Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä lakia, jonka mukaan jo 12-v. saisi päättää eron jälkeen, haluaako tavata etävanhempaansa vai ei.
02.12.2019 |
Eihän tuon ikäisten eikä vanhempienkaan teinin anneta määrätä elämänsä isoista valinnoista vielä. Vanhemmathan ovat vastuussa lapsistaan ja näkevät usein paremmin, mikä on lapselle hyväksi pitkällä tähtäimellä.
Miksi siis teinillä pitäisi olla oikeus eron jälkeen päättää, huvittaako nyt tällä viikolla tai viikonloppuna mennä isälle/äidille. Pahimmassa tapauksessahan nuoresta tulee perheen kingi tai prinsessa, jonka pillin mukaan vanhemmat joutuvat tanssimaan. Sekö muka on nuoren etu?
Voisiko joku avata tätä asiaa, joka sotii täysin oikeustajuani vastaan??
Kommentit (30)
Jaa. Itse olisin toivonut saavani päättää jo monta vuotta ennen 12 vuoden ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on asia, mikä valitettavasti aiheuttaa helposti kilpavarustelua vanhempien välillä ja sitä, että normaalia kasvatusta sääntöineen ja rajoineen ei teinille voi antaa. Jos jompikumpi vanhemmista siis haluaa teiniä ns lahjoa puolelleen.
Mielestäni on hyvä, että lapsi voi itse päättää mutta kenties niin, että jos haluaa tapaamiset täysin lopettaa, se olisi perusteltava tai jotain. En tiedä aukotonta ratkaisua, mutta näen ongelmia kyllä nykyisessä toimintatavassa myös.
Eikös siinä ole peiliin katsomisen paikka jos lapsi ei halua tavata?
Noh, teini-ikä on varsin erikoista aikaa. Hyvätkin välit voivat muuttua hetkessä huonoksi, jos toisen vanhemman luona on vaikka löysemmät säännöt. Itse olen ihan ydinperheessä, mutta voin kuvitella kyllä, että meidän teini juoksisi kiljuen toisen vanhemman luokse välillä, kun hän oikein suuttunut on jostain, vaikkapa siitä ettei nyt saanutkaan jotain haluamaansa vaatetta tai kotiintuloaika on liian tiukka.
Juuri tämä. Siskon 14v poika esimerkiksi halusi olla yötä tyttöystävän luona. Sisko ei suostunut, poika ilmoitti muuttavansa isälleen (isää ei paljon kiinnostanut, missä poika luuhasi). Noh, kuukauden oli isällään, kunnes totesi, että siskon luona on kuitenkin parempi, kun on aina tarjolla hyvää kotiruokaa, harrastuskyydit toimivat, koulunkäynnistä huolehdittiin jne. Mutta tuollaisia ne teinit voivat olla, kun oikein kuohuu.
Tämähän juuri todistaa, että mitään vaaraa tai ongelmaa ei oikeasti ole. Teini voi tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä mielenosoituksina. Sellaiset teinit jotka pystyvät katkaisemaan välit vanhempaan tuosta vaan on harvassa, kyllä se tapahtuu pitkällisen etääntymisen seurauksena josta vanhempi on vastuussa.
Mutta teinin oikkuja ei oikeasti systeemin pitäisi mahdollistaa. Asuinpaikan muutos ei pitäisi olla vain ilmoitusasia teinin osalta. Se ei oikein toimi, että vanhemmat eivät uskalla pistää rajoja teinille pelossa, että tämä häipyy. Ongelmaa ei tietysti ole, jos molemmat vanhemmat ovat vastuullisia kasvattajia, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Mutta aika harva vanhempi lopulta pystyy täysin järkevään vanhemmuuteen exän kanssa, aina siinä jotain jännitteitä tuppaa olemaan.
Helposti käy niin että teini valitsee sen vanhemman jolla on löysemmät säännöt, ei kotiintuloaikoja tai läksyjen tekemisen pakkoa, alkoholi ja tupakkakin voi olla ok.
Nimimerkki Vierestä seurannut
Kukahan näitä teinejä pakottaisi tapaamaan etävanhempaansa, jos he itse eivät tätä halua tavata? Poliisi, lastensuojelu? Kaikilla on yllin kyllin töitä muutenkin, että mitään etävanhempien yökyliä ennättäisi varmistelemaan.
Vanhemmilla ollut 12v aikaa luoda hyvä suhde lapseen. Jos teini ei halua etälle, voi etä katsoa peiliin. Ikävillä pakkotapaamisilla on oltava joku takaraja. 12v pakkotapaamiset on aika pitkä aika kärsittäväksi, jos etän luona paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on asia, mikä valitettavasti aiheuttaa helposti kilpavarustelua vanhempien välillä ja sitä, että normaalia kasvatusta sääntöineen ja rajoineen ei teinille voi antaa. Jos jompikumpi vanhemmista siis haluaa teiniä ns lahjoa puolelleen.
Mielestäni on hyvä, että lapsi voi itse päättää mutta kenties niin, että jos haluaa tapaamiset täysin lopettaa, se olisi perusteltava tai jotain. En tiedä aukotonta ratkaisua, mutta näen ongelmia kyllä nykyisessä toimintatavassa myös.
Eikös siinä ole peiliin katsomisen paikka jos lapsi ei halua tavata?
Noh, teini-ikä on varsin erikoista aikaa. Hyvätkin välit voivat muuttua hetkessä huonoksi, jos toisen vanhemman luona on vaikka löysemmät säännöt. Itse olen ihan ydinperheessä, mutta voin kuvitella kyllä, että meidän teini juoksisi kiljuen toisen vanhemman luokse välillä, kun hän oikein suuttunut on jostain, vaikkapa siitä ettei nyt saanutkaan jotain haluamaansa vaatetta tai kotiintuloaika on liian tiukka.
Juuri tämä. Siskon 14v poika esimerkiksi halusi olla yötä tyttöystävän luona. Sisko ei suostunut, poika ilmoitti muuttavansa isälleen (isää ei paljon kiinnostanut, missä poika luuhasi). Noh, kuukauden oli isällään, kunnes totesi, että siskon luona on kuitenkin parempi, kun on aina tarjolla hyvää kotiruokaa, harrastuskyydit toimivat, koulunkäynnistä huolehdittiin jne. Mutta tuollaisia ne teinit voivat olla, kun oikein kuohuu.
Tämähän juuri todistaa, että mitään vaaraa tai ongelmaa ei oikeasti ole. Teini voi tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä mielenosoituksina. Sellaiset teinit jotka pystyvät katkaisemaan välit vanhempaan tuosta vaan on harvassa, kyllä se tapahtuu pitkällisen etääntymisen seurauksena josta vanhempi on vastuussa.
Mutta teinin oikkuja ei oikeasti systeemin pitäisi mahdollistaa. Asuinpaikan muutos ei pitäisi olla vain ilmoitusasia teinin osalta. Se ei oikein toimi, että vanhemmat eivät uskalla pistää rajoja teinille pelossa, että tämä häipyy. Ongelmaa ei tietysti ole, jos molemmat vanhemmat ovat vastuullisia kasvattajia, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Mutta aika harva vanhempi lopulta pystyy täysin järkevään vanhemmuuteen exän kanssa, aina siinä jotain jännitteitä tuppaa olemaan.
Onko tässä nyt ajatuksena antaa teinille itsemääräämisoikeutta vai ei? Jos on, niin autonomia määritelmällisesti sisältää oikeuden tehdä päätöksiä tyhmistä syistä. Sille on varmaan asetettava rajoitteita, jos teini vaihtelee kotia jatkuvasti eikä vain pari kertaa kokeiluna, jottei normaali elämä käy vaikeaksi.
Vanhempi joka pelkää teinin oikkujen vuoksi rajojen asettamista pelkää niitä ilman toiselle vanhemmalle muuttamisen pelotettakin. Teinihän nimenomaan kaipaa rajoja ja turvallisuutta, siitä tuo ylempänä kerrottu tapauskin kertoo. Lapset ja myös teinit tietävät pohjimmiltaan kyllä mikä heille on parhaaksi ja haluavat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Helposti käy niin että teini valitsee sen vanhemman jolla on löysemmät säännöt, ei kotiintuloaikoja tai läksyjen tekemisen pakkoa, alkoholi ja tupakkakin voi olla ok.
Nimimerkki Vierestä seurannut
Näin ei käy jos toisessa kodissa on sääntöjen lisäksi luotettava ja hyvä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on asia, mikä valitettavasti aiheuttaa helposti kilpavarustelua vanhempien välillä ja sitä, että normaalia kasvatusta sääntöineen ja rajoineen ei teinille voi antaa. Jos jompikumpi vanhemmista siis haluaa teiniä ns lahjoa puolelleen.
Mielestäni on hyvä, että lapsi voi itse päättää mutta kenties niin, että jos haluaa tapaamiset täysin lopettaa, se olisi perusteltava tai jotain. En tiedä aukotonta ratkaisua, mutta näen ongelmia kyllä nykyisessä toimintatavassa myös.
Eikös siinä ole peiliin katsomisen paikka jos lapsi ei halua tavata?
Noh, teini-ikä on varsin erikoista aikaa. Hyvätkin välit voivat muuttua hetkessä huonoksi, jos toisen vanhemman luona on vaikka löysemmät säännöt. Itse olen ihan ydinperheessä, mutta voin kuvitella kyllä, että meidän teini juoksisi kiljuen toisen vanhemman luokse välillä, kun hän oikein suuttunut on jostain, vaikkapa siitä ettei nyt saanutkaan jotain haluamaansa vaatetta tai kotiintuloaika on liian tiukka.
Juuri tämä. Siskon 14v poika esimerkiksi halusi olla yötä tyttöystävän luona. Sisko ei suostunut, poika ilmoitti muuttavansa isälleen (isää ei paljon kiinnostanut, missä poika luuhasi). Noh, kuukauden oli isällään, kunnes totesi, että siskon luona on kuitenkin parempi, kun on aina tarjolla hyvää kotiruokaa, harrastuskyydit toimivat, koulunkäynnistä huolehdittiin jne. Mutta tuollaisia ne teinit voivat olla, kun oikein kuohuu.
Tämähän juuri todistaa, että mitään vaaraa tai ongelmaa ei oikeasti ole. Teini voi tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä mielenosoituksina. Sellaiset teinit jotka pystyvät katkaisemaan välit vanhempaan tuosta vaan on harvassa, kyllä se tapahtuu pitkällisen etääntymisen seurauksena josta vanhempi on vastuussa.
Mutta teinin oikkuja ei oikeasti systeemin pitäisi mahdollistaa. Asuinpaikan muutos ei pitäisi olla vain ilmoitusasia teinin osalta. Se ei oikein toimi, että vanhemmat eivät uskalla pistää rajoja teinille pelossa, että tämä häipyy. Ongelmaa ei tietysti ole, jos molemmat vanhemmat ovat vastuullisia kasvattajia, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Mutta aika harva vanhempi lopulta pystyy täysin järkevään vanhemmuuteen exän kanssa, aina siinä jotain jännitteitä tuppaa olemaan.
Rajattomuus juurikin on ongelma monella vanhemmalla. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, jos kotona on vain hyvä olla.
Rajat tuo turvaa ja niitä koetellaan teininä, aivan kuten koiranpentukin uhmaa teininä, mutta voihan sen koiran silti opettaa kulkemaan vieressä ilman hihnaa.
Eikä päde vain lapsiin, koiriin vaan ihan aikuisiin ihmisiinkin, luultavasti se mikä toimii sinulle toimii myös teinille eli ne järkevät rajat ja perustellut yhdessä sovitut rajat, harvempi on diktatuurin alla tyytyväinen eikä välinpitämättömyyskään sitä turvaa tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on asia, mikä valitettavasti aiheuttaa helposti kilpavarustelua vanhempien välillä ja sitä, että normaalia kasvatusta sääntöineen ja rajoineen ei teinille voi antaa. Jos jompikumpi vanhemmista siis haluaa teiniä ns lahjoa puolelleen.
Mielestäni on hyvä, että lapsi voi itse päättää mutta kenties niin, että jos haluaa tapaamiset täysin lopettaa, se olisi perusteltava tai jotain. En tiedä aukotonta ratkaisua, mutta näen ongelmia kyllä nykyisessä toimintatavassa myös.
Eikös siinä ole peiliin katsomisen paikka jos lapsi ei halua tavata?
Noh, teini-ikä on varsin erikoista aikaa. Hyvätkin välit voivat muuttua hetkessä huonoksi, jos toisen vanhemman luona on vaikka löysemmät säännöt. Itse olen ihan ydinperheessä, mutta voin kuvitella kyllä, että meidän teini juoksisi kiljuen toisen vanhemman luokse välillä, kun hän oikein suuttunut on jostain, vaikkapa siitä ettei nyt saanutkaan jotain haluamaansa vaatetta tai kotiintuloaika on liian tiukka.
Juuri tämä. Siskon 14v poika esimerkiksi halusi olla yötä tyttöystävän luona. Sisko ei suostunut, poika ilmoitti muuttavansa isälleen (isää ei paljon kiinnostanut, missä poika luuhasi). Noh, kuukauden oli isällään, kunnes totesi, että siskon luona on kuitenkin parempi, kun on aina tarjolla hyvää kotiruokaa, harrastuskyydit toimivat, koulunkäynnistä huolehdittiin jne. Mutta tuollaisia ne teinit voivat olla, kun oikein kuohuu.
Tämähän juuri todistaa, että mitään vaaraa tai ongelmaa ei oikeasti ole. Teini voi tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä mielenosoituksina. Sellaiset teinit jotka pystyvät katkaisemaan välit vanhempaan tuosta vaan on harvassa, kyllä se tapahtuu pitkällisen etääntymisen seurauksena josta vanhempi on vastuussa.
Mutta teinin oikkuja ei oikeasti systeemin pitäisi mahdollistaa. Asuinpaikan muutos ei pitäisi olla vain ilmoitusasia teinin osalta. Se ei oikein toimi, että vanhemmat eivät uskalla pistää rajoja teinille pelossa, että tämä häipyy. Ongelmaa ei tietysti ole, jos molemmat vanhemmat ovat vastuullisia kasvattajia, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Mutta aika harva vanhempi lopulta pystyy täysin järkevään vanhemmuuteen exän kanssa, aina siinä jotain jännitteitä tuppaa olemaan.
Onko tässä nyt ajatuksena antaa teinille itsemääräämisoikeutta vai ei? Jos on, niin autonomia määritelmällisesti sisältää oikeuden tehdä päätöksiä tyhmistä syistä. Sille on varmaan asetettava rajoitteita, jos teini vaihtelee kotia jatkuvasti eikä vain pari kertaa kokeiluna, jottei normaali elämä käy vaikeaksi.
Vanhempi joka pelkää teinin oikkujen vuoksi rajojen asettamista pelkää niitä ilman toiselle vanhemmalle muuttamisen pelotettakin. Teinihän nimenomaan kaipaa rajoja ja turvallisuutta, siitä tuo ylempänä kerrottu tapauskin kertoo. Lapset ja myös teinit tietävät pohjimmiltaan kyllä mikä heille on parhaaksi ja haluavat sitä.
Tarkoittaa tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960619
Lapsen tahdon huomioon ottaminen
Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
Lapsen vastustuksen merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa.
Tämähän juuri todistaa, että mitään vaaraa tai ongelmaa ei oikeasti ole. Teini voi tehdä lyhytnäköisiä päätöksiä mielenosoituksina. Sellaiset teinit jotka pystyvät katkaisemaan välit vanhempaan tuosta vaan on harvassa, kyllä se tapahtuu pitkällisen etääntymisen seurauksena josta vanhempi on vastuussa.