Kuinka monta teistä muistaa lapsena kuulleensa sanonnan vanhemmiltaan
”Ei voi sattua jos ei tule verta”
Nykyaikana enään varmaan kukaan ei käytä tuota mutta miten ennen, oliko yleistä?
Kommentit (13)
En kanssa ole kuullut edes.
T. 90-luvulla syntynyt (itsekin äiti nykyään ja ei tulisi mieleenkään sanoa omille lapsille niin)
Enpä ole kuullut koskaan kenenkään suusta.
En mä tiedä tuosta, mutta kun minua lapsena sattui ja itkin isän mielestä liian vähäisestä syystä, hänen kommenttinsa kuului aina: lopeta se rääkyminen tai saat kohta todellisen syyn rääkyä.
Semmosta. Varsinkin nyt kun itsellä on lapsia hätkähdyttää se, miten täysin vailla empatiaa voi aikuinen ihminen olla.
En muista kuulleeni koskaan aikaisemmin.
No, ei tota kukaan vanhempi sanonut, mutta kavereiden kesken tuollaisia hoettiin lapsena ja nuorena ihan vaan vitsillä. 70-luvun lopussa syntynyt.
"Ootahan kun tulet äidiksi"
Jep jep. Terveisin, 40v vela.
Vierailija kirjoitti:
No, ei tota kukaan vanhempi sanonut, mutta kavereiden kesken tuollaisia hoettiin lapsena ja nuorena ihan vaan vitsillä. 70-luvun lopussa syntynyt.
Sama täällä. Myöhemmällä iällä osin tästäkin johtuen tajusin että työkaverit, ja yleensäkin samalle alalle päätyneet ihmiset on varmaan kaikki ikuisia pikkupoikia ja -tyttöjä luonteeltaan. Eikä haittaa, tuollainen hurtti huumori vaan piristää päivää.
Minullekin on sanottu tuota muutamisen kerran kun olen ollut pieni vaikka tilanteessa jossa olen kaatunut ja alkanut huutoitkeä niin isäni sanoi juuri noin.
Äiti ei käyttänyt kumpaakaan hokemaa. Isän mielestä äiti oli lammas.
Toinen oli jos kaaduin oli ”löysitkö markan”
-90 luvulla syntynyt .
En ole koskaan kuullut. Sen sijaan tutuksi tuli esim. "sulla on pohjatuuli nokkas alla" ja "itku pitkästä ilosta" ja "pennissä on miljoonan alku" ja "kun on paikka paikan päällä niin on markka markan päällä".
vm. -75
Ensimmäisen kerran tuollaisen sanonnan nyt kuulin. Olen 50-luvulla syntynyt.
Pyydä että äiti ostaa, sehän tässä pankinpäällä istu, HÄIVY.
Tulin kaverin hautajaisista, itkin ja äitini tokaisi että "kyllä se on hyvä kun sulla on noita vastoinkäymisiä, että oppisit elämästä vähän".
Umpityhmä maalaisakka, lällättelijä äiti. Kai siinä taustalla joku luterilainen "kärsimys jalostaa", vaikka ei jalosta, ainoastaan typistää ja tukahduttaa.
En ole ikinä kuullut moista sanontaa ja luenkin siitä vasta ensimmäisen kerran.