Palstanaisen loistava ohje pelimiehille!
Mitä on kemia:
"Väittäisin niin päin, että silloin kun vetovoima on molemminpuolista ja vahvaa, sitä kutsutaan kemiaksi. Yksipuolinen on jotain muuta, esim. ihastumista. Siinä nimittäin on huomattava ja aistittava ero, kun kiinnostus on molemminpuollista ja voimakasta. Vuorovaikutus on niin tenhoavaa ja itseään kierteenä ruokkivaa. Jokainen sana ja ele saa vastakaikua ja siihen reagoi automaattisesti oikealla lailla, asiat vaan etenevät kuin käsikirjoitettuna. Kun kemia on, niin siitä päätyy melkein vääjäämättä sänkyyn tai suhteeseen tai mikä nyt kulloinkin on sopivaa. Kumpikaan ei halua vastustella eikä ehkä kykenekään, jos nyt ei ole selkeitä moraalisia syitä."
Tämä oli loistavasti kirjoitettu.
Taitava, siis kokenut ja luontaisesti lahjakas, pelimies osaa tehdä kaksi asiaa:
1. Peilata naista siten että nainen tuntee asioiden vain tapahtuvan. Taitava pelimies kopioi naisen puhetta, eleitä, rytmiä, jne. Pian naisesta tuntuu siltä että he sopivat yhteen. Kaikki on luontevaa ja rentoa.
2. Vakuuttaa nainen siitä että hän tuntee vastustamatonta himoa naista kohtaan -> nainen tuntee itsensä halutuksi.
Selvää on ettei tällaisia tunteita koeta meidän K&K-miesten kanssa (kilttien ja kunnollisten), koska emme halua esittää toisenlaista kuin oikeasti olemme :/ Meillä pitää käydä valtava tuuri jotta löytäisimme yksisarvisen jonka kanssa olisi aitoa kemiaa.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Pelimiehet ymmärtävät mitä naiset, ainakin usein, haluavat.
Naisilla on tärkeämpää miten he löytävät miehen ja mitä tapahtuu. Mies ajattelee millaisen naisen hän haluaisi, vain lopputulos ratkaisee.
Oletteko huomanneet? Kun miehet kuvaavat naista josta haaveilevat, he kuvaavat pelkästään naista. Naiset useammin kuvaavat mitä tapahtui, mitä se mies teki, miltä se tuntui, millaisia vaiheita illassa oli, jne.
Naisten unelmissa nainen ei yleensä ole se joka joutuu etsimään miestä, saati tekemään aloitteen. Nainen haluaa olla haluttu, nainen haluaa tuntea itsensä seksikkääksi illan kuningattareksi. Mies on aktiivisempi tekijä, mies tekee aloitteen, ottaa tilanteen haltuun, vie seksissä.
Pelimies tuottaa naiselle kokemuksen jossa hän on haluttu ja asiat, kliseisesti kuvattuna, vain tapahtuvat.
Tavismiehen kannalta ongelma on ettei kokemus ole koskaan saman veroinen kuin huolella käsikirjoitetut ja taitavasti näytellyt soidinmenot. Asiat etenevät hitaammin, nainen joutuu olemaan aktiivisempi, täydellisten kemioiden sijaan vuorovaikutus on kulmikkaampaa.
Oma uskomukseni on että siksi nuorilla miehillä on vaikeaa, koska nuoret naiset useammin etsivät huippukokemuksia, ja aina löytyy miehiä jotka niitä tuottavat. Ei lukumääräisesti monia, mutta nämä harvat ovat sitäkin aktiivisempia, tarkoittaen sitä että muutamasta pelimiehestä riittää monelle. Kun naiset alkavat miettimään tulevaisuutta, kenties perhettä, heistä tulee aktiivisempia ja käytännöllisempiä. Silloin he alkavat arvostamaan enemmän aitoutta. Osa tietysti hakee pelimieskokemuksia vanhempinakin.
-mies, varmaankin sitten K&K
Tunnistan tämän.
Olin itse se ujo ja hiljainen mies, yksi nuoruuden kavereistani puolestaan oli pelimies. Aika monta tilannetta oli joissa poika ja tyttö tutustuivat illan aikana, mutta lopulta tyttö meni vahvimman virran (pelimiehen) mukana. En siis puhu itsestäni, kaverin tyttöä ei sentään viety.
Kulttuurikin vaikuttaa. Itseäni hämmästyttää se mitä nuorille naisille opetetaan: suurin virhe elämässä on vakiintuminen liian aikaisin. Suorastaan pelotellaan sillä kuinka elämä jää elämättä, kokemuksia hankkimatta ja kullanarvoinen nuoruus hyödyntämättä. Nuori mies on suorastaan hyväksikäyttäjä ja törkimys joka yrittää saada nuoren naisen - jotain mittaamattoman arvokasta - vaikka on itse pelkkä finninaamainen opiskelija. Tajua girl arvosi, sinulla on jotain mitä miehet haluavat, älä tyydy vähään.
Tämä sitten johtaa vastaavaan epätietoisuuteen nuorilla miehillä. Kannattaako olla se herrasmies joksi vanhemmat opettivat? Vai pitäisikö kuunnella kavereita, lukea The Game ja tajuta että kiltit häviävät pelissä? Vaihtoehto jossa nuoruuden ikävuosina (n. 17-25?) jäädään vaihtopenkille, ei ole vaihtoehto.
Minun ikäluokkani koostui lähinnä miehistä jotka uskoivat vanhoihin oppeihin, ja naisista jotka hyvinkin suurelta osin sinkkuilivat nuorina. Suurin osa luokkakaverimiehistä jäi pahasti paitsioon, naisten suosio yöelämässä - jossa enemmistö viihtyi - oli eri luokkaa. Pelimiesopeista tai punaisesta pilleristä ei tuolloin puhuttu. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut olla vähemmän konservatiivinen ja ehdoton sen esittämisen ja pelaamisen suhteen, mutta myöhäistä katua nyt.
Joku vätti että alle 18-vuotiaat ovat konservatiivisempia kuin hieman vanhemmat. Muodissa on terveys, fitness ja seukkaaminen. Onkohan näin?
Kyllä tuo tutulta kuulostaa. Jotenkin surettaa tämä tilanne, koska eihän tässä hirviästi voittajia pelimiehiä lukuunottamatta ole.