Lue keskustelun säännöt.
5v lapsi jota hoidan, sanoo aina, että ei sattunut, vaikka olisi polvet ja kyynerpäät verillä
06.12.2019 |
En mitenkään tahallani saata lasta vaaraan mutta poika on sellainen hulivili, aina menossa ja kovaa. On saanut sellaisia tärskyjä joista olisi itselle kyllä tullut jo kipuitku.
Sanoo aina, että ei sitten sanota äidille kun ei sattunut kunnolla. Ja ensimmäisen kerran sanoi jopa että huijataan äitiä kun äiti suuttuu.
Itse olen hoitanut pikku haaverit puhdistusaineella ja laastarilla, mutta poika aina ottaa laastarit pois ennen kotiin menoa.
Voiko tässä olla jotain sellaista että äitinsä suuttuu jos poika on satuttanut itsensä?
Kommentit (7)
Eri ihmisillä on erilainen kipukynnys. Sinun tehtäväsi on siitä riippumatta kertoa äidille, mitä päivän aikana on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
curling mamma pelkää, lapsi normaali mutta joutuu pelkäämään äitiään
On ihmisiä, jotka eivät tunne kipua lainkaan. Tämä voi olla hengenvaaraallista sillä kivun on tarkoitus suojella ihmistä. Voisiko olla, että lapsen kipusensoreissa on jotain vialla?
Kyllä minulle tuli sellainen olo, että äiti oikeasti suuttuu ja poika ei siksi halua äitinsä tietävän. Syytä äidin suuttumukselle on vaikeampi sanoa, jotkut kyllä suuttuvat kun ovat todella huolissaan. Mutta vika on äidissä eikä pojassa ja voit sanoa pojalle, ettei se ole hänen vikansa jos äiti suuttuu ja että sinun hoitajana kuuluu kuitenkin kertoa mitä päivän aikana on tapahtunut. Äiti saa tietää, kun näkee naarmut ym. Ja minusta ainakin olisi outoa jos lapsen hoitaja ei olisi maininnut tapahtumasta, jossa on tullut ruhjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et voi sanoa pojalle, ettei omalle äidille saa kertoa jotain mitä hänelle on päivän aikana tapahtunut. Entäpä jos joku koskee poikaa ei-sallittuihin-paikkoihin ja sinä vahvistat sitä ajatusta pojassa, että äidille ei voi kertoa mitään kun se suuttuu? Hölmö.
Tilanteen hoidat niin, että sanot pojalle että kaikilla tulee haavereita, ei niistä pidä suuttua, mutta silti kerrotaan äidille. Ja sanot että ei maailma siihen kaadu vaikka äiti joskus suuttuu. Suuttumista sattuu, eikä sitä pidä pelätä. Sitten kerrotte äidille mitä päivän aikana on tapahtunut.
Ja kahdenkesken kerrot äidille, että poika pelkää kertoa hänelle asioita koska äiti suuttuu. Voit sanoa ihan suoraa, että entä jos pojalle joskus sattuu jotain oikeasti pahaa eikä uskallakaan kertoa?
Tai äitinsä on sellainen hysteerimamma, joka on jokaisesta pienestä kolhusta viemässä poikaa lääkäriin. Poika ei vaan tiedä parempaa sanaa sille kuin "suuttuminen". Siksi lapsi ei halua äitinsä tietävän, kun tietää joutuvansa lohduttamaan äitiään (ja ehkä sen takia myös esittää "kovista" sinullekkin, jäänyt tapa).
Tai äiti oikeasti suuttuu, koska olisi halunnut rauhallisen pojan.