Mikä on vaikeinta sinkkuudessa?

Ehkä parisuhteessa olevan kaverit, jotka valittaa parisuhdeongelmia.

Ne hetket, kun tarvitsisi apua esim. huonekalujen kasaamisessa.

Ne hetket, kun on melkein tukehtua ruokaan ja tajuaa ettei kukaan ole pelastamassa. Btw opetelkaahan tekemään itsellenne liike, jolla ruokapala irtoaa.

Jos on sairas, niin kukaan ei käy kaupassa ja apteekissa.

Se kuinka ei uskota että haluan olla ”sinkku”.

Minulla on oikein hyvä olla ja elellä yksin.

Kun ei ole samanhenkistä ihmistä jakamassa ja tekemässä asioita kanssani. Kukaan ei sano rakastavansa minua, ellei vanhempia lasketa. Niin ja seksittömyys.

N26

Vierailija kirjoitti:

Ne hetket, kun tarvitsisi apua esim. huonekalujen kasaamisessa.

Ne hetket, kun on melkein tukehtua ruokaan ja tajuaa ettei kukaan ole pelastamassa. Btw opetelkaahan tekemään itsellenne liike, jolla ruokapala irtoaa.

Eli? Kädet vatsalle ja nykimistä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä parisuhteessa olevan kaverit, jotka valittaa parisuhdeongelmia.

Enemmänkin se, kun kerrotaan kuinka miehen kanssa viettävät ihanan illan yhdessä tehden sitä ja sitä ja kun mies on niin huomaavainen ja rakastava. :(

Läheisyyden ja kosketuksen puute.

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka ei uskota että haluan olla ”sinkku”.

Minulla on oikein hyvä olla ja elellä yksin.

Olin tulossa sanomaan tämän.

En ymmärrä ollenkaan miksei jotkut suostu uskomaan ettei seurustelu kiinnosta meikäläistä millään lailla!

Osa ihmisistä arvottaa sun sinkkuuden perusteella.

Sinulla on aina aikaa muille, koska olet sinkku. Vastavuoroisuus toimii heikosti, ja perheelliset käyttää sitä perhettä syynä.

Ei siinä mitään vaikeaa ole. Parisuhde ja perhe-elämä on paljon vaikeampaa.

Muut ihmiset jotka näkevät sinut jotenkin viallisena.

Se, että kaikki ihmiset eivät osaa kohdata sinkkua asiallisesti vaan aina pitää udella ja vihjailla. Osa myös loukkaantuu, kun en suostu avautumaan heille yksityiselämästäni enkä lähde treffeille heidän tyrkyttämiensä miesten kanssa. Sinkulla ei saisi heidän mielestään olla muuta elämää kuin miehen metsästäminen ja parisuhteeseen haikailu.

Ihmisten väheksyvät asenteet ja se, että koko ajan vihjaillaan kuin aika kuluu ja minunkin olisi jo aika ottaa itselleni mies ja perustaa perhe. Ihan kuin sen miehen voisi ottaa samaan tyylin kuin otan kaupassa maitopurkin hyllystä. Ja perhekin tuosta vaan tulla tupsahtaa kunhan saa sen miehen otettua. 

Sukulaistätien utelut. 

Kavereiden kuvitelmat siitä, että olen aina käytettävissä lapsenvahdiksi, koska olen sinkku. 

Talon osto ja reissut. Kaikki talot ovat järjestään perheasuntoja ja sinkkutuloilla on vaikea rääppiä kasaan riittävää summaa minkään asunnon ostoon.

Reissuissa ärsyttää että kaikki on '2h huone!' 'ihana parimatka!' '2h hytti'. Yksinään ei tule myöskään lähdettyä niin helposti viikonloppureissulle, vuokrattua mökkiä, mentyä kanoottireissulle, buukattua omatoimikiertomatkaa.... Ravintoloissa/huvipuistoissa/kylpylöissä käydessä olo tuntuu myös kummajaiselta, kun on ainut joka tulee ko. paikkoihin yksin.

Sukujuhlat. Jätänkin ne nykyisin suosiolla väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on sairas, niin kukaan ei käy kaupassa ja apteekissa.

Eikö edes satojen kilometrien päässä asuva vanha ja sairas autoton äiti?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten väheksyvät asenteet ja se, että koko ajan vihjaillaan kuin aika kuluu ja minunkin olisi jo aika ottaa itselleni mies ja perustaa perhe. Ihan kuin sen miehen voisi ottaa samaan tyylin kuin otan kaupassa maitopurkin hyllystä. Ja perhekin tuosta vaan tulla tupsahtaa kunhan saa sen miehen otettua. 

Tämä. Äiti sanomassa, kuinka ei sen miehen ihmeellinen tarvitse olla, kunhan on kiltti ja kunnollinen ja töissä. Mä tarvitsen oikeasti sellaisen sielunkumppani-tunteen, että pystyisin suhteeseen. Mulle ei riitä vain joku kiva mies jostain. En pystyisi esim. seksiin sellaisen kanssa, johon en tunne hullua rakkautta.