Perheensisäinen adoptio

ja niin se vain on, että molemmilta juridisilta vanhemmilta vaaditaan suostumus. Eli jos isyys on tunnustettu, on isältä oltava lupa adoptioon. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että isän juridinen suhde lapseen kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen katkeaa samalla hetkellä kun aviomiehesi hänet adoptoi eikä tällaista muutosta voida tehdä ilman asianosaisten suostumusta. Myös lapselta kysytään, jos hän on riittävän kypsä. Yksinhuoltajuus ei vaikuta asiaan.



Biologisen isän velvollisuus maksaa elatusmaksuja loppuu tietenkin myös samalla hetkellä, samoin lapsen perintöoikeus biologiseen isäänsä poistuu, eli taloudellisesti sis. adoptio saattaisi olla biologiselle isälle hyvä diili. Mutta talous on aika pieni faktori näissä kysymyksissä usein.



Onnea pyrintöihin!

Prosessi alkamassa. Ja juuri niinkuin zel sanoi, ainoastaan, että biologisella vanhemmalla ei tietenkään ole lapseen oikeuksia vain velvollisuuksia.



Talous oli meillä nimenomaan suurin motivoiva tekijä. Biologinen siittäjä nimittäin ei ole mitään muuta ajatellutkaan, eikä lastani edes kunnolla tavannut,



Mikäli haluat vaihtaa kokemuksia, voitaisiin sähköpostitse kirjoitella?

Tämä tulee olemaan varmana meidänkin perheessä joskus ajakohtainen asia. Poikani ei ole missään tekemisissä biologisen isänsä kanssa, eikä ole tätä koskaan tavannut. Isyys on kyllä käräjien kautta selvitelty, mutta ei se mies ole osa meidän elämää, eikä tule olemaan. Elatusmaksutkin tulee kelalta.

Poikani pitää nykyistä miestäni isänään ja olemme puhuneet siitä, että jos hän joskus adoptoisi pojan. Suurin pelkoni on toki se, että lapsen biologinen isä ei ihan vaan v*ttuillakseen suostuisi siihen.. Tahtoisin luottaa siihen, että tässä katsottaisiin kokonaisuutta, koska eihän se mies ole koskaan ollut lapseni kanssa tekemisissä.. mutta on vaikea luottaa oikeusjärjestelmään..



Eikös näissä perheen sisäisissä adoptioissa ole joku sellainen, että pitää olla ollut vuosi naimisissa, ennen kun prosessia voi edes laittaa käyntiin?