Anttiparka jo vähän säälittää

En pidä Antti Rinteestä yhtään. Tulin kuitenkin ajatelleeksi sitä, millaista hänen elämänsä on nyt, kun hän ei enää olekaan pääministeri. Ihmiset eivät automaattisesti enää nyökkää hänelle kunnioittavasti, eikä häntä esitellä missään pääministeriksi. Hän ei enää voi huudella kotiovelta rouvalleen, että pääministeri tuli kotiin. Nukkumaan mennessä vaimo ei enää kuiskaile humoristisesti hyviä öitä herra pääministerille. Ulkomaalaisten kyselyihin on nolo vastata, miksi oli pääministerinä vain puoli vuotta, ja entiset hallintoalamaiset tähyilevät ihan muita ihmisiä. Omantunnon kanssa on painittava samaan aikaan, kun potkii omia nilkkojaan ja pohtii niitä virheitä, joita ei olisi pitänyt mennä tekemään. Ihana vallantunne on mennyttä. Ovet eivät aukene entiseen malliin.

No, eipä Antti toisaalta ole ainut potkut saanut ihminen tässä maassa. Antilla on edelleen pullat hyvin uunissa: pääministerin 17000 euron palkkio putoaa reilusti, mutta pahimmillaankin vain 7500 euroon kuukaudessa; mustalla autollakin saa ajaa edelleen, mutta se pitää tilata joka keikkaa varten erikseen. Eikä niistä lounaista tarvitse edelleenkään maksaa itse. Kavereita löytyy.