Minä näeen noissa mielialalääkkeissä sellaisen haitta puolen että se kaventaa hirveästi jopa empaattisemmankin ihmisen tunne puolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enkä ikinä mitenkään ymmärrä sitä, miten lääke joka vähintäänkin haittaa seksielämää vähentämällä seksuaalista halukkuutta sekä seksistä saatua nautintoa voi auttaa yhtään kenenkään hyvinvointia, ainakaan kenenkään parisuhteessa elävän.

Ero seksielämässä on valtava entiseen nyt kun mies vihdoinkin pääsi niistä lääkkeistä eroon ja toivon melkein eniten ettei ikinä enää joudu uudestaan niitä aloittamaan.

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Minulla valitettavasti vaiva jäi pysyväksi. Kohta viidettä vuotta mennään ilman seksuaalisuutta, kiinnostusta seksiin ja tunnottoman al@pään kanssa. Asiassa ei mitään muutoksia.

Kaduttaa että edes koskaan käytin näitä lääkkeitä! En edes ollut ennen niitä mitenkään erityisen masentunut, se oli hyvin lievää. Nyt vasta masentaa, kun en koe minkäänlaista seksuaalista mielihyvää. Koen että elämäni on tämän asian takia pilalla.

Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi aloit syömään niitä lääkkeitä, jos kuitenkin olit vain lievästi masentunut? Kun kaikkihan tietävät, etteivät ne mitään onnenpillereitä ole. Kaikkiin keskivaikeisiinkaan ei suositella masis lääkitystä, riippuu niin paljon muusta hoidosta ja muutenkin masennuksen syistä.

Nimen omaaan nuo SYYT. Se ei minusta voi mennä ainakaan niin etttä kun yhteiskunnassa on esim resurssipulaaa ja nuoret joutuvat koulukiusatuiksi ja se korvataan lääkityksellä. Meilllä on hiton hieno yhteiskunta, erittäiin sivistynyt ja koulutustaso hemmetin hyvää ihan kaikillla pisa testien mittareillakin mitattuna. valitettavastii tuntuuu vain että jokseenkin monelta osin vähän vanhakantaiinen ehkä jokseeenkin ja juuri tuosssa luin että 2/3 pojasta ei harrasta lukemista. Se on tyypilllistä ihmiseööe että aina pitäisi löytää syyyllinen jostakin, mutta sanon tähään että sen sijaan kun etsitäään syyllistä, tulisi etsiä ratkaisua ja sen ratkaisun löytämiseeksi on alkuun haluttava tunnistaa syyt ja tunnustaa ne. Sen jälkeeen alkaa prosessointi. Esim nuoreet ovat niin kypsymättömiä vielä tarvitsevat kompassia vanhemmilta kokeneemmilta ihmisiltä. Ideaalia ihanne yhteiskuntaa ei voi ollla koskaan olemassa, mutta sitä eii tulisi korvata lääkkeillä vaan puhumalla, kuuuntelemalla, ymmärtämälllä ja autttamalla.

Ainakin mulla tunteet tosi vahvoja, etenkin negatiiviset vihan tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enkä ikinä mitenkään ymmärrä sitä, miten lääke joka vähintäänkin haittaa seksielämää vähentämällä seksuaalista halukkuutta sekä seksistä saatua nautintoa voi auttaa yhtään kenenkään hyvinvointia, ainakaan kenenkään parisuhteessa elävän.

Ero seksielämässä on valtava entiseen nyt kun mies vihdoinkin pääsi niistä lääkkeistä eroon ja toivon melkein eniten ettei ikinä enää joudu uudestaan niitä aloittamaan.

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Minulla valitettavasti vaiva jäi pysyväksi. Kohta viidettä vuotta mennään ilman seksuaalisuutta, kiinnostusta seksiin ja tunnottoman al@pään kanssa. Asiassa ei mitään muutoksia.

Kaduttaa että edes koskaan käytin näitä lääkkeitä! En edes ollut ennen niitä mitenkään erityisen masentunut, se oli hyvin lievää. Nyt vasta masentaa, kun en koe minkäänlaista seksuaalista mielihyvää. Koen että elämäni on tämän asian takia pilalla.

Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi aloit syömään niitä lääkkeitä, jos kuitenkin olit vain lievästi masentunut? Kun kaikkihan tietävät, etteivät ne mitään onnenpillereitä ole. Kaikkiin keskivaikeisiinkaan ei suositella masis lääkitystä, riippuu niin paljon muusta hoidosta ja muutenkin masennuksen syistä.

Nimen omaaan nuo SYYT. Se ei minusta voi mennä ainakaan niin etttä kun yhteiskunnassa on esim resurssipulaaa ja nuoret joutuvat koulukiusatuiksi ja se korvataan lääkityksellä. Meilllä on hiton hieno yhteiskunta, erittäiin sivistynyt ja koulutustaso hemmetin hyvää ihan kaikillla pisa testien mittareillakin mitattuna. valitettavastii tuntuuu vain että jokseenkin monelta osin vähän vanhakantaiinen ehkä jokseeenkin ja juuri tuosssa luin että 2/3 pojasta ei harrasta lukemista. Se on tyypilllistä ihmiseööe että aina pitäisi löytää syyyllinen jostakin, mutta sanon tähään että sen sijaan kun etsitäään syyllistä, tulisi etsiä ratkaisua ja sen ratkaisun löytämiseeksi on alkuun haluttava tunnistaa syyt ja tunnustaa ne. Sen jälkeeen alkaa prosessointi. Esim nuoreet ovat niin kypsymättömiä vielä tarvitsevat kompassia vanhemmilta kokeneemmilta ihmisiltä. Ideaalia ihanne yhteiskuntaa ei voi ollla koskaan olemassa, mutta sitä eii tulisi korvata lääkkeillä vaan puhumalla, kuuuntelemalla, ymmärtämälllä ja autttamalla.

Se miiksi itse arvostan tosi paljon vanhempia ihmisiä, heillä on juuri sitä tietooa kuinka välttää astumasta miinoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enkä ikinä mitenkään ymmärrä sitä, miten lääke joka vähintäänkin haittaa seksielämää vähentämällä seksuaalista halukkuutta sekä seksistä saatua nautintoa voi auttaa yhtään kenenkään hyvinvointia, ainakaan kenenkään parisuhteessa elävän.

Ero seksielämässä on valtava entiseen nyt kun mies vihdoinkin pääsi niistä lääkkeistä eroon ja toivon melkein eniten ettei ikinä enää joudu uudestaan niitä aloittamaan.

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Minulla valitettavasti vaiva jäi pysyväksi. Kohta viidettä vuotta mennään ilman seksuaalisuutta, kiinnostusta seksiin ja tunnottoman al@pään kanssa. Asiassa ei mitään muutoksia.

Kaduttaa että edes koskaan käytin näitä lääkkeitä! En edes ollut ennen niitä mitenkään erityisen masentunut, se oli hyvin lievää. Nyt vasta masentaa, kun en koe minkäänlaista seksuaalista mielihyvää. Koen että elämäni on tämän asian takia pilalla.

Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi aloit syömään niitä lääkkeitä, jos kuitenkin olit vain lievästi masentunut? Kun kaikkihan tietävät, etteivät ne mitään onnenpillereitä ole. Kaikkiin keskivaikeisiinkaan ei suositella masis lääkitystä, riippuu niin paljon muusta hoidosta ja muutenkin masennuksen syistä.

Nimen omaaan nuo SYYT. Se ei minusta voi mennä ainakaan niin etttä kun yhteiskunnassa on esim resurssipulaaa ja nuoret joutuvat koulukiusatuiksi ja se korvataan lääkityksellä. Meilllä on hiton hieno yhteiskunta, erittäiin sivistynyt ja koulutustaso hemmetin hyvää ihan kaikillla pisa testien mittareillakin mitattuna. valitettavastii tuntuuu vain että jokseenkin monelta osin vähän vanhakantaiinen ehkä jokseeenkin ja juuri tuosssa luin että 2/3 pojasta ei harrasta lukemista. Se on tyypilllistä ihmiseööe että aina pitäisi löytää syyyllinen jostakin, mutta sanon tähään että sen sijaan kun etsitäään syyllistä, tulisi etsiä ratkaisua ja sen ratkaisun löytämiseeksi on alkuun haluttava tunnistaa syyt ja tunnustaa ne. Sen jälkeeen alkaa prosessointi. Esim nuoreet ovat niin kypsymättömiä vielä tarvitsevat kompassia vanhemmilta kokeneemmilta ihmisiltä. Ideaalia ihanne yhteiskuntaa ei voi ollla koskaan olemassa, mutta sitä eii tulisi korvata lääkkeillä vaan puhumalla, kuuuntelemalla, ymmärtämälllä ja autttamalla.

Se miiksi itse arvostan tosi paljon vanhempia ihmisiä, heillä on juuri sitä tietooa kuinka välttää astumasta miinoihin.

Vaiikeuksien vättäminen ja voitttaminen tulee siitä tunteen itsensä ja osaaa ajatella pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enkä ikinä mitenkään ymmärrä sitä, miten lääke joka vähintäänkin haittaa seksielämää vähentämällä seksuaalista halukkuutta sekä seksistä saatua nautintoa voi auttaa yhtään kenenkään hyvinvointia, ainakaan kenenkään parisuhteessa elävän.

Ero seksielämässä on valtava entiseen nyt kun mies vihdoinkin pääsi niistä lääkkeistä eroon ja toivon melkein eniten ettei ikinä enää joudu uudestaan niitä aloittamaan.

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Minulla valitettavasti vaiva jäi pysyväksi. Kohta viidettä vuotta mennään ilman seksuaalisuutta, kiinnostusta seksiin ja tunnottoman al@pään kanssa. Asiassa ei mitään muutoksia.

Kaduttaa että edes koskaan käytin näitä lääkkeitä! En edes ollut ennen niitä mitenkään erityisen masentunut, se oli hyvin lievää. Nyt vasta masentaa, kun en koe minkäänlaista seksuaalista mielihyvää. Koen että elämäni on tämän asian takia pilalla.

Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi aloit syömään niitä lääkkeitä, jos kuitenkin olit vain lievästi masentunut? Kun kaikkihan tietävät, etteivät ne mitään onnenpillereitä ole. Kaikkiin keskivaikeisiinkaan ei suositella masis lääkitystä, riippuu niin paljon muusta hoidosta ja muutenkin masennuksen syistä.

Nimen omaaan nuo SYYT. Se ei minusta voi mennä ainakaan niin etttä kun yhteiskunnassa on esim resurssipulaaa ja nuoret joutuvat koulukiusatuiksi ja se korvataan lääkityksellä. Meilllä on hiton hieno yhteiskunta, erittäiin sivistynyt ja koulutustaso hemmetin hyvää ihan kaikillla pisa testien mittareillakin mitattuna. valitettavastii tuntuuu vain että jokseenkin monelta osin vähän vanhakantaiinen ehkä jokseeenkin ja juuri tuosssa luin että 2/3 pojasta ei harrasta lukemista. Se on tyypilllistä ihmiseööe että aina pitäisi löytää syyyllinen jostakin, mutta sanon tähään että sen sijaan kun etsitäään syyllistä, tulisi etsiä ratkaisua ja sen ratkaisun löytämiseeksi on alkuun haluttava tunnistaa syyt ja tunnustaa ne. Sen jälkeeen alkaa prosessointi. Esim nuoreet ovat niin kypsymättömiä vielä tarvitsevat kompassia vanhemmilta kokeneemmilta ihmisiltä. Ideaalia ihanne yhteiskuntaa ei voi ollla koskaan olemassa, mutta sitä eii tulisi korvata lääkkeillä vaan puhumalla, kuuuntelemalla, ymmärtämälllä ja autttamalla.

Ideaaliyhteiskunnan korvaaminen lääkkeillä? Tuskin kukaan sellaista meinannutkaan. Lääkkeitäkin tarvitaan. Oli helvettiä nuorena kärsiä masennuksesta ilman lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enkä ikinä mitenkään ymmärrä sitä, miten lääke joka vähintäänkin haittaa seksielämää vähentämällä seksuaalista halukkuutta sekä seksistä saatua nautintoa voi auttaa yhtään kenenkään hyvinvointia, ainakaan kenenkään parisuhteessa elävän.

Ero seksielämässä on valtava entiseen nyt kun mies vihdoinkin pääsi niistä lääkkeistä eroon ja toivon melkein eniten ettei ikinä enää joudu uudestaan niitä aloittamaan.

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Minulla valitettavasti vaiva jäi pysyväksi. Kohta viidettä vuotta mennään ilman seksuaalisuutta, kiinnostusta seksiin ja tunnottoman al@pään kanssa. Asiassa ei mitään muutoksia.

Kaduttaa että edes koskaan käytin näitä lääkkeitä! En edes ollut ennen niitä mitenkään erityisen masentunut, se oli hyvin lievää. Nyt vasta masentaa, kun en koe minkäänlaista seksuaalista mielihyvää. Koen että elämäni on tämän asian takia pilalla.

Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi aloit syömään niitä lääkkeitä, jos kuitenkin olit vain lievästi masentunut? Kun kaikkihan tietävät, etteivät ne mitään onnenpillereitä ole. Kaikkiin keskivaikeisiinkaan ei suositella masis lääkitystä, riippuu niin paljon muusta hoidosta ja muutenkin masennuksen syistä.

Nimen omaaan nuo SYYT. Se ei minusta voi mennä ainakaan niin etttä kun yhteiskunnassa on esim resurssipulaaa ja nuoret joutuvat koulukiusatuiksi ja se korvataan lääkityksellä. Meilllä on hiton hieno yhteiskunta, erittäiin sivistynyt ja koulutustaso hemmetin hyvää ihan kaikillla pisa testien mittareillakin mitattuna. valitettavastii tuntuuu vain että jokseenkin monelta osin vähän vanhakantaiinen ehkä jokseeenkin ja juuri tuosssa luin että 2/3 pojasta ei harrasta lukemista. Se on tyypilllistä ihmiseööe että aina pitäisi löytää syyyllinen jostakin, mutta sanon tähään että sen sijaan kun etsitäään syyllistä, tulisi etsiä ratkaisua ja sen ratkaisun löytämiseeksi on alkuun haluttava tunnistaa syyt ja tunnustaa ne. Sen jälkeeen alkaa prosessointi. Esim nuoreet ovat niin kypsymättömiä vielä tarvitsevat kompassia vanhemmilta kokeneemmilta ihmisiltä. Ideaalia ihanne yhteiskuntaa ei voi ollla koskaan olemassa, mutta sitä eii tulisi korvata lääkkeillä vaan puhumalla, kuuuntelemalla, ymmärtämälllä ja autttamalla.

Elii minun teesini eli keskeinen väittteeni on tässä on se että tässä sivistyneeessä tietoyhteiskunnassa läääkeiden korvaajana tulisi ennemmmin toimia vanhempien ja kokeneempien ihmisten viisaudet ja opetukset ja oma alaoitteinen ryhtyminen pyrkiää avartamaan maaailmankatsomustaan ja oppimaan sekä edistämäään yhteiskuntaa.