Kauhea tilanne: luulen, että esimieheni on narsisti. Mitä mieltä olette seuraavista:

Edellinen hyvä esimieheni vaihtui muutama kuukausi sitten. Tilalle tuli juristi, joka teki selväksi heti, että hän määrää. Mitään keskusteluja tai neuvotteluja asioiden hoitamisesta ei enää käydä, vaan töiden suhteen siirryttiin käskyttämisen kulttuuriin.
Työnkuvaani kuuluu (tai kuului) vastuullista päätöksentekoa. Nyt en uskalla enää tehdä näitä päätöksiä itse, vaan kaikki pilkun kokoisiinkin asioihin täytyy kysyä lupa häneltä. Pääsääntöinen vastaus näihin perusteltuihin päätösesityksiin on ollut uuden esimiehen aikana "ei käy, olen eri mieltä". Minulla ei koskaan tähän mennessä ole ollut sellaisia päätösesityksiä, mitkä aiemmat esimieheni olisivat kategorisesti hylänneet.
Olin myös mukana työryhmässä, jossa aloitettiin valmistelemaan erästä asiaa. Kävimme yhteisessä kokouksessa läpi työryhmien aikaansaannoksia. Tässä kokouksessa huomasin, että minut oli korvattu mitään sanomatta työryhmässä toiseen henkilöön. Nimeni oli vain pyyhitty pois ja toinen nimi tilalla. Häkellyin tästä niin, etten osannut sanoa mitään.
Esimiehelläni on "hovi" kollegoitani, joille hän kertoo enemmän asioita, kuin muulle työyhteisölle. Tämä "hovi" mielistelee esimiestä aivan uskomattomilla tavoilla. En ole uskoa korviani kokouksissa, miten ruskeakielistä tekstiä he suoltavat. En ole ikinä ollut mukana tällaisessa "kultissa".
Lisäksi minut on määrätty nyt koulutukseen, johon olisin pätevä itse kouluttajaksi.
Tunnen, että elän pelon ilmapiirissä, enkä pysty tekemään työtäni enää edes tyydyttävällä tavalla. Tuntuu, että oma ajattelu on kielletty ja ainoa tapa toimia on ainoastaan odottaa esimiehen käskyjä ja noudattaa niitä pilkuntarkasti.
En ole aiemmin kokenut mitään vastaavaa, en tiedä kauanko pystyn tällaisessa jatkamaan.
Miltä kertomukseni kuulostaa? Onko kysessä narsistinen esimies, vai omissa asenteissaniko vika?