Juomaan ratkeaminen
Elämässä sattui eräs minusta riippumaton vastoinkäyminen ja ratkesin juomaan.
Tätä on jatkunut nyt kolmisen viikkoa.
Työt pystyn tekemään ja vain muutamana aamuna on ollut krapulainen olo.
Toleranssi on noussut jo nyt sen verran että eilen join vain puoli pulloa viiniä ja ison vahvan oluen, ei tuntunut oikein missään fyysisesti.
Olin todella vahvoilla kun en juonut. En voinut kuvitellakaan juovani enkä tuntenut enää sitä tunnetta, että miten ihmeessä voin olla vaikka viikon ilman alkoholia?
Nyt on tiistai ja mietin, miten pystyisin olemaan perjantaihin asti juomatta, tai voisinko kuitenkin juoda jo torstaina, että jos kaksi päivää vaan selvinpäin.
Lääkärissä kävin eilen, sanoin juomisesta. Lääkäri totesi ettei juominen mitään auta. Olen ollut aiemmin myös huumeriippuvainen monta vuotta ja lääkäri tietää sen. Eipä se lääkäri voi minun riippuvuutta poistaa.
Jos jollakin olisi jotain rohkaisevaa sanottavaa.. mielellään ottaisin vastaan. On se olo ettei yhden päivän selvinpäin olosta ole mitään hyötyä, enkä kuitenkaan voi lopettaa kokonaan, joten sama juoda joka päivä.
Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (20)
Ap lisää: olen kolmekymppinen normaalipainoinen nainen. Tuntuu että nyt olen siinä rajalla, että jos en saa tätä nyt poikki, tämä lähtee käsistä ja aivan väärään suuntaan. Ja sitten se lopettaminen on vielä vaikeampaa.
Mistä motivaatio lopettamiseen ?
Kylla siita yhdenkin paivan selvin pain olosta on hyotya. Saat ainakin paremmat younet, ellet muuta. Ja levanneena maailma on lempeampi paikka kuin vasyneena.
Pystyisitko juomisen asemesta vaikka lahtemaan lenkille? Ihan vaan kavelemaan jonnekin metsaiseen maisemaan, vaikka pururadalle?
Sen jalkeen iso kuppi kuumaa kaakaota ja pipareita tai suklaakonvehteja, hemmottele itseasi.
Tsemppia <3
Päivä kerrallaan. Ei enempää. Tee päätös, että tänään et juo. Muuta ei tarvita. Se on jo paljon ja sinä pysty siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää: olen kolmekymppinen normaalipainoinen nainen. Tuntuu että nyt olen siinä rajalla, että jos en saa tätä nyt poikki, tämä lähtee käsistä ja aivan väärään suuntaan. Ja sitten se lopettaminen on vielä vaikeampaa.
Mistä motivaatio lopettamiseen ?
Mieti mikä sinulle on tärkeää. Työt, perhe, harrastukset, ulkonäkö ja terveys, mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää: olen kolmekymppinen normaalipainoinen nainen. Tuntuu että nyt olen siinä rajalla, että jos en saa tätä nyt poikki, tämä lähtee käsistä ja aivan väärään suuntaan. Ja sitten se lopettaminen on vielä vaikeampaa.
Mistä motivaatio lopettamiseen ?
Mieti mikä sinulle on tärkeää. Työt, perhe, harrastukset, ulkonäkö ja terveys, mikä?
Ja muista mistä olet tullut ja mitä kohti kuljet. Olet päässyt eroon huumeista, hienoa, mikä on unelmasi ja mitä haluat vielä saavuttaa.
Kiitos kaikille.. mielellään kuulen vaan lisää tsemppiä ja kokemuksia.
Ja taidan mennä tänään pitkälle lenkille töiden jälkeen ja lupaan itselleni että tänään en juo. Huomenna sitten uusi päivä. Toivottavasti lupaan itselleni myös huomenna etten juo.
Juominen lähti ”kohtuukäytöstä” ja se kohtuukäyttö ei kyllä kauan kestänyt kun huomasin etten halua lopettaa ja minua jopa harmittaa, etten voi juoda niin paljon kun haluan, kun pitkän ajan päästä tulen niin humalaan herkästi ja tulee huono olo. Tämä siis viikonloppuisin kun ei ole töihin meno aamulla.
Onneksi tiedostat oman ongelmasi, se auttaa jo paljon. Vaikutat fiksulta ihmiseltä joten uskon että pääset taas normaaliin elämään käsiksi.
Kuvitteelinen toleranssin kasvu on huono asia koska alkoholi vaikuttaa kuitenkin samalla lailla vaikka omasta mielestä luulet olevasi melkein selvä niin todellisuudessa veressä on kuitenkin promilleja ja toimintakykysi on alentunut. Jos ajatukset kiertää vain seuraavan pullon ympärillä niin tarvitset todella apua.
Tutki miten pääset omalla paikkakunnalla katkaisuhoitoon jos et pääse katkaisemaan kierrettä.
AA auttaa myös, mutta siihen pitää sitoutua. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää: olen kolmekymppinen normaalipainoinen nainen. Tuntuu että nyt olen siinä rajalla, että jos en saa tätä nyt poikki, tämä lähtee käsistä ja aivan väärään suuntaan. Ja sitten se lopettaminen on vielä vaikeampaa.
Mistä motivaatio lopettamiseen ?
Mieti mikä sinulle on tärkeää. Työt, perhe, harrastukset, ulkonäkö ja terveys, mikä?
Ja muista mistä olet tullut ja mitä kohti kuljet. Olet päässyt eroon huumeista, hienoa, mikä on unelmasi ja mitä haluat vielä saavuttaa.
Ehkä sen muistaminen mitä huumeista irtopääsy vaati, auttaa. Nykyään elämä on sellaista ettei huumeita ole saatavilla. Lisäksi muistan sen minkälaista elämä oli ja tiedän etten koskaan voi tehdä enää niin. Jos kuitenkin huumeita olisi saatavilla, en tiedä mitä tapahtuisi? Jos minulla olisi loputon määrä haluamaani huumetta, en tiedä ajautuisinko takaisin käyttämään.
Alkoholi masentaa ja tuntuu, etten muista kuka olen. En muista mikä on tärkeää. Muistan vaan alkoholin..
Pakko laittaa korkki kiinni. Aloin valehdella itselleni että voisin kohtuukäyttää ja olen nyt tässä tilanteessa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tiedostat oman ongelmasi, se auttaa jo paljon. Vaikutat fiksulta ihmiseltä joten uskon että pääset taas normaaliin elämään käsiksi.
Kuvitteelinen toleranssin kasvu on huono asia koska alkoholi vaikuttaa kuitenkin samalla lailla vaikka omasta mielestä luulet olevasi melkein selvä niin todellisuudessa veressä on kuitenkin promilleja ja toimintakykysi on alentunut. Jos ajatukset kiertää vain seuraavan pullon ympärillä niin tarvitset todella apua.
Tutki miten pääset omalla paikkakunnalla katkaisuhoitoon jos et pääse katkaisemaan kierrettä.
AA auttaa myös, mutta siihen pitää sitoutua. Tsemppiä!
Tämä on totta. Tänään en esimerkiksi muistanut tarkkaan mitä olin puhunut miehelle eilen. Ja olen esimerkiksi laittanut ystäville viestejä joita myöhemmin en muista laittaneeni. Ja en ole siis kokenut olevani humaltunut.
Itse ollut 5 kuukautta nyt juomatta, join tosiaankin paljon ennen sitä.
Nyt taas viikon tapellut joka päivä että en juo. Ihan yhtä äkkiä alkoi tekemään mieli juoda. Miksi nyt ? kun 5 kuukautta meni ihan helposti ilman juomisenhimoja :(
Itsellä toimii parhaiten että menen ulos, vaikka ihan katselemaan mielenkiintoisia kauppoja. Ei tosin alkoa ja ruokakauppoja.
Kova lenkki/juoksu/patikointi ulkona jne, itse en sen jälkeen jaksa juomista miettiä.
Ostaa kotiin jotain hyvää naposteltavaa, päästä pahiman yli.
Sä yrität vaikka sekuntti kerrallaan. Ei se kuinka monta kertaa kaadut vaan se kuinka monta kertaa sä nouset ylös. Pidä huoli, että joku päivä sä oot pystyssä tukevasti. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää: olen kolmekymppinen normaalipainoinen nainen. Tuntuu että nyt olen siinä rajalla, että jos en saa tätä nyt poikki, tämä lähtee käsistä ja aivan väärään suuntaan. Ja sitten se lopettaminen on vielä vaikeampaa.
Mistä motivaatio lopettamiseen ?
Mieti mikä sinulle on tärkeää. Työt, perhe, harrastukset, ulkonäkö ja terveys, mikä?
Ja muista mistä olet tullut ja mitä kohti kuljet. Olet päässyt eroon huumeista, hienoa, mikä on unelmasi ja mitä haluat vielä saavuttaa.
Ehkä sen muistaminen mitä huumeista irtopääsy vaati, auttaa. Nykyään elämä on sellaista ettei huumeita ole saatavilla. Lisäksi muistan sen minkälaista elämä oli ja tiedän etten koskaan voi tehdä enää niin. Jos kuitenkin huumeita olisi saatavilla, en tiedä mitä tapahtuisi? Jos minulla olisi loputon määrä haluamaani huumetta, en tiedä ajautuisinko takaisin käyttämään.
Alkoholi masentaa ja tuntuu, etten muista kuka olen. En muista mikä on tärkeää. Muistan vaan alkoholin..
Pakko laittaa korkki kiinni. Aloin valehdella itselleni että voisin kohtuukäyttää ja olen nyt tässä tilanteessa. -ap
Kyllä alkoholinkin kanssa auttaa se että vähennät aktiivisesti sellaisia tilanteita elämässäsi joissa sinun tulee ostettua alkoholia. Et siis mene Alkoon ja käyt kaupassa vasta yhdeksän jälkeen jolloin ei enää myydä alkoholia. Et käy anniskeluravintoloissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille.. mielellään kuulen vaan lisää tsemppiä ja kokemuksia.
Ja taidan mennä tänään pitkälle lenkille töiden jälkeen ja lupaan itselleni että tänään en juo. Huomenna sitten uusi päivä. Toivottavasti lupaan itselleni myös huomenna etten juo.
Juominen lähti ”kohtuukäytöstä” ja se kohtuukäyttö ei kyllä kauan kestänyt kun huomasin etten halua lopettaa ja minua jopa harmittaa, etten voi juoda niin paljon kun haluan, kun pitkän ajan päästä tulen niin humalaan herkästi ja tulee huono olo. Tämä siis viikonloppuisin kun ei ole töihin meno aamulla.
Mikset hommaa miestä ja kysy vaikka kadulta mukaan lenkille? Sitten harrastat sitä miestä pullon sijaan.
Itse olen juonut eron jälkeen kohta 8 vuotta joten enpä osaa neuvoa miten pääsee irti... Mullakin niin että en ole täysin rappiolla, olen työpäivät selvin päin ja töissä, työni hoidan hyvin. Mutta illat ja viikonloput tissuttelen niin että määrät on aika isoja, viikossa 40-60 alkoholiannosta.
Mulla ei ole alkoholi ongelmaa. Ei ainakaan vielä mutta saatan alkaa ihan tietoisesti juomaan liikaa. Nyt on reilut 2 viikkoa vtuttanut koko ajan ja mieli tehnyt juoda kun se on ainoa keino unohtaa murheet edes hetkeksi. Huomenna menen käymään ruotsin puolella ja alan juomaan. Sieltä saa sentään vähän halvemmalla. Lisäksi se hyöty ettei rahat valu tämän piip maan kassaan.
Olen huomannut tämän ennenkin että vihaisena pystyn periaatteen takia melkein mihin vain. En ole varmaan koskaan halunnut ryypätä niin pahasti kuin viime viikot. Tuntuu että nyt jo vähän helpottaa kun tietää että huomenna voi aloittaa kaatamisen.
Vierailija kirjoitti:
Itse ollut 5 kuukautta nyt juomatta, join tosiaankin paljon ennen sitä.
Nyt taas viikon tapellut joka päivä että en juo. Ihan yhtä äkkiä alkoi tekemään mieli juoda. Miksi nyt ? kun 5 kuukautta meni ihan helposti ilman juomisenhimoja :(
Itsellä toimii parhaiten että menen ulos, vaikka ihan katselemaan mielenkiintoisia kauppoja. Ei tosin alkoa ja ruokakauppoja.
Kova lenkki/juoksu/patikointi ulkona jne, itse en sen jälkeen jaksa juomista miettiä.
Ostaa kotiin jotain hyvää naposteltavaa, päästä pahiman yli.
Nämä on hyviä vinkkejä. Ja muistan kun itse lopetin, että välillä iski se juomisenhimo mutta se meni ohi.
Harmittaa miksi päästin itseni tähän pisteeseen taas.
Ehkä olen yrittänyt olla liian täydellinen. Olen ollut tiukalla laihdutuskuurilla ja kieltänyt itseltäni hyviä ruokia yms. Ehkä pitää nyt vaan surutta kääntyä hyvän ruoan ja herkkujen puoleen. Mielummin olen vaikka ylipainoinen kuin juova alkoholisti. Painon tarkkailu on sekin ollut tavallaan yksi riippuvuus. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää: olen kolmekymppinen normaalipainoinen nainen. Tuntuu että nyt olen siinä rajalla, että jos en saa tätä nyt poikki, tämä lähtee käsistä ja aivan väärään suuntaan. Ja sitten se lopettaminen on vielä vaikeampaa.
Mistä motivaatio lopettamiseen ?
Mieti mikä sinulle on tärkeää. Työt, perhe, harrastukset, ulkonäkö ja terveys, mikä?
Ja muista mistä olet tullut ja mitä kohti kuljet. Olet päässyt eroon huumeista, hienoa, mikä on unelmasi ja mitä haluat vielä saavuttaa.
Ehkä sen muistaminen mitä huumeista irtopääsy vaati, auttaa. Nykyään elämä on sellaista ettei huumeita ole saatavilla. Lisäksi muistan sen minkälaista elämä oli ja tiedän etten koskaan voi tehdä enää niin. Jos kuitenkin huumeita olisi saatavilla, en tiedä mitä tapahtuisi? Jos minulla olisi loputon määrä haluamaani huumetta, en tiedä ajautuisinko takaisin käyttämään.
Alkoholi masentaa ja tuntuu, etten muista kuka olen. En muista mikä on tärkeää. Muistan vaan alkoholin..
Pakko laittaa korkki kiinni. Aloin valehdella itselleni että voisin kohtuukäyttää ja olen nyt tässä tilanteessa. -ap
Kyllä alkoholinkin kanssa auttaa se että vähennät aktiivisesti sellaisia tilanteita elämässäsi joissa sinun tulee ostettua alkoholia. Et siis mene Alkoon ja käyt kaupassa vasta yhdeksän jälkeen jolloin ei enää myydä alkoholia. Et käy anniskeluravintoloissa jne.
Jep, nämä auttaa ja ovat olleetkin mulla käytössä elämässä tähän asti. Sitten tapahtui se negatiivinen asia ja luulin että pystyn käsittelemään sen mutta en pystynytkään. Kuin robotti löysin itseni Alkon ovelta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen juonut eron jälkeen kohta 8 vuotta joten enpä osaa neuvoa miten pääsee irti... Mullakin niin että en ole täysin rappiolla, olen työpäivät selvin päin ja töissä, työni hoidan hyvin. Mutta illat ja viikonloput tissuttelen niin että määrät on aika isoja, viikossa 40-60 alkoholiannosta.
Olen pahoillani.
Mulla on se tilanne että jos en nyt saa lopetettua tulevaisuus on sama. Tämä ratkeaminen on ollut erilainen kuin aiemmat. Pidempikestoinen ja voimakkaampi.
En tiedä mitä ajattelin, kun päätin että olisi ok juoda ahdistukseen. Siitä se tavallaan lähti.
Ja nyt on sitten se olo että jos en saa juoda , mun elämäni ainoa ilo on poissa. Tiedän itsekin miten sairas ajatus se on. Mulla on ihana kumppani ja hyvä elämä. -ap
Mulla on ollut toi sama. Koeta aluksi olla juomatta niinä päivinä jotka alkavat ”T”:llä. Tiistaina, torstaina ja tänään.
Siitä se lähtee. Tsemppiä.
Niin ja hommaa jotain kiinnostavaa tekemistä juomisen sijaan.