Lue keskustelun säännöt.
Pöyristyin Hope-joululahjapuusta
04.12.2019 |
Mieheni kanssa on ollut tapana ostaa yksi Hope-puun joululahja joka vuosi ja näin meinasimme tehdä nytkin. Kunnes kävimme katsomassa tämän vuoden toiveita. Ensinnäkään, yhdessäkään, ei yhdessäkään lapussa ei ollut vain yhtä toivetta vaan kaksi, joissakin kolmekin. Ja ne toiveet, hyvänen aika! Toivottiin sekä merkkikaiuttimia että merkkihupparia. Tietokonetta ja lisäksi merkkihupparia. Paras oli kokonainen laskettelusetti ja sen lisäksi oli vielä toivottu samassa lapussa jotain muuta, en muista mitä koska tässä vaiheessa aloin jo epäillä koko hommaa vitsiksi. Siis, me ollaan keskiluokkainen perhe eikä ostella tällaisia lapsillemme joululahjaksi. Ei ole niin paljon rahaa, että perusjouluruokien ja - muistamisten lisäksi vielä laskettelusettikin menisi siinä sivussa. Jos se, että tällaisiin joululahjoihin ei ole varaa määrittelee perheen köyhäksi niin kyllä mekin ollaan köyhä perhe sitten. En silti kehtaisi noin arvokkaita tavaroita muilta pyydellä.
Kommentit (486)
Jeps ottakaa ne kalliit toiveet sieltä pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä Hope ollut se pulju, jossa oli jotain outoa kähmintää? Katosi parhaat tuotteet muihin käsiin vai mitä se oli?
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä Hope ollut se pulju, jossa oli jotain outoa kähmintää? Katosi parhaat tuotteet muihin käsiin vai mitä se oli?
Siellä oli välistä vetoa. Onkohan tutkinta edennyt, vai kuitattiinko vaan näiden huijareiden irtisanomisella.
Ystävä aikoinaan tutki eri avustusjärjestöjä ja kirpputoreja ja niiden rehellisyyttä. Kaikissa oli ns. välistä vetoa. Kaikkein vähiten Pelastusarmeijalla vietiin tavaraa henkilökunnan toimesta.
Mikähän puu se oli missä itse katselin kun toiveena jolla oli pyyhe. Ne muutkin oli vastaavaa. Masentavaa luettavaa sen puun laput oli. Tämä puu oli Jumbossa.
Pitääkö laskettelusetin seuraksi ostaa matkat rinteille, laskettelukoulutunnit ja hotelliyöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan toivoa voi - eri asia on se, toteutuuko toive. Joku on joskus sanonut, että kohtuuttomuuksissa tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on yksi lapsi, ainokaiseni. Ostan hänelle n. 50 eurolla joululahjoja. Tänä jouluna saattaa mennää hieman yli, koska lapsen ainoa toive on ollut Brion junarata ja ne ovat melko hintavia. Teen lyhennettyä työaikaa, joten palkkani on melko vähäinen. Valitettavasti en pysty osallistumaan joulupuukeräyksiin, koska "joulurahat" menee jouluruokiin ja oman lapsen lahjoihin. Pointti on se, että jos omalleni ostan n. 50 eurolla, niin tuntemattomalle voisin (rahatilanteen salliessa) ostaa n. 20-30 eurolla.
Miksi junarata pitää olla just Brion? Brion kanssa yhteensopivia halvempiakin löytyy, esim lidlissä on tosi edullisia ja silti laadukkaita junaratasettejä just myynnissä.
Pikkusiskoni toivoi koko lapsuutensa Baby Born -nukkea. Vaikka emme olleet köyhiä, vanhempamme eivät koskaan hankkineet hänelle sellaista. Vain jotain halpakopioita. Vuosi toisensa jälkeen siskoni toivoi juuri tuota tiettyä nukkea. Sai kaikkia muita lahjoja, joiden arvo varmasti ylitti nuken hinnan. Neljännesvuosisata myöhemmin siskoni on edelleen pahoillaan asiasta.
Täällä on useaan otteeseen esitetty, että ei meilläkään lapset saa hienoja juttuja ja että köyhän on tyytyminen huonompaan. Käytettyyn ja halpaan. Mietin, miltä se tuntuu, kun koko elämänsä katsoo sivusta, kun muut saavat niitä kaikkien haluamia asioita, ja itse ei koskaan. Eikä perheen taloudellinen tilanne ikinä ole lapsen syytä.
Itse mietin, että voisin ihan tällä ajatuksella ostaa jollekin teinille ne Nike Air Forcen tennarit, joita useampi oli paikallisessa ostoskeskuksessa toivonut. Että kerran elämässään saisi juuri sen asian, mitä eniten toivoo. Jos se antaisi tunteen, että kyllä minäkin ansaitsen hyviä asioita elämääni, ja että muut ihmiset haluavat minulle hyvää. Vähän toivoa. Sen toivon antaminen olisi minun paras joululahjani, joten ehkä teen sen. Tuskinpa kukaan yhdestä kenkäparista pilalle menee, vaikka tavoitteeni ei täyttyisikään.
Hyvää joulua ja joulumieltä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero köyhän ja keskituloisen perheen tuloissa ei ole Suomessa suuren suuri. Moni hankinta perustuu säästämiseen, oli se sitten matka tai laskettelusetti.
Ei köyhässä perheessä ole varaa lasketella eikä matkustella kun kaikki rahat menee elämiseen.
Koulun laskettelureissu kuljetuksineen, hissilippuineen ja välinevuokrineen maksoi 100 e, tähän vielä ruokarahaa päälle. Ei ollut varaa edes siihen kertaluontoisesti, edes yhdelle lapselle. Onneksi koulutoimi lopetti nämä reissut.
Minkä takia köyhän perheen lapsi sitten pyytää laskettelukamoja lahjaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero köyhän ja keskituloisen perheen tuloissa ei ole Suomessa suuren suuri. Moni hankinta perustuu säästämiseen, oli se sitten matka tai laskettelusetti.
Ei köyhässä perheessä ole varaa lasketella eikä matkustella kun kaikki rahat menee elämiseen.
Koulun laskettelureissu kuljetuksineen, hissilippuineen ja välinevuokrineen maksoi 100 e, tähän vielä ruokarahaa päälle. Ei ollut varaa edes siihen kertaluontoisesti, edes yhdelle lapselle. Onneksi koulutoimi lopetti nämä reissut.
Minkä takia köyhän perheen lapsi sitten pyytää laskettelukamoja lahjaksi?
Laittavat myyntiin ja vanhemmat ostaa rahalla kaljaa ja tupakkaa. Näinhän noilla tehdään, että pyydetään sitä kalleinta, jonka sit muuttaa rahaksi.
Nykyään on erilaista köyhyyttä, tavallaan. Omassa lapsuudessa ei ollut paljon rahaa, mutta vanhemmat osasivat sen vähän käyttää hyvin. Erilaisella köyhyydellä tarkoitan nykyajan kilpavarustelua, lasta saatetaan pahimmillaan kiusata, jos ei ole hienoa puhelinta tai tiettyä merkkiä. Ja kuten hyvin edellä sanottiin, vaikuttaa myös lapsen itsetuntoon. Työpaikallani on Hope-kuusi ja toiveet olivat kohtuullisia minusta. Toivottiin laavalamppua, lakanoita, haalaria, jne. Kallein toive oli Niken Air Force lenkkarit, jotka maksavat noin satasen. Mutta hyvät kengät maksavat usein sen satasen. Itse toteutin tämän toiveen, koska voi todellakin olla teinin joulun kohokohta.
Hopen arvion mukaan 100 000 lasta Suomessa elää köyhässä perheessä. Se on iso määrä eikä köyhyys ole oma valinta. Toki joku pleikkari on kallis toive, sen voisi ostaa käytettynä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerään aina kolme kalleinta toivetta puusta pois
miksi? Et ilmeisesti aio ostaa näitä? Tuohan on todella törkeää.
Itse mietin sitä, että eivätkö sukulaiset voisi kerätä yhdessä pottia kalliimpia lahjoja varten. Tietysti voi olla, ettei sukulaisilla ole varaa tai välit ovat huonot. Tai vanhemmat kieltävät toivomasta kallista lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi Hopelle enää mitään. Meidän paikkakunnalla ainakin jakavat avustuksia ihan väärille ihmisille, sellaisille jotka eivät todellakaan ole vähävaraisia. Olen vierestä touhua seurannut ja ihmetellyt, missä ne oikeasti apua tarvitsevat lapsiperheet ovat. Sanon vaan, että sylettää katsoa kuinka eräskin mamma saa Hopelta vuosi toisensa jälkeen aivan hirvittävästi tavaraa lapsilleen, vaikka hän käy töissä (hyvä palkka, hyvä auto), ja on ostellut lapsille sähköskuutteja, merkkivaatteita, uudet puhelimet, tietokoneet... Perheessä ei siis ole mitään sairauttakaan tai muuta vastoinkäymistä, tiedän kun tuttuja ovat. Nyt tämä mamma on valittu Hopen erityisavustettavaksi eli lapset saavat tavallista hienommat jutut Hopelta tänä jouluna :) eli todellakaan en enää mitään anna Hopen hyväksi, en koskaan.
Sama mamma ruinaa kaikki mahdolliset avustukset joka paikasta, mistä vain irtoaa. Siellä jää aina joku oikeasti tarvitseva ilman esimerkiksi joulun ruokakassia kun mamma kurvaa paikalle. En tajua miten kehtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerään aina kolme kalleinta toivetta puusta pois
miksi? Et ilmeisesti aio ostaa näitä? Tuohan on todella törkeää.
näitä kuspäitä valitettavasti tästä maasta löytyy, eikä tuo pösilö ole ainoa laatuaan.
Itse en ole koskaan osallistunut tuohon joululahjapuu keräykseen. Olen matalapalkkainen yksineläjä, eli ne joilla on ylimääräistä rahaa voivat puolestani osallistua. Itse laitoin rahaa veteraaneille ja kummilapselle ostin vähän arvokkaamman hyvinvointiin liittyvän lahjan johon olin säästänyt rahaa pitkin vuotta. Nuo saa riittää. En pysty ottamaan vastuuta vieraiden lasten/nuorten lahjatoiveista, kun omassakin elämässä joutuu tekemään budjetteja ja laskemaan euroja.
Kauas on menty niistä ajoista, kun lapsi joutui kulkemaan huppu päässä jouluostoksilla, kun pelotti törmätä luokkakavereihin. Muutamana jouluna maksettiin ruoat maksusitoumuksella, kun rahat ei kitsastelusts huolimatta riittäneet.
T:Työttömän, sairaan yh:n lapsi, joka arvostaa yhdessäoloa
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä Hope ollut se pulju, jossa oli jotain outoa kähmintää? Katosi parhaat tuotteet muihin käsiin vai mitä se oli?
Tuota välistä vetoa tapahtuu aika paljonkin. Vanhempieni paikkakunnalla on kierrätyskeskus, jossa työskentelee kaksi keski-ikäistä naista. Ihmiset ihmettelevät miksi siellä on myynnissä kuukaudesta toiseen samoja vanhoja tavaroita ja vaatteita, vaikka ihmiset tuovat sinne "uutta" tavaraa. Vahva epäilys on, että rouvat vetävät välistä, myyvät ja pistävät rahat omaan taskuun.
Itse vein jokin aika sitten hyväntekeväisyyttä harjoittavan puljun tiskille kassillisen vaatteita. Seassa oli lähes käyttämättömiäkin. Myyjätytön ilme kirkastui sen verran paljon, että tuli väkisinkin mieleen, että kukahan tuomiani vaatteita päivän päätteeksi mahtaa sovittaa.
Mielestäni on hyvä, että lapussa lukee, mitä toivotaan. Olen ostanut teinitytölle meikkejä ja puhdistusaineita, Hesen lahjakortteja pojalle, pikkulapsille leluja, mutta juuri teineille on vaikea ostaa jos ei tiedä mitä toivotaan.
Ymmärrettävää että toivotaan öky-juttuja, vaikkei se ihan ok mielestäni olekaan! Mieluiten ostan jatkossa juuri teini-ikäiselle jotain mikä auttaa osallistumaan muiden ikäistensä kanssa olemiseen. Asutaan paikkakunnalla, jossa osa nuorista huristelee mopoautoilla ja koppimönkkäreillä, harrastaa kalliita juttuja ja pelaa PC-pelejä uusimman ja nopeimman tekniikan koneilla. Sydäntä raapii että joku jää porukasta pelkän taloudellisen mahdottomuuden takia.
Tänä vuonna skippaan joulupuun, kun osallistuin ensi- ja turvakotien keräykseen. Ostin suklaata, kahvia, teetä, kaakaota, suihkugeeliä, mysliä yms.
Kerään aina kolme kalleinta toivetta puusta pois