Nuorten suljettu osasto
Terve, olen 16v tyttö ja sairastan vakavaa masennusta. Olen todella epätietoinen, että milloin olisi tarve osastolle menoon, koska en osaa arvioida omaa oloani.
Olen ollut viime keväänä kolme kertaa muutaman päivän jaksoilla akuutilla suljetulla osastolla itsetuhoisuuden takia, mutta kesällä oli parempi jakso, jolloin voin hyvin.
Nyt olen aivan pohjalla ja vain hetki sitten yritin itsemurhaa, josta oli ihme, että selvisin. Minua ei kuitenkaan laitettu osastolle, vaikka avoimesti kerroin hoitajalleni, että jäi harmittamaan yrityksen epäonnistuminen. Olen pimittänyt myös omaan oloon liittyviä asioita, koska en osaa vastata kysymyksiin, joita minulle viikoittain esitetään. Olen luvannut kertoa vanhemmille olon huonontuessa, vaikka en todellakaan ole kertomassa enkä ole kertonutkaan.
Tilanne on siis melko akuutti, koska uusia suunnitelmi on, mutta en uskalla niistä puhua.
Mielestäni tällä hetkellä turvallisin paikka olisi osasto, mutta en sitä kehtaa/uskalla pyytää, koska se on hävettävää ja noloa enkä usko olevani tarpeeksi sairas sinne menemiseen.
Kiitos vastauksista!
Ei osastolle meneminen ole hävettävää, hienoa että tajuat itse että nyt olisi osastohoidon paikka. Jos tilanne on todella huono, ei välttämättä pystykään arvoimaan realistisesti omaa hoidontarvettaan, vaan ajattelee "ettei ole tarpeeksi sairas". Tosiasia on kuitenkin että itsemurhayritykset ja -ajatukset tulisi aina ottaa vakavasti, ja olisi hyvä että pääsisit osastolle tai saisit muuta hoitoa. Ilmeisesti käyt jo nyt hoitajalla puhumassa tai terapiassa? Sitä kannattaa jatkaa, vaikka puhuminen tuntuisi välillä vaikealta eikä sanoja löytyisi. Voit myös kertoa hoitajalle tuon että et ole pystynyt kertomaan tilanteestasi kunnolla ja kysymyksiin on vaikea vastata. Ei terapiassa/hoitajalle puhumisessa ole vääriä vastauksia. Aina masennukseen ei edes löydy mitään selkeää syytä, tai sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi, se myös usein kuuluu taudinkuvaan. Suosittelisin myös kertomaan vanhemmille rehellisesti voinnistasi, että saisit apua tilanteeseesi. Voit myös soittaa esim. kriisipuhelimeen, jos on helpompi puhua jollekin ulkopuoliselle. Tärkeintä olisi ettet jäisi yksin ikävien ajatustesi ja tilanteesi kanssa, sillä apua on tarjolla.