Lue keskustelun säännöt.
karhuryhmä - kirja
08.12.2019 |
Onko kukaan lukenut?
Mietin vain miten sieluton pitää olla ihmisen joka vitsailee itsemu.rhan tehneen ihmisen kustannuksella ja kohtaa sen jälkeen järkyttyneenä vaimon tai kuinka yrityksessä epäonnistunut viedään putkaan eikä hoitoon ja vitsaillaan miltä mahtaa tuntua herätä putkasta.
Ei varsinaisesti kyllä tee etuoikeutta poliisien maineelle tuo kirja.
Pitäisikö ne psykologiset testit olla tarkemmat poliisikouluun valittaessa, mietin vain.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa tuo agressivisuudesta puhuminen kirjassa kun näistäkin kommenteista näkee sen hyökkäävän kommentoinin heti kun poliisia kyseenalaistaa, älä tee kuten minä vaan kuten minä sanon, taitaa olla se toimintamalli? Perustellaan tökeröä käytöstä ammatilla, ammatilla johon haettiin, tiedätkö sinne ei tarvitse hakea jos et pärjää ilman että menettäisit kunnioituksen ihmisiin, joita tulisi suojella ei suinkaan halveerata. Poliisit haluavat kunnioitusta, saisiko sitä osoittamalla tuota kunnioitusta muihin. Sen itkemisen ja halveerauksen välillä on myös monia todella monia eri tapoja toimia.
Olen siinä mielessä kanssasi hiukan samoilla linjoilla, että PERUS-poliisilta voi odottaa jokseenkin tahdikasta käytöstä (siis omaisten läsnä ollessa...).
Tässä kirjassa kuvataan erikoisryhmää, jonka toimintaympäristö ja tehtävät on enemmän sotilaan kuin perus-poliisin jokapäiväistä kauraa.
Tämä ryhmä on niin monesti osoittanut tarpeellisuutensa, että olen valmis sallimaan heille valtaväestöstä poikkeavan ”kylmyyden”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw v-p montako kiukaaseen itsensämur.haa tiedät yrittäneen?
Ennen kirjan lukemista tasan 0 kpl.
Nyt kirjan lukeneena tiedän 1 kappaleen.
Edelleenkään, en tunne enkä TUNNISTA yhtään enempää kuin ennen kirjan lukemistakaan, eli edelleen tässä asiassa se tasan 0kpl.
See my point?
Taisit eksyä omaan pointtiisi, tapauksia on yksi joten indentifiointi on aika väistämätön.
En usko eksyneeni.
Nimeä ei kai ole julkisuudessa ollut, ainakaan ihan tyrkylle asti?
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw v-p montako kiukaaseen itsensämur.haa tiedät yrittäneen?
Ennen kirjan lukemista tasan 0 kpl.
Nyt kirjan lukeneena tiedän 1 kappaleen.
Edelleenkään, en tunne enkä TUNNISTA yhtään enempää kuin ennen kirjan lukemistakaan, eli edelleen tässä asiassa se tasan 0kpl.
See my point?
Taisit eksyä omaan pointtiisi, tapauksia on yksi joten indentifiointi on aika väistämätön.
En usko eksyneeni.
Nimeä ei kai ole julkisuudessa ollut, ainakaan ihan tyrkylle asti?
Ei vielä vaan mikäli on näiltä vuosikymmeniltä voi sieltä omaiset hyvinkin tapauksen tunnistaa.
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa tuo agressivisuudesta puhuminen kirjassa kun näistäkin kommenteista näkee sen hyökkäävän kommentoinin heti kun poliisia kyseenalaistaa, älä tee kuten minä vaan kuten minä sanon, taitaa olla se toimintamalli? Perustellaan tökeröä käytöstä ammatilla, ammatilla johon haettiin, tiedätkö sinne ei tarvitse hakea jos et pärjää ilman että menettäisit kunnioituksen ihmisiin, joita tulisi suojella ei suinkaan halveerata. Poliisit haluavat kunnioitusta, saisiko sitä osoittamalla tuota kunnioitusta muihin. Sen itkemisen ja halveerauksen välillä on myös monia todella monia eri tapoja toimia.
Olen siinä mielessä kanssasi hiukan samoilla linjoilla, että PERUS-poliisilta voi odottaa jokseenkin tahdikasta käytöstä (siis omaisten läsnä ollessa...).
Tässä kirjassa kuvataan erikoisryhmää, jonka toimintaympäristö ja tehtävät on enemmän sotilaan kuin perus-poliisin jokapäiväistä kauraa.
Tämä ryhmä on niin monesti osoittanut tarpeellisuutensa, että olen valmis sallimaan heille valtaväestöstä poikkeavan ”kylmyyden”
Itseasiassa sotilaallisesta odottaisi ammattimaisen Paa käytöstä kuin rivipoliisilta, joten emme jaa samaa linjaa.
Siellä taitaa olla itse kirjaimia, nimittäin yhtä isosti ego paistaa kuten kirjassa kun, sinä sallisit wau entäpä jos siellä olisikin sinun lapsesi josta heitetään vitsiä? Niinpä niin. Vai välittääkö egosi muusta kuin itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mutta sinun maailmassa siis näyttää olevan, kun ei vitsaili ja itkun välistä löydä muita inhimillisiä tapoja olla.
Miksi luulet muuten että se jälkimmäinen sun puolesta ampuisi sitä vihollista? Pelastaisi oman nahkansa.
Empaattisuus ja herkkyys ei ole yhtä kuin pelkuruus, vaikka siellä poliisikoulussa näin opetetaankin. Itseasiassa noiden säilyttäminen rankkojen kokemusten jälkeen on vahvuus.
Hatunnosto kaikille, jotka ovat ihmisinä niin vahvoja, ettei empaattisuus ja herkkyys saa mitään kolhuja tällaisessa työssä. Epäilen ettei tällaisia ihmisiä ole kovin paljoa, siksi en dissaa ihmisiä jotka eivät tällaiseen "pyhyyteen" pysty.
Ja vastaus kysymykseesi omasta valinnastani ja luulostani tuossa skenaariossa:
Koska se on paljon todennäköisempi vaihtoehto, psykopaatti painaa liipaisinta suuremmalla todennäköisyydellä kuin Äiti Teresa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa tuo agressivisuudesta puhuminen kirjassa kun näistäkin kommenteista näkee sen hyökkäävän kommentoinin heti kun poliisia kyseenalaistaa, älä tee kuten minä vaan kuten minä sanon, taitaa olla se toimintamalli? Perustellaan tökeröä käytöstä ammatilla, ammatilla johon haettiin, tiedätkö sinne ei tarvitse hakea jos et pärjää ilman että menettäisit kunnioituksen ihmisiin, joita tulisi suojella ei suinkaan halveerata. Poliisit haluavat kunnioitusta, saisiko sitä osoittamalla tuota kunnioitusta muihin. Sen itkemisen ja halveerauksen välillä on myös monia todella monia eri tapoja toimia.
Olen siinä mielessä kanssasi hiukan samoilla linjoilla, että PERUS-poliisilta voi odottaa jokseenkin tahdikasta käytöstä (siis omaisten läsnä ollessa...).
Tässä kirjassa kuvataan erikoisryhmää, jonka toimintaympäristö ja tehtävät on enemmän sotilaan kuin perus-poliisin jokapäiväistä kauraa.
Tämä ryhmä on niin monesti osoittanut tarpeellisuutensa, että olen valmis sallimaan heille valtaväestöstä poikkeavan ”kylmyyden”Itseasiassa sotilaallisesta odottaisi ammattimaisen Paa käytöstä kuin rivipoliisilta, joten emme jaa samaa linjaa.
Siellä taitaa olla itse kirjaimia, nimittäin yhtä isosti ego paistaa kuten kirjassa kun, sinä sallisit wau entäpä jos siellä olisikin sinun lapsesi josta heitetään vitsiä? Niinpä niin. Vai välittääkö egosi muusta kuin itsestäsi?
Omasta lapsesta vitsailu tuntuisi luonnollisesti pahalta, mutta naapurin lapsesta kuultu vitsailu ei ottaisi varmasti yhtä syvälle sieluun.
Mikä on sinun traumasi kun olet näin asialla? Oliko kirjassa kuvailtu joku sinulle läheinen ihminen??
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw v-p montako kiukaaseen itsensämur.haa tiedät yrittäneen?
Ennen kirjan lukemista tasan 0 kpl.
Nyt kirjan lukeneena tiedän 1 kappaleen.
Edelleenkään, en tunne enkä TUNNISTA yhtään enempää kuin ennen kirjan lukemistakaan, eli edelleen tässä asiassa se tasan 0kpl.
See my point?
Taisit eksyä omaan pointtiisi, tapauksia on yksi joten indentifiointi on aika väistämätön.
En usko eksyneeni.
Nimeä ei kai ole julkisuudessa ollut, ainakaan ihan tyrkylle asti?Ei vielä vaan mikäli on näiltä vuosikymmeniltä voi sieltä omaiset hyvinkin tapauksen tunnistaa.
Jos lukee tällaista kirjaa, pitää varautua siihen että vastaan voi tulla rankkojakin kertomuksia.
Mikäli psyyke ei tällaista kestä, lukemisto kannattaa valita varmaan jostain kevyemmästä genrestä, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa tuo agressivisuudesta puhuminen kirjassa kun näistäkin kommenteista näkee sen hyökkäävän kommentoinin heti kun poliisia kyseenalaistaa, älä tee kuten minä vaan kuten minä sanon, taitaa olla se toimintamalli? Perustellaan tökeröä käytöstä ammatilla, ammatilla johon haettiin, tiedätkö sinne ei tarvitse hakea jos et pärjää ilman että menettäisit kunnioituksen ihmisiin, joita tulisi suojella ei suinkaan halveerata. Poliisit haluavat kunnioitusta, saisiko sitä osoittamalla tuota kunnioitusta muihin. Sen itkemisen ja halveerauksen välillä on myös monia todella monia eri tapoja toimia.
Olen siinä mielessä kanssasi hiukan samoilla linjoilla, että PERUS-poliisilta voi odottaa jokseenkin tahdikasta käytöstä (siis omaisten läsnä ollessa...).
Tässä kirjassa kuvataan erikoisryhmää, jonka toimintaympäristö ja tehtävät on enemmän sotilaan kuin perus-poliisin jokapäiväistä kauraa.
Tämä ryhmä on niin monesti osoittanut tarpeellisuutensa, että olen valmis sallimaan heille valtaväestöstä poikkeavan ”kylmyyden”Itseasiassa sotilaallisesta odottaisi ammattimaisen Paa käytöstä kuin rivipoliisilta, joten emme jaa samaa linjaa.
Siellä taitaa olla itse kirjaimia, nimittäin yhtä isosti ego paistaa kuten kirjassa kun, sinä sallisit wau entäpä jos siellä olisikin sinun lapsesi josta heitetään vitsiä? Niinpä niin. Vai välittääkö egosi muusta kuin itsestäsi?
Omasta lapsesta vitsailu tuntuisi luonnollisesti pahalta, mutta naapurin lapsesta kuultu vitsailu ei ottaisi varmasti yhtä syvälle sieluun.
Mikä on sinun traumasi kun olet näin asialla? Oliko kirjassa kuvailtu joku sinulle läheinen ihminen??
Päinvastoin kuin sinä en ajattele vain itseäni joten voin hyvinkin kommentoida ilman omia traumoja ja tehdä päätelmäni kirjasta ilman erityistä akendaa.
Miksi otat kritiikin kirjasta niin henkilökohtaisesti?
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw v-p montako kiukaaseen itsensämur.haa tiedät yrittäneen?
Ennen kirjan lukemista tasan 0 kpl.
Nyt kirjan lukeneena tiedän 1 kappaleen.
Edelleenkään, en tunne enkä TUNNISTA yhtään enempää kuin ennen kirjan lukemistakaan, eli edelleen tässä asiassa se tasan 0kpl.
See my point?
Taisit eksyä omaan pointtiisi, tapauksia on yksi joten indentifiointi on aika väistämätön.
En usko eksyneeni.
Nimeä ei kai ole julkisuudessa ollut, ainakaan ihan tyrkylle asti?Ei vielä vaan mikäli on näiltä vuosikymmeniltä voi sieltä omaiset hyvinkin tapauksen tunnistaa.
Jos lukee tällaista kirjaa, pitää varautua siihen että vastaan voi tulla rankkojakin kertomuksia.
Mikäli psyyke ei tällaista kestä, lukemisto kannattaa valita varmaan jostain kevyemmästä genrestä, eikö?
Kiitos huolestasi, psyykkeeni voi oikein hyvin, antaisin saman neuvon, jos psyykkeesi ei kestä kritiikkiä eikös kannattaisi valita toinen ketju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mutta sinun maailmassa siis näyttää olevan, kun ei vitsaili ja itkun välistä löydä muita inhimillisiä tapoja olla.
Miksi luulet muuten että se jälkimmäinen sun puolesta ampuisi sitä vihollista? Pelastaisi oman nahkansa.
Empaattisuus ja herkkyys ei ole yhtä kuin pelkuruus, vaikka siellä poliisikoulussa näin opetetaankin. Itseasiassa noiden säilyttäminen rankkojen kokemusten jälkeen on vahvuus.
Vai niin. Nytkö ne empaattisuuden säilyttäneet ihmiset on äiti teresoja.
Hatunnosto kaikille, jotka ovat ihmisinä niin vahvoja, ettei empaattisuus ja herkkyys saa mitään kolhuja tällaisessa työssä. Epäilen ettei tällaisia ihmisiä ole kovin paljoa, siksi en dissaa ihmisiä jotka eivät tällaiseen "pyhyyteen" pysty.
Ja vastaus kysymykseesi omasta valinnastani ja luulostani tuossa skenaariossa:
Koska se on paljon todennäköisempi vaihtoehto, psykopaatti painaa liipaisinta suuremmalla todennäköisyydellä kuin Äiti Teresa.
Kuules nyt vaikka kuinka yrität siellä omaa selustaasi suojata tuollaisilla asioilla vitsailu on vain suoraa pahuutta ei muuta.
Se äiti Teresa tekisi luultavasti kaikkensa jopa oman henkensä uhalla että viattomia ei satu kun taas psykopaatti ampuu huvikseen kaikkia ja lopulta pelastaa vain oman nahkansa, koska ei välitä muista.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa sotilaallisesta odottaisi ammattimaisen Paa käytöstä kuin rivipoliisilta, joten emme jaa samaa linjaa.
Siellä taitaa olla itse kirjaimia, nimittäin yhtä isosti ego paistaa kuten kirjassa kun, sinä sallisit wau entäpä jos siellä olisikin sinun lapsesi josta heitetään vitsiä? Niinpä niin. Vai välittääkö egosi muusta kuin itsestäsi?
No ei sitten jaeta jos siltä tuntuu, huoh....
Aihe on selvästi sinulle herkkä, jopa obsessiivinen, joten kanssasi tuskin kannattaa väitellä enempää, et suostu kuitenkaan hyväksymään kuin oman ehdottoman mielipiteesi.
ja ei, en ole kirjailija itse, enkä karhuryhmäläinen. Enkä edes poliisi. Tai ylipäätään työssä jossa tunteiden kylmeneminen on riskinä (mikäli myyntityötä ei tällaiseksi lasketa)
En ymmärrä miten minun egoni olet nostanut kepin nokkaan, en mielestäni ole millään tavalla tehnyt itsestäni mitään sankaria tässä keskustelussa, vai olenko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa tuo agressivisuudesta puhuminen kirjassa kun näistäkin kommenteista näkee sen hyökkäävän kommentoinin heti kun poliisia kyseenalaistaa, älä tee kuten minä vaan kuten minä sanon, taitaa olla se toimintamalli? Perustellaan tökeröä käytöstä ammatilla, ammatilla johon haettiin, tiedätkö sinne ei tarvitse hakea jos et pärjää ilman että menettäisit kunnioituksen ihmisiin, joita tulisi suojella ei suinkaan halveerata. Poliisit haluavat kunnioitusta, saisiko sitä osoittamalla tuota kunnioitusta muihin. Sen itkemisen ja halveerauksen välillä on myös monia todella monia eri tapoja toimia.
Olen siinä mielessä kanssasi hiukan samoilla linjoilla, että PERUS-poliisilta voi odottaa jokseenkin tahdikasta käytöstä (siis omaisten läsnä ollessa...).
Tässä kirjassa kuvataan erikoisryhmää, jonka toimintaympäristö ja tehtävät on enemmän sotilaan kuin perus-poliisin jokapäiväistä kauraa.
Tämä ryhmä on niin monesti osoittanut tarpeellisuutensa, että olen valmis sallimaan heille valtaväestöstä poikkeavan ”kylmyyden”Itseasiassa sotilaallisesta odottaisi ammattimaisen Paa käytöstä kuin rivipoliisilta, joten emme jaa samaa linjaa.
Siellä taitaa olla itse kirjaimia, nimittäin yhtä isosti ego paistaa kuten kirjassa kun, sinä sallisit wau entäpä jos siellä olisikin sinun lapsesi josta heitetään vitsiä? Niinpä niin. Vai välittääkö egosi muusta kuin itsestäsi?
Omasta lapsesta vitsailu tuntuisi luonnollisesti pahalta, mutta naapurin lapsesta kuultu vitsailu ei ottaisi varmasti yhtä syvälle sieluun.
Mikä on sinun traumasi kun olet näin asialla? Oliko kirjassa kuvailtu joku sinulle läheinen ihminen??
Päinvastoin kuin sinä en ajattele vain itseäni joten voin hyvinkin kommentoida ilman omia traumoja ja tehdä päätelmäni kirjasta ilman erityistä akendaa.
Miksi otat kritiikin kirjasta niin henkilökohtaisesti?
Tottakai voit tehdä omia päätelmiä ja esittää omia mielipiteitäsi. Mutta niin kai minäkin saan näitä mielipiteitä kyseenalaistaa.
En minäkään ajattele vain itseäni, omat kommenttini ovat puolustuspuheenvuoroja hienoa ja vaativaa työtä tekeviä ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mutta sinun maailmassa siis näyttää olevan, kun ei vitsaili ja itkun välistä löydä muita inhimillisiä tapoja olla.
Miksi luulet muuten että se jälkimmäinen sun puolesta ampuisi sitä vihollista? Pelastaisi oman nahkansa.
Empaattisuus ja herkkyys ei ole yhtä kuin pelkuruus, vaikka siellä poliisikoulussa näin opetetaankin. Itseasiassa noiden säilyttäminen rankkojen kokemusten jälkeen on vahvuus.
Vai niin. Nytkö ne empaattisuuden säilyttäneet ihmiset on äiti teresoja.
Hatunnosto kaikille, jotka ovat ihmisinä niin vahvoja, ettei empaattisuus ja herkkyys saa mitään kolhuja tällaisessa työssä. Epäilen ettei tällaisia ihmisiä ole kovin paljoa, siksi en dissaa ihmisiä jotka eivät tällaiseen "pyhyyteen" pysty.
Ja vastaus kysymykseesi omasta valinnastani ja luulostani tuossa skenaariossa:
Koska se on paljon todennäköisempi vaihtoehto, psykopaatti painaa liipaisinta suuremmalla todennäköisyydellä kuin Äiti Teresa.
Kuules nyt vaikka kuinka yrität siellä omaa selustaasi suojata tuollaisilla asioilla vitsailu on vain suoraa pahuutta ei muuta.
Se äiti Teresa tekisi luultavasti kaikkensa jopa oman henkensä uhalla että viattomia ei satu kun taas psykopaatti ampuu huvikseen kaikkia ja lopulta pelastaa vain oman nahkansa, koska ei välitä muista.
Täällä on nyt jo moneen kertaan selitetty tuo suojautumismekanismi.
Et suostu sitä hyväksymään, vaan näet vain "silkkaa pahuutta"
Olet uskossasi niin järkähtämätön, että sinunkaan kanssasi ei varmaan kannata enempää jankuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se välttämättä edes ole ollut kiuas. Ehkä se on yksityiskohta, jonka kirjailija muutti, jotta tilanne ei ole tunnistettavissa.
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw v-p montako kiukaaseen itsensämur.haa tiedät yrittäneen?
Ennen kirjan lukemista tasan 0 kpl.
Nyt kirjan lukeneena tiedän 1 kappaleen.
Edelleenkään, en tunne enkä TUNNISTA yhtään enempää kuin ennen kirjan lukemistakaan, eli edelleen tässä asiassa se tasan 0kpl.
See my point?
Taisit eksyä omaan pointtiisi, tapauksia on yksi joten indentifiointi on aika väistämätön.
En usko eksyneeni.
Nimeä ei kai ole julkisuudessa ollut, ainakaan ihan tyrkylle asti?Ei vielä vaan mikäli on näiltä vuosikymmeniltä voi sieltä omaiset hyvinkin tapauksen tunnistaa.
Jos lukee tällaista kirjaa, pitää varautua siihen että vastaan voi tulla rankkojakin kertomuksia.
Mikäli psyyke ei tällaista kestä, lukemisto kannattaa valita varmaan jostain kevyemmästä genrestä, eikö?
Kiitos huolestasi, psyykkeeni voi oikein hyvin, antaisin saman neuvon, jos psyykkeesi ei kestä kritiikkiä eikös kannattaisi valita toinen ketju?
Samat sanat sinulle.
Ehkä meidän molempien kannattaisi vaihtaa ketjua??
Alkaa nimittäin tuntua siltä että kulutamme kaiken hapen muilta keskustelijoilta
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa sotilaallisesta odottaisi ammattimaisen Paa käytöstä kuin rivipoliisilta, joten emme jaa samaa linjaa.
Siellä taitaa olla itse kirjaimia, nimittäin yhtä isosti ego paistaa kuten kirjassa kun, sinä sallisit wau entäpä jos siellä olisikin sinun lapsesi josta heitetään vitsiä? Niinpä niin. Vai välittääkö egosi muusta kuin itsestäsi?
No ei sitten jaeta jos siltä tuntuu, huoh....
Aihe on selvästi sinulle herkkä, jopa obsessiivinen, joten kanssasi tuskin kannattaa väitellä enempää, et suostu kuitenkaan hyväksymään kuin oman ehdottoman mielipiteesi.
ja ei, en ole kirjailija itse, enkä karhuryhmäläinen. Enkä edes poliisi. Tai ylipäätään työssä jossa tunteiden kylmeneminen on riskinä (mikäli myyntityötä ei tällaiseksi lasketa)
En ymmärrä miten minun egoni olet nostanut kepin nokkaan, en mielestäni ole millään tavalla tehnyt itsestäni mitään sankaria tässä keskustelussa, vai olenko?
Sillä tavalla että teet tästä minulle henkilökohtaisen vaikka kritisoin vain kirjaa, puolustelet ja kun se ei auta uhriudut "äiti teresoilla" kyseenalaistat minun psyykettäni kirjan lukuun jne. täytät oikeastaan kommentoinnillasi kaikki ne tavat miten joku joka ottaa henkilökohtaisesti kritisoinnin saattaisi käyttäytyä, mikäli se aihe olisi itselle arka ja egon ollessa iso.
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mutta sinun maailmassa siis näyttää olevan, kun ei vitsaili ja itkun välistä löydä muita inhimillisiä tapoja olla.
Miksi luulet muuten että se jälkimmäinen sun puolesta ampuisi sitä vihollista? Pelastaisi oman nahkansa.
Empaattisuus ja herkkyys ei ole yhtä kuin pelkuruus, vaikka siellä poliisikoulussa näin opetetaankin. Itseasiassa noiden säilyttäminen rankkojen kokemusten jälkeen on vahvuus.
Vai niin. Nytkö ne empaattisuuden säilyttäneet ihmiset on äiti teresoja.
Hatunnosto kaikille, jotka ovat ihmisinä niin vahvoja, ettei empaattisuus ja herkkyys saa mitään kolhuja tällaisessa työssä. Epäilen ettei tällaisia ihmisiä ole kovin paljoa, siksi en dissaa ihmisiä jotka eivät tällaiseen "pyhyyteen" pysty.
Ja vastaus kysymykseesi omasta valinnastani ja luulostani tuossa skenaariossa:
Koska se on paljon todennäköisempi vaihtoehto, psykopaatti painaa liipaisinta suuremmalla todennäköisyydellä kuin Äiti Teresa.
Kuules nyt vaikka kuinka yrität siellä omaa selustaasi suojata tuollaisilla asioilla vitsailu on vain suoraa pahuutta ei muuta.
Se äiti Teresa tekisi luultavasti kaikkensa jopa oman henkensä uhalla että viattomia ei satu kun taas psykopaatti ampuu huvikseen kaikkia ja lopulta pelastaa vain oman nahkansa, koska ei välitä muista.
Täällä on nyt jo moneen kertaan selitetty tuo suojautumismekanismi.
Et suostu sitä hyväksymään, vaan näet vain "silkkaa pahuutta"
Olet uskossasi niin järkähtämätön, että sinunkaan kanssasi ei varmaan kannata enempää jankuttaa
Sinä et tunnu uskovan että niitä on muitakin meganismeja kuin tuo ja että jokainen muutos lähtee itsestä jolloin tuon meganisminkin voi opetella uusiksi, eikä puolustella vanhaa joka on melko epäammattimainen.
tikkun olam kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mutta sinun maailmassa siis näyttää olevan, kun ei vitsaili ja itkun välistä löydä muita inhimillisiä tapoja olla.
Miksi luulet muuten että se jälkimmäinen sun puolesta ampuisi sitä vihollista? Pelastaisi oman nahkansa.
Empaattisuus ja herkkyys ei ole yhtä kuin pelkuruus, vaikka siellä poliisikoulussa näin opetetaankin. Itseasiassa noiden säilyttäminen rankkojen kokemusten jälkeen on vahvuus.
Vai niin. Nytkö ne empaattisuuden säilyttäneet ihmiset on äiti teresoja.
Hatunnosto kaikille, jotka ovat ihmisinä niin vahvoja, ettei empaattisuus ja herkkyys saa mitään kolhuja tällaisessa työssä. Epäilen ettei tällaisia ihmisiä ole kovin paljoa, siksi en dissaa ihmisiä jotka eivät tällaiseen "pyhyyteen" pysty.
Ja vastaus kysymykseesi omasta valinnastani ja luulostani tuossa skenaariossa:
Koska se on paljon todennäköisempi vaihtoehto, psykopaatti painaa liipaisinta suuremmalla todennäköisyydellä kuin Äiti Teresa.
Kuules nyt vaikka kuinka yrität siellä omaa selustaasi suojata tuollaisilla asioilla vitsailu on vain suoraa pahuutta ei muuta.
Se äiti Teresa tekisi luultavasti kaikkensa jopa oman henkensä uhalla että viattomia ei satu kun taas psykopaatti ampuu huvikseen kaikkia ja lopulta pelastaa vain oman nahkansa, koska ei välitä muista.
Täällä on nyt jo moneen kertaan selitetty tuo suojautumismekanismi.
Et suostu sitä hyväksymään, vaan näet vain "silkkaa pahuutta"
Olet uskossasi niin järkähtämätön, että sinunkaan kanssasi ei varmaan kannata enempää jankuttaa
Sinä et tunnu uskovan että niitä on muitakin meganismeja kuin tuo ja että jokainen muutos lähtee itsestä jolloin tuon meganisminkin voi opetella uusiksi, eikä puolustella vanhaa joka on melko epäammattimainen.
No ei muuta kuin kirjoitat sitten kirjan noista vaihtoehtoisista, "humaaneista" mekanismeista, ja haastat tämän karhuryhmä-kirjan kirjoittajan omalla kentällään
V-P kirjoitti:
tikkun olam kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V-P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mutta sinun maailmassa siis näyttää olevan, kun ei vitsaili ja itkun välistä löydä muita inhimillisiä tapoja olla.
Miksi luulet muuten että se jälkimmäinen sun puolesta ampuisi sitä vihollista? Pelastaisi oman nahkansa.
Empaattisuus ja herkkyys ei ole yhtä kuin pelkuruus, vaikka siellä poliisikoulussa näin opetetaankin. Itseasiassa noiden säilyttäminen rankkojen kokemusten jälkeen on vahvuus.
Vai niin. Nytkö ne empaattisuuden säilyttäneet ihmiset on äiti teresoja.
Hatunnosto kaikille, jotka ovat ihmisinä niin vahvoja, ettei empaattisuus ja herkkyys saa mitään kolhuja tällaisessa työssä. Epäilen ettei tällaisia ihmisiä ole kovin paljoa, siksi en dissaa ihmisiä jotka eivät tällaiseen "pyhyyteen" pysty.
Ja vastaus kysymykseesi omasta valinnastani ja luulostani tuossa skenaariossa:
Koska se on paljon todennäköisempi vaihtoehto, psykopaatti painaa liipaisinta suuremmalla todennäköisyydellä kuin Äiti Teresa.
Kuules nyt vaikka kuinka yrität siellä omaa selustaasi suojata tuollaisilla asioilla vitsailu on vain suoraa pahuutta ei muuta.
Se äiti Teresa tekisi luultavasti kaikkensa jopa oman henkensä uhalla että viattomia ei satu kun taas psykopaatti ampuu huvikseen kaikkia ja lopulta pelastaa vain oman nahkansa, koska ei välitä muista.
Täällä on nyt jo moneen kertaan selitetty tuo suojautumismekanismi.
Et suostu sitä hyväksymään, vaan näet vain "silkkaa pahuutta"
Olet uskossasi niin järkähtämätön, että sinunkaan kanssasi ei varmaan kannata enempää jankuttaa
Sinä et tunnu uskovan että niitä on muitakin meganismeja kuin tuo ja että jokainen muutos lähtee itsestä jolloin tuon meganisminkin voi opetella uusiksi, eikä puolustella vanhaa joka on melko epäammattimainen.
No ei muuta kuin kirjoitat sitten kirjan noista vaihtoehtoisista, "humaaneista" mekanismeista, ja haastat tämän karhuryhmä-kirjan kirjoittajan omalla kentällään
Kuules nalle kun täällä ainoa haaste on kritisoida kirjaa ilman että sitä otetaan henkilökohtaisesti.
Mikä noissa talonmiestöissä poliiseja oikein houkuttaa? Kysyn mielenkiinnosta kun teitä näyttää olevan useampi samurai talonmies.
Taisit eksyä omaan pointtiisi, tapauksia on yksi joten indentifiointi on aika väistämätön.