Mikä on normaali määrä vierailuja ja puheluita ja yhteydenpitoa vanhempiin, kun välimatkaa 200 km?
Äitini suuttuu ja piikittelee, jos en soita hänelle joka päivä.
Vierailuja olemme vähentäneet paljon, koska en pidä yökyläilystä ja välimatkan takia pitäisi aina jäädä yöksi. Käymme n. 4 kertaa vuodessa ja sekin tuntuu tuskalta, koska äidin mies ei selvästi pidä, että käymme siellä.
Mielestäni jokapäiväinen soittelu on aivan liikaa. Kerran viikossa olisi maksimi.
Kommentit (19)
En ole koskaan äidilleni soittanut viikottain. Kun asuimme 200 km päässä niin soitin, kun oli asiaa eli ehkä parin viikon välein. Kävimme neljä kertaa vuodessa viikonlopun. Kun asuimme lähellä niin kyläiltiin kyllä kerran viikkoon. Soittelu, kun oli asiaa muuten.
Minulla on kaksi kaveria, jotka soittelee äidilleen päivittäin. Toinen on 42v, toinen, 34 v. Minusta vähän outoa, mutta itse kai haluavat.
Äitini käy, mutta ei uskalla, osaa, jne. tulla yksin ilman miestään, joka käyttäytyy hankalasti meitä kohtaan. En ymmärrä, miksei voi opetella tulemaan meille ilman miestään.
Ap
Mulla on 150 km välimatkaa. Käyn noin kaksi kertaa kuukaudessa, mikä on usein. Siltikään se ei meinaa äidille riittää... käyntien välillä en soittele ellei ole asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini käy, mutta ei uskalla, osaa, jne. tulla yksin ilman miestään, joka käyttäytyy hankalasti meitä kohtaan. En ymmärrä, miksei voi opetella tulemaan meille ilman miestään.
Ap
No se on sitten voi voi.
Joka päivä, mikset valita työkiireitä? Asia tietty erilainen, jos itse haluat soittaa.Vanhempani ovat yli 70-vuotiaita ja asuvat 50 km säteellä, on joskus oman autonsa kanssa mun luo tulleet ihan väkisin. Käyn heidän luona aika harvoin. Ei tee mieli mennä kun jos jään yöksi alkaa tajuton tarinointi josta ei meinaa loppua tulla millään.
Käyn kotopuolessa kerran vuodessa (tai parissa), tavallisesti joulun alla vaihtamassa suvun lahjat päittäin. Vanhempani tulevat meille kerran vuodessa, lapsen synttäreille kesällä. Soittelemme 1-5 kertaa vuodessa, jos sattuu olemaan jotain erityistä asiaa. Emme ole erityisen läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini käy, mutta ei uskalla, osaa, jne. tulla yksin ilman miestään, joka käyttäytyy hankalasti meitä kohtaan. En ymmärrä, miksei voi opetella tulemaan meille ilman miestään.
Ap
Rajat äidille. Sanot tiukasti, että hänen miehellään ei ole tulemista ja sanot myös että tästä eteen päin soitat kerran viikossa jos ehdit ja jos on asiaa. Ap sinulla on valta päättää omista asioistasi.
Meillä 220km matkaa.
Soitellaan useamman kerran viikossa, päivittäin ollaan Whatsapp ryhmässä missä vanhempani ja sisarukseni.
Käydään vanhemmillani 1-2kk välein viikonloppuja.
Vanhempani käyvät meillä 1-2kertaa kuukaudsessa viikonloppuja tai viikoilla, auttavat jos meillä miehen kanssa päällekkäisiä työvuoroja tai jos halutaan käydä jossain.
Puheluita jaksaisi itse 1-2 viikon välein ja tapaamisia 2-4 kuukauden välein. Uskon että tämä on melko normaali tapaamis- ja kuulumistenvaihtotahti, kun asutaan eri paikkakunnilla.
Mielestäni 4 kertaa vuodessa tapaamiset on siis ihan ok. Aika hurjaahan se olisi käyttöä 1 viikonloppu vaikkapa neljästä yhden isovanhemman tapaamiseen. Kun on kuitenkin tarve rauhoittua kotona ja tavata muitakin ihmisiä.
Päivittäinen soittelu on täysin kohtuuton vaatimus, oli kyseessä kuka tahansa! Anna äitisi suuttua, hänen se tunne on, ei sinun. Juttelette sen verran kuin jaksatte.
Meillä välimatkaa 200 km ja soitellaan ehkä viikon, parin välein. Perheen whatsapp ryhmään tulee kyllä päivittäin viestiä. Nähdään keskimäärin parin kuukauden välein.
Mä en soita aikuisten lastenikaan kanssa päivittäin.
Ap, sinun tahtisi kuulostaa normaalilta. Ja pöiväseltään vierailu on ihan riittävä. Me käydään sukuloimassa 200 km:n päässä aina vain päiväreissulla.
Soittelemme äidin kanssa vähintään kerran viikossa ja puheluun menee aina vähintään tunti, joskus kaksikin. Käyn äidin luona noin joka toinen kuukausi.
Ei tällaiseen ole mitään normia. Jokaisessa perheessä on omat tapansa. Yksi tapaa äitiä päivittäin, toinen kerran kymmeneen vuoteen ja kaikkea siltä väliltä. Jokainen täysin normaali tapa juuri sille henkilölle.
200km on vähän yli 2 tunnin ajomatka. Ei sellaista varten tarvitse yöksi jäädä. Oma työmatkani on 150km eikä ole ikinä ollut tarvetta jäädä työpaikalle yöksi.
Soittelin isäni kanssa hänen ollessaan vielä ok muutaman kerran viikossa, näimme ehkä 1-2 krt kuukaudessa. Kun meni huonommaksi, niin soitin 1-2 krt päivässä ja kävin kerran-kaksi viikossa kaupassa ja siivoamassa. Päivittäin soitellessa osin kuulostelin, että mikä fiilis ja hän tykkäsi tarinoida menneistä. Nyt isä jo kuollut, mutta minulle jäi itselle hyvä omatunto, että välitin. Oli leski, ja muita sisaruksiani ei kiinnostanut.
Ei näissä ole mitään oikeaa ja väärää minun mielestäni.
Sopiva on se mikä tuntuu molemmin puolin luontevalta.
Puhelu joka päivä kuulostaa kyllä omaan korvaani liialliselta, ellei ole jotain erityistä syytä. Toki on aikoja ja asioita jolloin tekee mieli soitella enemmän (vaikka päivittäinkin) ja se on fine, mutta ahdistaisi jos vanhemmat vaatisivat noin lähtökohtaisesti päivittäistä puhelua. Riippuu myös iästä ja elämäntilanteista.
1-2 krt /vko on kiva vaihtaa kuulumisia enemmän (eli siis soitella), mutta ei tarvitse syyllistyä ja syyllistää jos jää joku kerta välistä.
Tapaamiset noin 2 krt /kk kun asutaan eri paikkakunnilla. Mutta meillä ei tähänkään mitään sääntöä ole, eikä kukaan ota nokkiinsa jos jää välistä. Joskus taas nähdään kolmekin kertaa kuussa. Päiväseltään useimmiten ok, yökyläilyt joka kerta tuntuisi ehkä liioittelulta.
Vierailija kirjoitti:
Soittelin isäni kanssa hänen ollessaan vielä ok muutaman kerran viikossa, näimme ehkä 1-2 krt kuukaudessa. Kun meni huonommaksi, niin soitin 1-2 krt päivässä ja kävin kerran-kaksi viikossa kaupassa ja siivoamassa. Päivittäin soitellessa osin kuulostelin, että mikä fiilis ja hän tykkäsi tarinoida menneistä. Nyt isä jo kuollut, mutta minulle jäi itselle hyvä omatunto, että välitin. Oli leski, ja muita sisaruksiani ei kiinnostanut.
Ei näissä ole mitään oikeaa ja väärää minun mielestäni.
Komppaan tätä. Mielestäni ei ole oikeaa ja väärää. Väärää on silloin, jos jompikumpi ripustautuu, vaikka olisi kykyjä, taitoa, osaamista, terveyttä jne toimia itsekin. Sanoisin, että vanhemmat ja lapset voivat nähdä vaikka joka viikonloppu yökyläillen/mökkeillen/purjehtien jne, jos se sopii kaikille. On myös normaalia soittaa kerran viikossa ja tavata 2-4 kertaa vuodessa. Joissakin perheissä ja suvuissa ne ovat isovanhemmat, joilta saa apua ( lastenhoito, lasten harrastuskuskaukset), joissakin taas isovanhemmat tarvitsevat päivittäistä apua useamman kerran omaisilta tai vähintään soiton 3 kertaa päivässä, jolloin omainen voi tarkistaa, että vanhuksella on kaikki hyvin.
Miksi äitisi ei osaa matkustaa teille? Onko muistisairautta ilmassa? Kuinka pitkät puhelut hän toivoisi päivittäin? 5-10 minuutin puheluun varmasti kykenee ( melkein aina) jokainen, äitejä on kuitenkin vain yksi.
Minun vanhemmat asuu 700km päässä. Soitan vain jos on oikeasti asiaa eli n 10 vuoden aikana kai 3 kertaa. Äiti soittaa ehkä kerran 2-3 kuukaudessa ja minusta se on liikaa koska ei hänellä ole koskaan mitään oikeaa asiaa, keli on ollut semmoinen tai tämmöinen ja jollekin kaukaiselle sukulaiselle jota en edes tiedä on sattunut sitä ja tätä. Yhtä tuskaa kuunnella sitä pajatusta. En enää vieraile heillä eivätkä he meillä koska isäni perseilystä johtuen en ole isään puheväleissä. Asia ei haittaa minua, päinvastoin.
Jokapäiväinen soittelu on ihan liikaa.
Miksei äiti käy teillä? Ja yövy esim hotellissa?
Olen kylä itse usein käynyt päiväseltään 200 kilsan päässä.