaimman arvosanan kokeesta. Oltiin yläasteella. Toinen opettaja antoi pojille pornosivujen linkkejä kun pyysivät, tämäkin yläasteella. Yksi opettaja kävi päivän mittaan hakemassa autostaan "tarvikkeita", ja oli sitten aina hiukan änkyrässä.

Nämä tapahtuneet noin vuonna 2000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen liikkamaikka oli tunteeton hirviö.

Jos pisti kylkeen, niin piti juosta kovempaa että kunto kasvaisi, oli heikon kunnon merkki jos pistää kylkeen. Vettä ei saanut juoda vasta kuin liikkatunnin jälkeen.

Jos pyörrytti, niin piti olla terkkarin todistus, no eihän se terkkari koskaan kerinnyt vastaanottamaan ja oli vain parina päivänä viikossa koululla. Pyörrytys ei ollut mikään syy olla osallistumatta liikkatuntiin.

Suihkussa piti käydä tulipa hiki tai ei ja hiukset kastella, pakkasellakin -30C ja suoraan välitunnille.

Suunnistettiin ala-asteella kartan varassa sellaisilla alueilla, joilla en ollut koskaan ennen käynyt, joku aina eksyi ja oma ope hermostui kun tulivat eksyneenä takaisin tunnille myöhässä.

Lääkärin määräystä ei kuunneltu oppilaan liikuntakiellon suhteen, sillä liikuntahan vaan parantaa!

Laittoi kilpaluistelemaan jäälle joka oli aivan rosoinen ja porukka kaatuili.

Joka kerta oli jotain aikojen ottoa, kilpailua yms.

Ei se liikkamaikka vaan saanut töistään potkuja, varoituksia oli tullut aina se kaksi (oikeasti varmaan kaksisataa).

Siis voi ei, suunnistamaan alueelle jossa et ole koskaan aikaisemmin käynyt pelkän KARTAN varassa? :D tiedätkö sä mitä sillä kartalla tehdään?

Ei elämä...

Ja kyllä, itsekin ala-asteella suunnistanut ja hengissä pysynyt. Ja karttaa osattiin jo tuolloin lukea.

Kyllä kompassi kovasti nopeuttaa suunnistusta. :D

Koulun lähimetsän siivousta ala-asteikäisten oppilaiden voimin vuosituhannen vaihteessa. Perinne loppui kun yhden päivän saldona oppilaat löysivät kolme ruiskua.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään matkakirjailijana profiloitunut douchebag oli likaisen miehen maineessa.

Hän peitteli kaulansa "partakoneenterän" jälkiä ja huhujen mukaan availi tyttöjen liivinhakasia. Kuulemma oli nuorena alle 20-vuotiaana tehnyt jollekulle lapsen. 80-luvun puoliväliä elettiin.

On antanut typeriä kommentteja kouluun liittyvistä asioista vielä viime vuosina, vaikka on onneksi eläkeiässä.

Folke West?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkatunnilla leikittiin/pelattiin "kuka pelkää mustaa miestä". Mikä haloo siitä nykyään nousisikaan.

Nykyään leikitään kuulemma 'Telian myyjää'. Se huutaa kiinniottaessaan, että 'onko teillä liittymäasiat kunnossa?'..

Varmaan tätä pidetään kamalana 30 vuoden päästä.

Huoh. Tuo on jodelissa ja muualla somessa ollut huono vitsi.

Vuodet 1980- 1983 ylä-aste:

- Useammalla tytöllä oli noin parikymppinen poikakaveri. Ja tämä siis ihan suomalaisetn kesken.

- Välitunnilla osa pojista harrasti avoimesti tyttöjen kopelointia. Eli pahalla ajoivat jonkun tytön nurkkaan ja kopeloivat rinnoista ja jalkojenvälistä. Porukkapaine esti ketään kertomasat opettajille.

Lukio :

- tuttavallani oli seksisuhde musiikinopettajaan. Heillä oli lyhyt ja kiihkeä seurustelusuhde. Tuttavani oli toki jo 16-vuotias ja opettaja vain vähän yli 30-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen liikkamaikka oli tunteeton hirviö.

Jos pisti kylkeen, niin piti juosta kovempaa että kunto kasvaisi, oli heikon kunnon merkki jos pistää kylkeen. Vettä ei saanut juoda vasta kuin liikkatunnin jälkeen.

Jos pyörrytti, niin piti olla terkkarin todistus, no eihän se terkkari koskaan kerinnyt vastaanottamaan ja oli vain parina päivänä viikossa koululla. Pyörrytys ei ollut mikään syy olla osallistumatta liikkatuntiin.

Suihkussa piti käydä tulipa hiki tai ei ja hiukset kastella, pakkasellakin -30C ja suoraan välitunnille.

Suunnistettiin ala-asteella kartan varassa sellaisilla alueilla, joilla en ollut koskaan ennen käynyt, joku aina eksyi ja oma ope hermostui kun tulivat eksyneenä takaisin tunnille myöhässä.

Lääkärin määräystä ei kuunneltu oppilaan liikuntakiellon suhteen, sillä liikuntahan vaan parantaa!

Laittoi kilpaluistelemaan jäälle joka oli aivan rosoinen ja porukka kaatuili.

Joka kerta oli jotain aikojen ottoa, kilpailua yms.

Ei se liikkamaikka vaan saanut töistään potkuja, varoituksia oli tullut aina se kaksi (oikeasti varmaan kaksisataa).

Siis voi ei, suunnistamaan alueelle jossa et ole koskaan aikaisemmin käynyt pelkän KARTAN varassa? :D tiedätkö sä mitä sillä kartalla tehdään?

Ei elämä...

Ja kyllä, itsekin ala-asteella suunnistanut ja hengissä pysynyt. Ja karttaa osattiin jo tuolloin lukea.

Ja luistelemaankin joutui raukkaparka jäällä, joka ei ollut aivan tasainen :D

Anteeksi, mutta kyllä suurin osa noista tuossa yllä on ihan oikeasti normaaleja juttuja ja kirjoittaja vaikuttaa "hieman" vain yliherkältä. Kuinka montaa lasta oiekasti pyörryttää niin, ettei pysty osallistumaan liikuntatunnille (ja ilmeisesti vielä toistuvast), ilman, että on kyse tekosyystä? Ja kyllä, liikunattunnin jälkeen käydään suihkussa, eikä haista hikisenä loppupäivää. Ja jos liikuntatunnilla juostaan 100 m tai heitetään palloa, niin kyllä se suoritus nyt herran tähden mitataan ajassa tai matkassa - ei oikeasti voi olla niin, että mitään liikuntasuoritusta muka enää saisi mitenkään arvioida.