Mikä on mielestäsi pahin sairaus jos syöpää ei lasketa?

Miehen masennus rikkoo kohta perheen.



nimimerkillä kokemusta on

on se sairaus, joka ikään kuin luuduttaa ihmisen paikalleen? selkäranka ja jäsenet jäykistyvät vähitellen ja luutuvat sitten hankaliinkin asentoihin. Lopulta ihminen on kuin vankina kehossaan, aivot toimii täysin, mutta liikkumaan ei pysty. Joutuu jossain vaiheessa päättämään, missä asennossa haluaa loppuelämänsä viettää, istuen vai seisten tukien varassa.

Kai aika harvinainen.

Alzheimer on omaisille raskaampi ehkä kuin potilaalle ( ainakin loppuvaiheessa)

Keuhkokapasiteetti pienenee koko ajan, kunnes tukehdut omaan limaasi joskus kolmekymppisenä.

Ehkä jokin neliraajahalvaus olisi paha, mieli toimii täysillä, mutta mik' ään muu ei juuri sitten toimikaan..

Paha sydänvikakin on todella ikävä. Alzheimerin tauti ja MS-tauti on kanssa erittäin ikäviä.

tee ihmisestä automaattisesti liikuntakyvytöntä! Sairautta on hyvin eri asteista. Osasta ei edes ulkopuolinen huomaa sairautta, ikinä.



Monien sairauksien maine perustuu uskomuksiin ja mutuun.

Sellainen, jossa pysyy itse kuitenkin koko ajan selväjärkisenä.



Isoäidilläni oli sarkoidoosi. Surkastui silmissä, kuoli keuhkojen toimimattomuuteen (tukehtui).

Ihminen jää aika yksi, jos ei ymmärrystä löydy lähipiirissä.



Tästäkin listasta huomaa, että harva edes pitää sairautena...

mutta oletteko kuulleet sairaudesta nimeltä ME (en tiedä miksi Suomessa sitä kutsutaan). Oireena on täydellinen väsymys ja uupumus. Jotkut voivat nukkua jopa viikkoja, kuukausia. Estää aika tehokkaasti sosiaalisen elämän, työn ja opiskelut. Mutta onnellista tässä on että paranee ajan kanssa.

En tunne sairautta enempää. Tiedän kyllä muutamman joilla se on.

Amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS on etenevä, tappava motoneuronisairaus, joka rappeuttaa sekä ylempiä että alempia liikehermoja.



ALS iskee yleensä potilaisiin, joista useimmilla, 90¿95 prosentilla, ei ole mitään tautiin viittaavaa perhehistoriaa. 5¿10 prosenttia tapauksista voidaan liittää perinnöllisiin tekijöihin. Perinnöllinen ALS-tauti tunnetaan lyhenteellä FALS (familiaarinen amyotrofinen lateraaliskleroosi). FALS:n oireet ovat samat kuin ei-perinnöllisen ALS-taudin, mutta etenevät toisinaan hitaammin. Yleensä ALS puhkeaa noin 40¿60 vuoden iässä, joskin myös huomattavan nuoria ja iäkkäitä potilaita tunnetaan.



ALS aiheuttaa etenevää rappeutumista liikehermosoluissa, jotka ohjaavat lihasten toimintaa. Sairaus aiheuttaa vahinkoa yleensä vain liikehermoille, vaikka joskus harvoin saattaa esiintyä dementoitumista. Sairauden aiheuttajaa ei toistaiseksi tunneta. Kun sairaus on pitkälle edennyt, potilas ei kykene tekemään juuri mitään ilman ulkopuolista apua; jossain vaiheessa joudutaan tukeutumaan happilaitteeseen, tarjoamaan potilaalle pillillä imettävää nestemäistä ruokaa ja auttamaan tätä kaikissa arkipäivän toimissa. Kuoleman aiheuttaa hengityslihasten heikkous.[1] Monesti pelkoa herättää mahdollinen kuolema tukehtumalla, mutta The ALS Associationin mukaan kuolema koittaa useimmiten rauhallisissa merkeissä. Joillakin potilailla oireista saattaa aiheutua kovia kipuja, mutta ne ovat tavallisesti ehkäistävissä tai lievitettävissä erilaisin hoidoin.[2]



On yksilöllistä, kuinka nopeasti sairaus etenee. Tavallinen jäljellä oleva elinikä sairauden toteamisesta on 3¿5 vuotta. Viisivuotiseloonjäämisennuste on 20 prosenttia, ja kymmenen vuoden kuluttua diagnosoinnista on elossa vielä noin 10 prosenttia. Hyvin harvoin potilas saattaa elää diagnoosin saamisesta vuosikymmeniä; kuuluisa fyysikko Stephen Hawking on kärsinyt taudista 1960-luvun alusta. ALS saattaa olla alkuvaiheessa vaikea havaita, sillä ensioireet ovat monesti lieviä eivätkä viittaa parantumattomaan sairauteen. Yleensä sairaus alkaa lihasheikkoutena käsivarsissa, noin neljäsosassa tapauksista alaraajoissa. Sairaus saattaa alkaa myös nielusta, jolloin varhaisimpiin oireisiin kuuluu dysfagia ja epäselvä puhe. Vasta myöhemmin alkaa ilmetä elämää huomattavasti vaikeuttavia ongelmia liikkumisen, nielemisen ja puhumisen suhteen. Lopullinen diagnoosi perustuu pitkälti oireisiin, eikä yksittäistä ALS:n määrittävää testiä ole keksitty. Tämän vuoksi diagnoosin saaminen saattaa kestää jopa kuukausia. Eräs yleensä tehtävä tutkimus on elektroneuromyografia[3], hermo- ja lihassähkötesti. ALS voidaan todeta, kun sekä alempien että ylempien liikehermojen on osoitettu rappeutuvan, ja muut sairaudet on voitu sulkea pois mm. pään ja kaularangan magneettitutkimuksen ja verikokeiden perusteella. FALS:n kohdalla voidaan käyttää geenitestiä.[4] ALS surkastuttaa vain liikehermoja, esimerkiksi sydän säilyy vahingoittumattomana.

pelottavaa kun " ei ole yksin" ja kaikenlaista puhetta päässä ja näkyjä. todella ahdistavaa ja pelottavaa, kunnes pelot raastaa hengiltä ellei jo sitä ennen murhaa itseään tai tee muille jotakin äänien säestämänä.



hirveintä mitä voisin ikinä ikinä kuvitella.

kamala sairaus sairaudesta, jonka tekee kamalaksi ympäristön suhtautuminen.

ja aiheuttaa niin pahan sosiaalisen stigman että salailu olisi aivan välttämätöntä. Ja se taas aiheuttaisi niin monenlaisia ongelmia, etten jaksa kuvitellakaan.

olen hoitanut ko. sairautta sairastavia lapsia. Kamalaa katsottavaa kun muutamassa vuodessa elämää täynnä olevasta lapsesta tulee sängyn pohjalla oleva vihannes, jolla toimii enää kuulo.

Sairastuttuaan lapsi vain taantuu saadessaan fibroomia hermoihin, sitten aivoihin, lisää aina vain. Leikata voi, mutta tautia ei saa pois ja aina leesiot uusivat. Taudin etenemistä ei voi ohjata eikä edes veikata, kaikki riippuu siitä mihin kohtaan aivoja niitä möykkyjä tulee ja miten ne arpeutuvat. Lopulta monen vuoden päästä seuraa kuolema, syystä tai toisesta.



Maailman kamalin tauti.

Sitten se locked-in-syndrooma, missä ei pystyisi kuin silmää räpäyttämään, mutta järki pelais.



Terveys on kyllä arvoissani korkealla, joka päivän muistan kiittää omasta ja perheen terveydestä.

HIV ei etene välttämättä ollenkaan AIDSiksi!

Vierailija:

tee ihmisestä automaattisesti liikuntakyvytöntä! Sairautta on hyvin eri asteista. Osasta ei edes ulkopuolinen huomaa sairautta, ikinä.

Monien sairauksien maine perustuu uskomuksiin ja mutuun.

äidilläni (60v.) on todettu MS-tauti 30-vuotiaana. Silloin oireina oli tunnottomuutta ja tasapainohäiriöitä. Tauti pysähtyi kuitenkin paikalleen mikä on harvinaista, mutta hyvinkin mahdollista. Enää ei ole ollut mitään oireita 20-vuoteen eivätkä usko, että enää välttämättä tuleekaan. Yleensähän sairaus pahenee yleistilan laskettua. Äitini on kuitenkin kokenut rintasyövän vuoksi esim. sytostaattihoidot, jotka eivät vaikuttaneet ms-tautiin. Joten sairautta ei hänessä todellakaan näe.