Onko tytöillä olemassa vastaavaa ilmiötä kuin ”peräkammarinpoika”?

On. "Peräkammarintyttö".

"Kotiäiti" on melko vastaava . Varsinkin kun lapset on jo vähän isompia.

"Tynnyrissä kasvanut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa olla peräkammaripoika ja hoitaa vanhempiaan, eikä laittaa heitä laitokseen.

:D :D :D :D :D :D

Hoitavatko peräkammarinpojat vanhempiaan? Eivät! Kyllä ne on tyttäret ja miniät jotka hoitavat!

Monet hoitavat. Eivät kaikki kotiin jämähtäneet miehet ole palstamiehiä, -jonneja tai muita luusereita.

N

Tässä on muuten mielenkiintoinen epäsuhta. Ei yhtäkkiseltään ajateltuna tule mieleenkään ainuttakaan peräkammarintyttöä, -poikia taas sitäkin enemmän. Johtuneeko siitä, että suurelta osin ne naiset jotka ovat lapsuuden kotiin jääneet, ovat lähes järkiään olleet tilanteessa että ovat virallisesti tahi puolivirallisesti olleet omaishoitajia, siinä kun lähipiirin kotiinsa jääneet miehet ovat joko itse olleet hoidettavia tai vaihtoehtoisesti maatilan tulevia isäntiä?

En tokikaan väitä etteikö miehiä myös olisi omaishoitajana, mutta omaan kokemuspiiriin ei vaan ole sellaista asetelmaa sattunut, ennemminkin niin päin, että jos on useampi sisar, yleensä se on perheen tytär ottanut vetovastuun vanhemmista huolehtimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, että oletteko läheltä BB-tyyliin seuranneet salakameroin peräkammaripoikien ja tyttöjen elämää vanhempiensa nurkissa, kun tuntuu olevan noin vahvat tiedot mitä kumpikin sukupuoli siellä tekee? Vai mahtavatko sittenkin perustua ainoastaan omiin asenteisiin sukupuolia kohtaan. Esim. maatiloilla peräkammaripojat tekee maatilan töitä.

Aivan varmasti tekeekin, mutta uhraa kyllä sosiaalisen elämän tuohon elämäntapaan. Jos asuisi muualla, mutta kävisi vaikka maatilalla töissä, voisi olla sentään tyttöystäviä ja iltoja kavereiden kanssa. Luuletko että sinne vanhempien nurkkiin voi jonkun tuoda?

Miten tilanne sitten eroaa yhtään peräkammarintytöstä? Viittasin viestilläni tuohon, kun tuolla vihjailtiin, että peräkammaripojat vaan makoilee ja syljeskelee kattoon äidin raataessa, kun taas peräkammaritytöt aina tekisi kaikki työt kotona.

No mä asuin vanhempien kotona kunnes sain vakituisen työpaikan, eli muutin pois, kun olin 28. Vanhemmat itse olivat sitä mieltä, ettei ollut järkeä muuttaa aiemmin. Joten olin tavallaan peräkammarintyttö. Tulihan se asuminen halvemmaksi siellä kuin että olisi ollut omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on muuten mielenkiintoinen epäsuhta. Ei yhtäkkiseltään ajateltuna tule mieleenkään ainuttakaan peräkammarintyttöä, -poikia taas sitäkin enemmän. Johtuneeko siitä, että suurelta osin ne naiset jotka ovat lapsuuden kotiin jääneet, ovat lähes järkiään olleet tilanteessa että ovat virallisesti tahi puolivirallisesti olleet omaishoitajia, siinä kun lähipiirin kotiinsa jääneet miehet ovat joko itse olleet hoidettavia tai vaihtoehtoisesti maatilan tulevia isäntiä?

En tokikaan väitä etteikö miehiä myös olisi omaishoitajana, mutta omaan kokemuspiiriin ei vaan ole sellaista asetelmaa sattunut, ennemminkin niin päin, että jos on useampi sisar, yleensä se on perheen tytär ottanut vetovastuun vanhemmista huolehtimisessa.

Miehet heikoiksi/viallisiksi/raukoiksi leimaamisen sijaan voisi ihmetellä, miksi miehet  vaikuttavat viihtyvän naisia enemmän syrjäisessä tai jopa erakoituvassa elämäntyylissä. Miehiähän ne aina on jotka yksinään metsiköissä erämiehinä tarpoo. Naiset taas karkaa maalta ja kotoa niin pian kuin mahdollista jonnekin kaupunkien väkikeskittymiin missä voisivat tutustua uusiin ihmisiin ja pyöritellä sosiaalista elämäänsä paremmin. Miehille se ei ole niin tarpeellista ja siksi helpommin jämähtävät sinne kotiinkin. Ei kyse ole yksistään siitä, että äiti passaa.

x