Mikä on mielestäsi pahin sairaus jos syöpää ei lasketa?

itse als-potilaita hoidettuani sanoisin sen olevan kamalinta mitä tiedän.

eli keuhkoahtaumatauti on ainakin sieltä pahimmasta päästä. Ihminen kokee tuskallisen tukehtumiskuoleman ja se rajoittaa elämää pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä. Ei kivaa omaisena seurata vierestä. :(



Harkitkaa kaikki tupakoinnin lopettamista! SE KANNATTAA!!

esim ALS, MS ja sen tyyliset sairaudet, joissa loppuvaihe on usein todella kurja ja kiduttava. Syöpää en sikäli pidä pahana, koska todella moni syöpä saadaan parannettua, mutta ALS tai MS ei parane kyllä mitenkään.

maksakirroosi

En muista mistä on lyhenne, mutta siis tarvitsee geenin (piilevän) molemmilta vanhemmilta. Oireet alkaa yleensä yhteen-kahteen ikävuoteen mennessä. Lapsi oppii ehkä kävelemään tai puhumaan pari sanaa, ja sitten alkaa taantuminen. pikkuhiljaa kaikki elintoiminnot hiipuvat ja lopulta kuolema koittaa n. 10 ikävuoden paikkeilla. Olen vammaistyön ammattilainen enkä ole koskaan törmännyt tähän sairauteen koska olen pääasiassa hoitanut aikuisia. Itsellä on kaksi pientä lasta. toinen on jo kolme. toinen vasta 3kk, ja tämä on ainoa asia/sairaus jota pelkään. isompi on jo voiton puolella, mutta jotenkin pelkään ja odotan että pienenpikin olisi niin iso että voisi todeta riskin /oireiten puhkeamisen olevan jo ohi. Eniten ehkä kauhistutta se että sairauden loppuvaiheeseen liittyy erittäin kovat kivut, joille ei oikein voi tehdä mitään. Lukekaa kirja: Mustat pallot, en muista tekijää, mutta löytyy kirjastosta. On suomalaisten vanhempien (joiden lapsella tämä sairaus) kirjoittama. luin sen opiskeluaikana ja jätti kyllä mieleen syvän surun kaikkien niiden puolesta... Nimim. Joka päivä onnellinen toistaiseksi terveiden lasten äiti.

Fals/Als, Ms-tauti ja Alzheimer. Eniten pelkäisin Ms-tautia, koska Ms-taudin aiheuttajaahan ei tiedetä: virus, perinnöllisyys, voi edetä kummalilseen tahtiin.

Lisäksi se uhka, että voit tartuttaa sitä muihinkin, tekee Hivistä mielestäni pelottavamman ja inhottavamman kuin mikään syöpä, als tai ms, olkoonkin että hirveitä sairauksia ovat nuokin.

kaikki eriasteiset mielisairaudet jotka ovat pahana tai parantumattomia. Ihminen kärsii suunnattomasti siitä että ei ole mieli kunnossa ja moni asia on riippuvainen siitä.



Itse paniikkihäiriöisenä, nyt hyvä vaihe menossa olen kiitollinen päivistä jolloin kaikki on hyvin ja voin elää elämää tasapainoisesti sen minkä allergioilta ym kykenen.



Luulen että esim jalkapuolena elämä voi elämä olla hyvää ja sen kanssa oppia tulemaan toimeen jos mieli on kirkas ja näkee päivien valoisat puolet.

MS- tauti etenee hyvin yksilöllisesti. Yhdellä voi olla yksi ainoa kohtaus koko elämänsä aikana. Toinen voi olla jo lyhyen ajan sisällä pyörätuolissa. Pahinta on arvaamattomuus ja valitettavasti (toisaalta myös onneksi) se, että sen kanssa on elettävä aika monta kymmentä vuotta.

Lääkkeitä voi olla vaikea löytää ja niin sitä pitää vaan yrittää tsempata tunti kerrallaan esim. hirveiden särkyjen, aivo-oireiden, puhe-häiriöiden, liikkumis-ongelmien ym. keskellä. Se hoidolle vastaamattomuus tässä SLE:ssä eniten surettaa ja näin elämänlaatu huononee selkeästi.



On todella vaikea verrata eri sairauksia toisiinsa ja niistä aiheutuvia kärsimyksiä, mutta kyllä varmaankin nämä etenevät lihastaudit kuten ALS ja COPD, monet syövät sekä HIV ovat vaikeita jaksaa.

en tietenkään tiedä kaikista sairauksista ja myönnettäköön, en jaksanut lukea koko ketjua...



Mutta ekana mulle tuli mieleen joku paha mielisairaus. Siis että menettää kokonaan kontrollin todellisuudesta eikä pysty enää elämään tavallista elämää. Että loppujen lopuksi tämä henkinen sairaus kuihduttaa myös fyysisesti.

Hoitoa ei ole.

ALSissa ei kuolla tukehtumalla.



MS-tautia on hyvin eriasteista. Prosentuaalisesti kaikkein pienin osa sairastuneista sairastuu vaikeasti invalidisoivaan ja nopeasti etenevään tautiin.



SLE-taudissa suurin osa potilaista sairastaa lievempiä tautimuotoja.

että HIVin hoto on parantunut niin paljon vuosista, jolloin se oli pelätyimpiä sairauksia.

Kehitys saattaa vaikuttaa täysin tavallisuudesta poikkeamattomalta ensimmäisen puolen vuoden ajan, toisinaan pitempäänkin. Yleensä oireet ovat selkeitä 12¿18 kuukauden iässä.



INCL-tauti aiheuttaa syvään kehitysvammaisuuteen johtavaa kehityksen taantumista, epilepsiaa, lihasvelttoutta ja -nykäyksiä, pakkoliikkeisyyttä, näkövammautuminen, ongelmia syömisen ja nukkumisen suhteen sekä muita oireita. Yleensä kuolema ilmenee lapsuudessa, keskimäärin noin 10,5 vuoden iässä



INCL-lapsia saatetaan kuntouttaa esimerkiksi fysioterapialla. Sairauteen ei kuitenkaan ole olemassa parantavaa hoitoa.

Mielen tuhoutuminen ruumiin jatkaessa eteenpäin on pelottava ajatus.

Semmonen kamala flunssa, missä kuume voi nousta jopa 38 asteeseen ja alkaa yskittää ja kurkku tulee kipeäksi samalla kun nielee.

Itse koin tämän sairauden ensimmäistä kertaa 3-vuotiaana. Tämä sairaus kesti peräti 4 päivää ja kuume oli 37.0. Tämän jälkeen tosin olen sairastanut tämän flunssan muutamia kertoja. Tiputukseen minua ei hyväksytty, ikävä kyllä.

Nyt paraikaa 13-vuotias pikkutyttöni on näyttänyt tämän sairauden oireita. Hän yskäisee päivässä jopa 5 kertaa, ja niistää puolet aivastuskerroista. Alan huolestua, enkä enää tiedä mikä neuvoksi. Tosin tämä mielestäni päihittää tuon syöpätin vai mikä nyt ikinä olikaan.

elefanttitauti

Joku varmaan jossa menisi liikuntakyky täysin mutta aivot pelaisi.

Ja sitten, hiv. Siinä olisi varmaan seksitön loppuelämä sitten. Kuka uskaltaisi panna hiv-positiivista, vaikka kuinka lääke pitäisi tartuntavaaran nollassa ja käyttäisi kumia? Olisi toisella osapuolella pieni pelko takaraivossa koko ajan. Aikamoinen turn-off kertoa uudelle kumppanille:"Hei, mulla on sitten muuten hiv."

Viherhippeys, vihervasemmistolaisuus on kyllä luokiteltavissa yhteiskunnan pahimmaksi syöväksi joka nakertaa kaikkialla.