Vaativa 3v. HELP

Hänellä nyt vaan on tuollainen temperamentti. Se ei ole mikään sairaus tai ongelma, vaikka toki raskasta.

Meidänkin tytär on ollut tuollainen, yhdistelmä suunnilleen hankalimpia temperamenttipiirteitä yhdessä ihmisessä. Mutta pystyn ymmärtämään, koska tiedän mistä hän on nämä piirteet perinyt: minulta. Poika taas on tullut rauhalliseen isäänsä, ja on ollut aina äärihelppo lapsi.

Mutta joo, sekä minä että tyttäreni ollaan hankala yhdistelmä seuraavia, ja kyllähän se raskasta on vanhemmille ja myös itselle. Mutta iän myötä sentään helpottaa siinä mielessä, että vaikea tyyppi oppii pitämään mölyt sisällään ja kärsii vain itse, ei enää niin paljon ulkomaailma:

- varautunut suhtautuminen uuteen 

- perus pahantuulinen tunnemaailma, tunneilmaisu hyvin voimakasta

- alhainen ärsytyskynnys

- erittäin matala sopeutuvuus / joustavuus (äänekäs raivari muutoksista ja siirtymistä)

- hyvin alhainen rytmisyys

- erittäin sensitiivinen sekä ulkoisille ärsykkeille että omille tuntemuksille

- korkea aktiivisuus (ei jaksa yhtään tylsyyttä, pitkästyy helposti)

Kolmevuotiaalle olisi tärkeää olla tärkeä. Sen sijaan että hätyytät helmoista "äiti tekee nyt ruokaa" voisit kokeilla "Meidän pitäisi nyt laittaa ruokaa, tulepa apuun".

3v voi hyvin leikellä askartelusaksilla nakkeja tai salaattiaineksia. Tai kattaa pöytää. Hän tarvitsee varmuutta, että on yhä tarpeellinen joten kiitä avusta.

Kieltäminen on turhaa, se tekeminen pitää kanavoida.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä nyt vaan on tuollainen temperamentti. Se ei ole mikään sairaus tai ongelma, vaikka toki raskasta.

Meidänkin tytär on ollut tuollainen, yhdistelmä suunnilleen hankalimpia temperamenttipiirteitä yhdessä ihmisessä. Mutta pystyn ymmärtämään, koska tiedän mistä hän on nämä piirteet perinyt: minulta. Poika taas on tullut rauhalliseen isäänsä, ja on ollut aina äärihelppo lapsi.

Mutta joo, sekä minä että tyttäreni ollaan hankala yhdistelmä seuraavia, ja kyllähän se raskasta on vanhemmille ja myös itselle. Mutta iän myötä sentään helpottaa siinä mielessä, että vaikea tyyppi oppii pitämään mölyt sisällään ja kärsii vain itse, ei enää niin paljon ulkomaailma:

- varautunut suhtautuminen uuteen 

- perus pahantuulinen tunnemaailma, tunneilmaisu hyvin voimakasta

- alhainen ärsytyskynnys

- erittäin matala sopeutuvuus / joustavuus (äänekäs raivari muutoksista ja siirtymistä)

- hyvin alhainen rytmisyys

- erittäin sensitiivinen sekä ulkoisille ärsykkeille että omille tuntemuksille

- korkea aktiivisuus (ei jaksa yhtään tylsyyttä, pitkästyy helposti)

Kiitos tästä! Juuri tuollainen meidän poika on. Minkä ikäinen sinun tyttäresi on nyt? -ap

Vierailija kirjoitti:

Kolmevuotiaalle olisi tärkeää olla tärkeä. Sen sijaan että hätyytät helmoista "äiti tekee nyt ruokaa" voisit kokeilla "Meidän pitäisi nyt laittaa ruokaa, tulepa apuun".

3v voi hyvin leikellä askartelusaksilla nakkeja tai salaattiaineksia. Tai kattaa pöytää. Hän tarvitsee varmuutta, että on yhä tarpeellinen joten kiitä avusta.

Kieltäminen on turhaa, se tekeminen pitää kanavoida.

On tuotakin yritetty mutta usein sekoittaa ruokaa sen 10sek ja sanoo haluan pois. :( voin toki yrittää uudelleen. Ja yritetty on muistaa kehua kun välillä jokin juttu sujuukin ihan ok. -ap

Mun tytär oli pienenä hyvin samanlainen. Siihen auttoi aika jossakin määrin. Vaatii edelleen teininä hyvin paljon huomiota ja on todettu ns. vaativaksi luonteeksi. Se on valitettavasti synnynnäinen luonteenpiirre, jolle ei ole paljon tehtävissä. Ikävä kyllä tyttäreni oireilee nyt masennusta.

En tiedä, mikä voisi olla avuksi teille, mutta yksi asia tulee mieleen. Tiedän, että lapsesi saa varmasti huomiota tarpeeksi, jo ihan käyttäytymisensä takia, mutta jospa vielä yrittäisitte antaa joka päivä hänelle hetken jakamatonta huomiota. Puoli tuntia lukemista, hassuttelua, juttelemista. Nopeita ratkaisuja tuskin on, mutta ei tuosta haittaakaan voi olla.

Sitten se, että olkaa nyt tiukkoja käyttäytymisen suhteen. Se on kuitenkin vielä helpompaa pienen kanssa. Itse pystyin toisissa asioissa pitämään pääni tyttären ollessa puenempi ja ne asiat toimivat edelleen hyvin, mutta ne missä annoin periksi... No, ovat rempallaan edelleen.

Munkin tytär on aina käyttäytynyt hyvin perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Laiha lohtu, mutta parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmevuotiaalle olisi tärkeää olla tärkeä. Sen sijaan että hätyytät helmoista "äiti tekee nyt ruokaa" voisit kokeilla "Meidän pitäisi nyt laittaa ruokaa, tulepa apuun".

3v voi hyvin leikellä askartelusaksilla nakkeja tai salaattiaineksia. Tai kattaa pöytää. Hän tarvitsee varmuutta, että on yhä tarpeellinen joten kiitä avusta.

Kieltäminen on turhaa, se tekeminen pitää kanavoida.

On tuotakin yritetty mutta usein sekoittaa ruokaa sen 10sek ja sanoo haluan pois. :( voin toki yrittää uudelleen. Ja yritetty on muistaa kehua kun välillä jokin juttu sujuukin ihan ok. -ap

Meillä vastaava lapsi oppi tekemään noita asioita juuri tuolleen ensin 10 sek, sitten 2 minuuttia, sitten 5 minuuttia... kun vaan pysyi positiivisena ja osallisti.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär oli pienenä hyvin samanlainen. Siihen auttoi aika jossakin määrin. Vaatii edelleen teininä hyvin paljon huomiota ja on todettu ns. vaativaksi luonteeksi. Se on valitettavasti synnynnäinen luonteenpiirre, jolle ei ole paljon tehtävissä. Ikävä kyllä tyttäreni oireilee nyt masennusta.

En tiedä, mikä voisi olla avuksi teille, mutta yksi asia tulee mieleen. Tiedän, että lapsesi saa varmasti huomiota tarpeeksi, jo ihan käyttäytymisensä takia, mutta jospa vielä yrittäisitte antaa joka päivä hänelle hetken jakamatonta huomiota. Puoli tuntia lukemista, hassuttelua, juttelemista. Nopeita ratkaisuja tuskin on, mutta ei tuosta haittaakaan voi olla.

Sitten se, että olkaa nyt tiukkoja käyttäytymisen suhteen. Se on kuitenkin vielä helpompaa pienen kanssa. Itse pystyin toisissa asioissa pitämään pääni tyttären ollessa puenempi ja ne asiat toimivat edelleen hyvin, mutta ne missä annoin periksi... No, ovat rempallaan edelleen.

Munkin tytär on aina käyttäytynyt hyvin perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Laiha lohtu, mutta parempi niin.

Jakamatonta huomiota saa kotipäivinä nyt jo tunteja. Mitä enemmän saa, sitä enemmän myös vaatii. Isovanhemmat on kans uupuneita jos ollaan kylässä koska he eivät jotenkin raaski sanoa ei kun vaatii leikkeihin vaan sitten leikitään aamusta iltaan.

Ollaan heidän mielestä kuulemma liian tiukkoja kun lopeteaan ruokailu jos kiljuu pöydässä muiden puheen päälle yms. mutta jos ei kielletä niin on ihan mahdoton. Ei suostuis enää millään kotona nukkumaan päikkäreitä mutta väsyneenä pahat piirteet vaan korostuu. Raskasta on mutta helpottavaa kuulla jos jollain muulla samanlaista.  -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä nyt vaan on tuollainen temperamentti. Se ei ole mikään sairaus tai ongelma, vaikka toki raskasta.

Meidänkin tytär on ollut tuollainen, yhdistelmä suunnilleen hankalimpia temperamenttipiirteitä yhdessä ihmisessä. Mutta pystyn ymmärtämään, koska tiedän mistä hän on nämä piirteet perinyt: minulta. Poika taas on tullut rauhalliseen isäänsä, ja on ollut aina äärihelppo lapsi.

Mutta joo, sekä minä että tyttäreni ollaan hankala yhdistelmä seuraavia, ja kyllähän se raskasta on vanhemmille ja myös itselle. Mutta iän myötä sentään helpottaa siinä mielessä, että vaikea tyyppi oppii pitämään mölyt sisällään ja kärsii vain itse, ei enää niin paljon ulkomaailma:

- varautunut suhtautuminen uuteen 

- perus pahantuulinen tunnemaailma, tunneilmaisu hyvin voimakasta

- alhainen ärsytyskynnys

- erittäin matala sopeutuvuus / joustavuus (äänekäs raivari muutoksista ja siirtymistä)

- hyvin alhainen rytmisyys

- erittäin sensitiivinen sekä ulkoisille ärsykkeille että omille tuntemuksille

- korkea aktiivisuus (ei jaksa yhtään tylsyyttä, pitkästyy helposti)

Kiitos tästä! Juuri tuollainen meidän poika on. Minkä ikäinen sinun tyttäresi on nyt? -ap

10-vuotias koululainen jo. Nykyään pääosin arjessa suht helppo, mutta tulistuu edelleen toisinaan niin että on oksat pois esim. pikkuveljelleen. Ja edelleen inhoaa kaikkia siirtymiä ja muutoksia, esim. matkoilla tai kyläillessä on erittäin mariseva ja vaikea kun häntä ahdistaa koko tilanne. Pystyn sympatiseeraamaan koska itse olin samanlainen koko perheen matkojen pilaaja vielä teininäkin, koska minua itseäni ahdisti erittäin voimakkaasti. 

Vaikein ikä tuollaisen kanssa on varmaan 3-6, ainakin meillä oli, koska siinä iässä ei ole ilmaisun itsesäätelyä kummoisesti helpommallakaan lapsella, saati hyvin impulsiivisella ja vahvasti tuntevalla ja sitä ilmaisevalla. Vähitellen sitten iän myötä kyllä oppivat käsittelemään pahoja olojaan itsekin. Luulen, että parasta on tällaisille ettei kuitenkaan koko ajan esim. viihdytetä, vaikka lapsi kuinka vaatisi ja olisi ärsyttävä ja hankala, jos on tylsää. Itseäni valitettavasti äiti yritti epätoivoissaan viihdyttää aina ja se teki minusta entistä kärsimättömämmän ja yhtään epämukavuutta sietämättömämmän, ja sitten piti lähes aikuisena oppia näistä pois, kun ei mistään opinnoistakaan mitään tule jos heti luovuttaa kaiken kanssa jos ei ole koko ajan kivaa.

Väsynyt äiti kirjoitti:

Jos ei mennä, saa lopulta huomion tekemällä kiellettyjä asioita esim. muksii vanhempia ja pikkusisarusta, hakee veitsiä yms. Ollaan oltu kasvattamisessa jämäköitä ja sanotaan esim. "nyt äiti laittaa ruokaa eikä leiki sun kanssa" ja kielletään esim. lyöminen ottamalla käsistä kiinni ja sanotaan ei, mutta ei vaan auta vaan alkaa tehdä pian pahojaan samantien ellei huomioda häntä.

Eihän se nyt auta, että vaan kielletään. Keskeistä on se mitä tapahtuu sen jälkeen, jos lapsi kieltäytyy tottelemasta kieltoa.

Jos epäonnistuneen kieltoyrityksen jälkeen äiti tai isä vaan kieltää uudelleen, niin hyvin nopeasti lapsi hoksaa, että se kieltäminen on vaan sanahelinää josta ei tarvitse oikeasti välittää.

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Tuo voi olla tietyn luontoisen kanssa aika vaikeaa tuo painostaminen / pakottaminen tottelemaan. Tulipa sitä itsekin kokeiltua sitäkin menetelmää tyttäreen, varsinkin kun hermo meni eikä jaksanut aina toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja lopputulos oli entistä kauheampi uhma, niin että lopulta jossain nelivuotiaana se pienestäkin tunteesta että on pakko jotain, heitti lattialle raivoamaan että hänen ei ole pakko kuin kuolla, tappakaa, tappakaa, mutta minä en tottele. Ja minä ihmettelin siinä että mistä se tuommoisia tappamisia on edes päähänsä saanut ja kuolemisia. Oli myös ihan äärimmäisen sisukas kun joskus oli päällä tilanne, että lapsi saa tulla huoneestaan pois ja syömään, kunhan pyytää anteeksi tekoaan. Se olisi oikeasti varmaan vaikka kuollut nälkään sinne huoneeseensa ennen kuin antanut periksi. 

Onneksi älysin ajoissa, että tähän lapseen ei pakko eikä kuri toimi, on pakko käyttää muunlaisia menetelmiä. Ja välillä vain sietää sitä että hän nyt tässä iässä on aika vaikea ja raskas.

- 1

Noita tuollaisia pikku miehiä olen nähnyt suvussani. Ovat hyvää ainesta, joten jo teininä ja aikuisena yltä vaikka mihin suorituksiin. Ainut mitä hänen kanssaan pitää tehdä on ohjata se huima energiamäärä hyviin ja häntä auttaviin positiivisiin asioihin.

Vie hänet harrastuksiin, missä saa purkaa ylimääräistä energiaa, siis kaikenlainen ryhmä-tai yksilö liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Moni kokee noin toimiessaan huonoa omaatuntoa. Neuvolassakin neuvotaan vaan sanoittamaan jos lapsella on käytösongelmaa ja sama toistuu lehtiartikkeleissa ja muualla. Sanoma on se, että se joka ei pärjää sanoittamalla on julma ja ei-rakentava vanhempi. Iso ongelma on myös se, ettei sellaisia painostuskeinoja paljon ole nykyään missä ei olisi vaarana joutua lastensuojelun kanssa tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Moni kokee noin toimiessaan huonoa omaatuntoa. Neuvolassakin neuvotaan vaan sanoittamaan jos lapsella on käytösongelmaa ja sama toistuu lehtiartikkeleissa ja muualla. Sanoma on se, että se joka ei pärjää sanoittamalla on julma ja ei-rakentava vanhempi. Iso ongelma on myös se, ettei sellaisia painostuskeinoja paljon ole nykyään missä ei olisi vaarana joutua lastensuojelun kanssa tekemisiin.

Kannattaa uskoa kun sanotaan että on olemassa niin sisukkaita lapsia joihin ei toimi mikään pakkokeino. Ihan sama silloin vaikka ne on laittomia koska ne ei toimis kuitenkaan. Hyvän kautta pitää yrittää

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Tuo voi olla tietyn luontoisen kanssa aika vaikeaa tuo painostaminen / pakottaminen tottelemaan. Tulipa sitä itsekin kokeiltua sitäkin menetelmää tyttäreen, varsinkin kun hermo meni eikä jaksanut aina toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja lopputulos oli entistä kauheampi uhma, niin että lopulta jossain nelivuotiaana se pienestäkin tunteesta että on pakko jotain, heitti lattialle raivoamaan että hänen ei ole pakko kuin kuolla, tappakaa, tappakaa, mutta minä en tottele. Ja minä ihmettelin siinä että mistä se tuommoisia tappamisia on edes päähänsä saanut ja kuolemisia. Oli myös ihan äärimmäisen sisukas kun joskus oli päällä tilanne, että lapsi saa tulla huoneestaan pois ja syömään, kunhan pyytää anteeksi tekoaan. Se olisi oikeasti varmaan vaikka kuollut nälkään sinne huoneeseensa ennen kuin antanut periksi. 

Onneksi älysin ajoissa, että tähän lapseen ei pakko eikä kuri toimi, on pakko käyttää muunlaisia menetelmiä. Ja välillä vain sietää sitä että hän nyt tässä iässä on aika vaikea ja raskas.

- 1

Me ollaan kokeiltu sitä että otetaan pois jokin lelu jos ei tottele. Välillä myös laitetaan huoneeseen yksinään jos lyöminen jatkuu vaikka sitä ei suositellakaan. Nuo joskus toimii, joskus ei. Mutta hurjan paljon energiaa ja vastustusta kyllä on. T. äsken raivari otettu vastaan kun nukutettiin päikkäreille -ap

Vierailija kirjoitti:

Noita tuollaisia pikku miehiä olen nähnyt suvussani. Ovat hyvää ainesta, joten jo teininä ja aikuisena yltä vaikka mihin suorituksiin. Ainut mitä hänen kanssaan pitää tehdä on ohjata se huima energiamäärä hyviin ja häntä auttaviin positiivisiin asioihin.

Vie hänet harrastuksiin, missä saa purkaa ylimääräistä energiaa, siis kaikenlainen ryhmä-tai yksilö liikunta.

Joo tällä hetkellä meillä on kaksi liikuntaharrastuskertaa viikossa ja kaksi musiikki. Jotkut kommentoineet että on liikaa, mutta se on vaan mulle helpottavaa että joku muu ohjaa toimintaa nuo kerrat ettei jaksa klo 8-20 itse viihdyttää 100pros ja niissä poika käyttäytyy aina hyvin! Kun toiminta loppuu, saattaa heti välittömästi sanoa "äiti mitäs sitten tehtäisiin?!" vaikka ei olla edes ulos päästy. Nyrkit on myös heiluneet välillä jo pukuhuoneessa kun just treeneissä tehtiin hienosti. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Tuo voi olla tietyn luontoisen kanssa aika vaikeaa tuo painostaminen / pakottaminen tottelemaan. Tulipa sitä itsekin kokeiltua sitäkin menetelmää tyttäreen, varsinkin kun hermo meni eikä jaksanut aina toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja lopputulos oli entistä kauheampi uhma, niin että lopulta jossain nelivuotiaana se pienestäkin tunteesta että on pakko jotain, heitti lattialle raivoamaan että hänen ei ole pakko kuin kuolla, tappakaa, tappakaa, mutta minä en tottele. Ja minä ihmettelin siinä että mistä se tuommoisia tappamisia on edes päähänsä saanut ja kuolemisia. Oli myös ihan äärimmäisen sisukas kun joskus oli päällä tilanne, että lapsi saa tulla huoneestaan pois ja syömään, kunhan pyytää anteeksi tekoaan. Se olisi oikeasti varmaan vaikka kuollut nälkään sinne huoneeseensa ennen kuin antanut periksi. 

Onneksi älysin ajoissa, että tähän lapseen ei pakko eikä kuri toimi, on pakko käyttää muunlaisia menetelmiä. Ja välillä vain sietää sitä että hän nyt tässä iässä on aika vaikea ja raskas.

- 1

Ihme kyllä ei ole tullut vastaan yhtään tuollaista "tappakaa en tottele" -lasta vaikka aika monen sadan lapsen kanssa on tullut tehtyä vuosien mittaan töitä...

Toki en kiistä etteikö sellaisiakin ole olemassa. Ihmisistä on niin moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Tuo voi olla tietyn luontoisen kanssa aika vaikeaa tuo painostaminen / pakottaminen tottelemaan. Tulipa sitä itsekin kokeiltua sitäkin menetelmää tyttäreen, varsinkin kun hermo meni eikä jaksanut aina toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja lopputulos oli entistä kauheampi uhma, niin että lopulta jossain nelivuotiaana se pienestäkin tunteesta että on pakko jotain, heitti lattialle raivoamaan että hänen ei ole pakko kuin kuolla, tappakaa, tappakaa, mutta minä en tottele. Ja minä ihmettelin siinä että mistä se tuommoisia tappamisia on edes päähänsä saanut ja kuolemisia. Oli myös ihan äärimmäisen sisukas kun joskus oli päällä tilanne, että lapsi saa tulla huoneestaan pois ja syömään, kunhan pyytää anteeksi tekoaan. Se olisi oikeasti varmaan vaikka kuollut nälkään sinne huoneeseensa ennen kuin antanut periksi. 

Onneksi älysin ajoissa, että tähän lapseen ei pakko eikä kuri toimi, on pakko käyttää muunlaisia menetelmiä. Ja välillä vain sietää sitä että hän nyt tässä iässä on aika vaikea ja raskas.

- 1

Ihme kyllä ei ole tullut vastaan yhtään tuollaista "tappakaa en tottele" -lasta vaikka aika monen sadan lapsen kanssa on tullut tehtyä vuosien mittaan töitä...

Toki en kiistä etteikö sellaisiakin ole olemassa. Ihmisistä on niin moneksi.

Ei niitä varmaan olekaan yksi sadasta, vaan 1/10 000.

Ne jotka tuollaisia on päätyvätkin sitten usein kirjoiksi ja elokuviksi. Esim. nää jotka kestäneet uskomatonta simputusta ja kidutusta sotavankeina jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Tuo voi olla tietyn luontoisen kanssa aika vaikeaa tuo painostaminen / pakottaminen tottelemaan. Tulipa sitä itsekin kokeiltua sitäkin menetelmää tyttäreen, varsinkin kun hermo meni eikä jaksanut aina toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja lopputulos oli entistä kauheampi uhma, niin että lopulta jossain nelivuotiaana se pienestäkin tunteesta että on pakko jotain, heitti lattialle raivoamaan että hänen ei ole pakko kuin kuolla, tappakaa, tappakaa, mutta minä en tottele. Ja minä ihmettelin siinä että mistä se tuommoisia tappamisia on edes päähänsä saanut ja kuolemisia. Oli myös ihan äärimmäisen sisukas kun joskus oli päällä tilanne, että lapsi saa tulla huoneestaan pois ja syömään, kunhan pyytää anteeksi tekoaan. Se olisi oikeasti varmaan vaikka kuollut nälkään sinne huoneeseensa ennen kuin antanut periksi. 

Onneksi älysin ajoissa, että tähän lapseen ei pakko eikä kuri toimi, on pakko käyttää muunlaisia menetelmiä. Ja välillä vain sietää sitä että hän nyt tässä iässä on aika vaikea ja raskas.

- 1

Me ollaan kokeiltu sitä että otetaan pois jokin lelu jos ei tottele. Välillä myös laitetaan huoneeseen yksinään jos lyöminen jatkuu vaikka sitä ei suositellakaan. Nuo joskus toimii, joskus ei. Mutta hurjan paljon energiaa ja vastustusta kyllä on. T. äsken raivari otettu vastaan kun nukutettiin päikkäreille -ap

On sitä paljon muitakin rangaistuskeinoja olemassa. Käyttää vaan mielikuvitustaan ja kokeilee avoimesti eri keinoja, vaikka jossain olisikin joku taho joka ei jotain keinoa suosittelisi. Suosittelijoita on niin monenlaisia ja jos kaikkia suosituksia noudattaa, niin siinä tulee sitoneensa omat kätensä totaalisesti.

Huoneeseen laitto ei monellakaan lapsella toimi, koska lasta ei välttämättä haittaa olla yksinään ja toisaalta siellä huoneessa on yleensä valtavasti virikkeitä tarjolla. Joku erillinen virikkeetön jäähypaikka missä vaikka tuijotellaan seinää lähietäisyydeltä on paljon tehokkaampi pelote.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Tuo voi olla tietyn luontoisen kanssa aika vaikeaa tuo painostaminen / pakottaminen tottelemaan. Tulipa sitä itsekin kokeiltua sitäkin menetelmää tyttäreen, varsinkin kun hermo meni eikä jaksanut aina toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja lopputulos oli entistä kauheampi uhma, niin että lopulta jossain nelivuotiaana se pienestäkin tunteesta että on pakko jotain, heitti lattialle raivoamaan että hänen ei ole pakko kuin kuolla, tappakaa, tappakaa, mutta minä en tottele. Ja minä ihmettelin siinä että mistä se tuommoisia tappamisia on edes päähänsä saanut ja kuolemisia. Oli myös ihan äärimmäisen sisukas kun joskus oli päällä tilanne, että lapsi saa tulla huoneestaan pois ja syömään, kunhan pyytää anteeksi tekoaan. Se olisi oikeasti varmaan vaikka kuollut nälkään sinne huoneeseensa ennen kuin antanut periksi. 

Onneksi älysin ajoissa, että tähän lapseen ei pakko eikä kuri toimi, on pakko käyttää muunlaisia menetelmiä. Ja välillä vain sietää sitä että hän nyt tässä iässä on aika vaikea ja raskas.

- 1

Me ollaan kokeiltu sitä että otetaan pois jokin lelu jos ei tottele. Välillä myös laitetaan huoneeseen yksinään jos lyöminen jatkuu vaikka sitä ei suositellakaan. Nuo joskus toimii, joskus ei. Mutta hurjan paljon energiaa ja vastustusta kyllä on. T. äsken raivari otettu vastaan kun nukutettiin päikkäreille -ap

On sitä paljon muitakin rangaistuskeinoja olemassa. Käyttää vaan mielikuvitustaan ja kokeilee avoimesti eri keinoja, vaikka jossain olisikin joku taho joka ei jotain keinoa suosittelisi. Suosittelijoita on niin monenlaisia ja jos kaikkia suosituksia noudattaa, niin siinä tulee sitoneensa omat kätensä totaalisesti.

Huoneeseen laitto ei monellakaan lapsella toimi, koska lasta ei välttämättä haittaa olla yksinään ja toisaalta siellä huoneessa on yleensä valtavasti virikkeitä tarjolla. Joku erillinen virikkeetön jäähypaikka missä vaikka tuijotellaan seinää lähietäisyydeltä on paljon tehokkaampi pelote.

Älkää kokeilko, tuollaisten lasten kanssa ei alistaminen toimi. Sisuuntuvat ja alkavat käyttää omaa vihaa polttoaineena. Lisää vaan aktiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää siis pystyä painostamaan ja/tai pakottamaan tottelemaan. Painostamiseen tarvitaan uhkauksia erilaisista rangaistuksista tai muista seuraamuksista ja tietenkin myös valmius toteuttaa ne heti jos lapsi ei tottele määräystä. Rangaistusten tai seuraamusten on oltava sellaisia, että oikeasti tehoavat lapseen, eli lapsi pitää tottelemista parempana vaihtoehtona kuin sitä, että kärsimään rangaistuksen tai seuraamuksen.

Tuo voi olla tietyn luontoisen kanssa aika vaikeaa tuo painostaminen / pakottaminen tottelemaan. Tulipa sitä itsekin kokeiltua sitäkin menetelmää tyttäreen, varsinkin kun hermo meni eikä jaksanut aina toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja lopputulos oli entistä kauheampi uhma, niin että lopulta jossain nelivuotiaana se pienestäkin tunteesta että on pakko jotain, heitti lattialle raivoamaan että hänen ei ole pakko kuin kuolla, tappakaa, tappakaa, mutta minä en tottele. Ja minä ihmettelin siinä että mistä se tuommoisia tappamisia on edes päähänsä saanut ja kuolemisia. Oli myös ihan äärimmäisen sisukas kun joskus oli päällä tilanne, että lapsi saa tulla huoneestaan pois ja syömään, kunhan pyytää anteeksi tekoaan. Se olisi oikeasti varmaan vaikka kuollut nälkään sinne huoneeseensa ennen kuin antanut periksi. 

Onneksi älysin ajoissa, että tähän lapseen ei pakko eikä kuri toimi, on pakko käyttää muunlaisia menetelmiä. Ja välillä vain sietää sitä että hän nyt tässä iässä on aika vaikea ja raskas.

- 1

Me ollaan kokeiltu sitä että otetaan pois jokin lelu jos ei tottele. Välillä myös laitetaan huoneeseen yksinään jos lyöminen jatkuu vaikka sitä ei suositellakaan. Nuo joskus toimii, joskus ei. Mutta hurjan paljon energiaa ja vastustusta kyllä on. T. äsken raivari otettu vastaan kun nukutettiin päikkäreille -ap

On sitä paljon muitakin rangaistuskeinoja olemassa. Käyttää vaan mielikuvitustaan ja kokeilee avoimesti eri keinoja, vaikka jossain olisikin joku taho joka ei jotain keinoa suosittelisi. Suosittelijoita on niin monenlaisia ja jos kaikkia suosituksia noudattaa, niin siinä tulee sitoneensa omat kätensä totaalisesti.

Huoneeseen laitto ei monellakaan lapsella toimi, koska lasta ei välttämättä haittaa olla yksinään ja toisaalta siellä huoneessa on yleensä valtavasti virikkeitä tarjolla. Joku erillinen virikkeetön jäähypaikka missä vaikka tuijotellaan seinää lähietäisyydeltä on paljon tehokkaampi pelote.

Joo voishan sitä muutakin kokeilla. Aina vaan syyllistetään vanhempia jos ei pysty sanoittamalla selvittämään asioita...Tuon lapsen kanssa en enää ihmettele miksi jotkut lankeavat fyysiseen kurittamiseen. Sitä tietty ei olla tehty eikä aijotakaan. Mutta välillä valvoneena vauvan kanssa ajatukset on aika synkeitä kun isosisaruskin vain kiljuu...Mullakin on vähän pelko että yhteiset lomamatkat yms. tulee pilaantumaan ton takia. Ei olla uskallettu mihinkään lähteäkään. 2v. laivareissu oli katastrofi kun oli yhtä kiljumista. Aina ihmettelin miten joku voi uskaltaa matkustaa alle 3v. kanssa kunnes tuli tämä helppo pikkusisarus jonka kanssa vois mennäkin minne vain.